Projekti Tampereen lounaspaikat tutuksi

Tajusin yhtenä päivänä, että olen asunut kohta viisi vuotta Tampereella, mutten silti tiedä täällä paljonkaan paikkoja. Lisäksi olen useita kertoja kävellyt kivannäköisten ruokapaikkojen ohi, ja miettinyt samalla, että olisi kiva kokeilla joskus jotain uutta paikkaa. Tämänhetkinen Tampereen ruokapaikkatuntemukseni perustuu nimittäin aika pitkälti Juveneksen ravintoiloihin.

Niinpä päätin, että nyt alkaa tutustuminen Tampereeseen ainakin ruuan kautta. Täten ristin alkaneeksi Tampereen lounaspaikat tutuksi -projektin. Tavoitteenani on tutustua erilaisiin lounaspaikkoihin Tampereella ja kokeilla uutta paikkaa noin kerran viikossa. Muina päivinä mennään Juveneksen opiskelijahinnoilla. Edullisilla paikoilla lähdetään liikkeelle myös tässä lounas-tourissa, mutta onhan se vaan totta, että edullisimmatkin normaalit ruokapaikat on 3-4 kertaa opiskelijaruokalan hintaisia.

Kerron kaikista kokeilemistani lounaspaikoista täällä blogissa. Parhaassa tapauksessa joku lukijakin innostuu kokeilemaan hyväksi koettua uutta paikkaa :) Vaihtelu virkistää!

Ensimmäinen uusi ravintola onkin jo korkattu. Aloitin Lähiruokalasta, jota olen ohikulkiessani useasti kiinnostuneena silmäillyt. Tässä yhteenvetoni.

Lähiruokala, Tiistai 25.2.2014

Salaattibuffet 7,50 €

Buffet 9,50 € (sulkeissa mun antama arvosana)

• Broilerin koipinuijat, muusi (L,G). (9)
• Makaronilaatikko (L). (8)
• Pinaatti-tofukasvikset (L,G). (6)
• Herkkusienikeitto (L,G). (10)
• Salaattibuffet (vaihtuvat raaka-aineet) + sal.kastike. (7)
• Leipä, vesi, kotikalja ja maito. (Mallasleipä 10)
• Jälkiruoka: Kahvi / tee. (Teetä ja hunajaa, nami!)

Lähiruokala sijaitsee Hämeenpuiston alapäädyssä, Klingendahlissa. Lounasta tarjoillaan arkisin 10.30-15.00. Valitsin Lähiruokalan ensimmäiseksi paikaksi siksi, että olin muutamia kertoja kävellyt sen ohi Ahjolan kursseille mennessäni. Kiinnitin huomiota oveen kiinnitettyyn menu-kylttiin ja suhteellisen edulliseen hintaan. Paikka jäi kaivertamaan mieltäni, ja lopulta ajatus kirkastui päässäni. Tein päätöksen ruveta tutustumaan Tampereen lounaspaikkatarjontaan. Ravintoloita on vaikka kuinka paljon, mutta en ole käynyt juuri missään, vaikka olenkin jo melkein viisi vuotta asustanut Tampereella.

Tänään projekti on käynnistetty, ja oikein menestyksekkäästi!

Lähiruokala oli ihan huippu. Aivan lemppareiksi ruokatarjonnasta nousi kermainen, suussa sulavan samettinen herkkusienikeitto. Se oli taivaallisen ihanaa. Ja uskokaa tai älkää, mutta mä en ole edes mikään sienten superystävä! Joten sen oli todella oltava täydellistä, että se mutkin lumosi niin täysin. Sitä kävi kyllä muutkin mun ohessa kehumassa, samoin kuin tummaa, pehmeää mallasleipää, joka oli toinen suursuosikkini. Lämpöistä, tuoretta, älyttömän mehevää ja ihanan aromikas maltaan maku. Kiitokset vain mallasleivän taikoneelle Päiville (kuulin kun Päiviä kehuttiin leivästä).

Salaattia vasemmalla, ja leipää, makaronilaatikkoa, tofukasviksia, kanaa ja muusia oikealla.

Tältä paikka näyttää. Oli siellä oikeesti muitakin, mutta odotin sellasen hetken, että just tossa suunnassa ei näkynyt muita:)

Muukin ruoka oli oikein maukasta, sellaista kunnon kotiruokaa. Maistoin kaikkea mitä oli tarjolla (ks. menu ylempänä). Salaattipöytä ei ollut kovin erikoinen, vain kahta eri salaattia (pastasalaatti + perus vihreä salaatti) ja suolakurkkuja. Salaatti oli kyllä maukasta ja todella freshiä, molemmat laadut, mutta en olisi siitä kyllä maksanut salaattibuffetin hintaa 7,50e. Normaalibuffetissa lounaan lisänä salaatti kelpasi kuitenkin vallan mainiosti.

Asiakaspalvelu oli hyvää ja paikka oli siisti, sopivan tyylikäs ja viihtyisä. Lounastajia oli monen ikäisiä, niin nuoria kuin vähän vanhempiakin kansalaisia.

Tämän kokemuksen perusteella suosittelen lämpimästi Lähiruokalaa lounastamiseen!

Ullakon aarteita

Tässä ei taida tarvita sanoja. Näin mielikuvituksellisia ja kapinallisia sitä on yläasteen ATK-tunnilla oltu. Kun kaveri on tehnyt anomuksen pelikentän päällystämiseksi niin minähän anoin anomuksen hylkäämistä.

Elämäni kirjat

Osallistuin facebookissa statuspäivitys-ketjuun, jossa tarkoitus oli listata kymmenen itseä jollain tavalla koskettanutta kirjaa. 

Yritän nyt pyyntöjen takia vielä vähän perustella valintojani. Tosin perusteluni jäävät aika lyhyiksi ja ehkä vähän mitäänsanomattomiksi, koska suurin osa lukukokemuksista on varsin.. sanoisinko iäkkäitä :) Siis monet kirjoista on lapsuudessa/nuoruudessa luettuja, ja mielestäni lukukokemuksen pitäisi olla aika tuore, että pystyisi hyvin kuvaamaan mikä kosketti. Kokonaisuushan se on, en osaa tiivistää sitä. Mutta yritän nyt jotain kuitenkin jokaisesta sanoa.

Uwe Timm, Pikasika Köpi Kärsäkäs

Ensimmäinen kirjaesitelmäni. Olisiko ollut silloisen naapurini ja hyvän ystävän Noora Takkisen vinkkaama kirja, johon ihastuin sitten toden teolla ja luin sen monta kertaa.

Marjatta kurenniemi, Onneli ja Anneli

Tämä oli myös ensimmäisiä itselukemiani kunnon kirjoja. Tosin voi olla, että äiti oli lukenut sen minulle sitä ennen ääneen. Rakas teos, josta pidän todella paljon. Pienen Tuiskun mielestä oli niin siistiä muun muassa se, kun Onneli ja Anneli löysivät rahakirjekuoren ja ostivat sitten talon, vaikka olivat lapsia. Muutenkin kirja on kirjotettu kivasti, vaikkei tarkemmat yksityiskohdat olekaan pitkän ajan jälkeen muistissa. Pitäisikin varmaan lukea uudestaan ja verestää muistoja. 

Eleanor H. Porter, Iloinen tyttö

Tästä en muista itse asiassa enää paljon, mutta sen muistan, että se oli todella todella ihana ja liikuttava kirja.

L. M. Montgomery, Pieni runotyttö

Ihana kirja. Äiti taisi alkaa lukemaan sitä lapsille, ja sitten innostuin niin paljon, että luin jatko-osatkin.

Katarina Von Bredow, Hur kär får man bli?

Taisin ihan sattumalta lainata tämän kirjan kirjastosta, kun etsin ruotsinkielistä luettavaa. Tykkäsin todella paljon tästä teinikirjasta, ja myöhemmin TTY:lle mennessä paras ekan vuoden kurssikaverini tykkäsi tosi paljon samasta kirjailijasta. Silloin innostuin lukemaan kirjailijan muutkin teokset. Myöhäisteininä ;)

Arthur Conan Doyle, Baskervillen koira

Ensimmäinen lukemani Sherlock Holmes. Kirja määrättiin itse asiassa Steiner-aikoina luettavaksi. Tykkäsin tosi paljon ja sen jälkeen luin kaikki muutkin Sherlock Holmesit. Baskervillen koira oli lähtölaukaus 

Robert James Waller, The Bridges of Madison County

Lukiokaverini suositteli tätä kirjaa enkun tunnilla. Päätin hetken mielijohteesta kokeilla, enkä katunut. Se ponnahti heti suosikkikirjojeni joukkoon. Todella kaunis, haikea ja koskettava. Kyynelkanavat saivat kyytiä.

Annika Bryn, Den sjätte natten

Dekkareita oon lukenut paljon, mutta tämä nimenomainen kirja on opettanut mulle jotain erityistä oman itsensä ja kehonsa rakastamisesta. Tai oikeastaan muistuttanut, ilmaissut sen niin, että se teki minuun vaikutuksen. Olen kirjoittanut lainauksenkin mun tärkeiden asioiden kirjaan..:)

Agatha Christie, Diez Negritos

Agatha Christie on kyllä nimensä veroinen kirjailija. Upea kirja, jonka luin Espanjassa ollessani. Jännitys säilyi ihan loppuun asti.

Nicholas Sparks, The best of me

Äidin kaverilta sain tämän kirjan. Se on tuorein näistä lukukokemuksista. Äärettömän koskettava tarina rakkaudesta ja kohtalosta. Ja otsikkokin saa merkityksen kirjan loppumetreillä. Kyllä kyyneleet virtasivat.

Joulutarina lapsi-Tuiskulta, käsialasta päätellen ehkä 6-7v.?

Aatto lähestyy

Tonttu muori valmistaa joulupuuroa oi mikä kiire sitten syntyikään kun tontuilla oli vain sata neljäkymentä kuusi lahjaa lapsille Mutta missä on Emilia nukkuu sohvalla päiväunia sitten eilen syntynyt Vili huusi hei nyt minä keksin mitä annan Nikelle joululahjaksi Joulupukki sanoo no mitä sinulla sitten hänelle on lahjaksi en ole vielä hakenut niitä olen juuri menossa hakemaan niitä mistä sinä haet ne lahjat espaniasta mitkä ne lahjat on no tietysti eläimet mitkä eläimet annat Nikelle seepran kirahvin hevosen kengurun leijonan ja tiikerin höpsö Vili ethän sinä niitä Nikelle voi antaa Nikke hän asuu kerrostalossa mitäpä jos se asuukin maalla mutta minä tiedän kun katsoin ihmekaukoputkella mitä nikke sielä kotonan sa touhuilee heidän kotinsa oli täydessä joulussa heiltä ei puutu mitään kuusi kin oli tosi kaniisti koristeltu Nikkekin kysyi jo äidiltä että millon joulu tulee mutta äiti vastasi aina näin kysy isältä mutta isä vastasi aina näin kysy äidiltä niinpä Nikke ei saanut tietää kuink lähellä joulu aatto oli mutta Vili tuleppa pajaan mitämesiellä tehdään eisinunolepakkosinnetulla jos et tahdo nähdä nikenlahjaa kyllä tahdon olenhan minä nyt Niken tonttu Vesa on tehnyt sen pajassa on paljontonttuja kun he näkivät Vilin he huusivat yhteen ääneen että Vili töihin mutta joulupukki sanoi Vili on menossa päiväunille tontut sanoivat taas yhteen ääneen että mitä hän sitten täällä tekee häntulikatsomaansitä Vesantekemää lahjaa muuten missä Vesa on se meni syömään joulupuuroa miksi se halusi koettaa onnea ensimäseksi novoihan nomennään me kin koettamaan onneamme joo huusi vili sitten he menivät keittiöön siellä oli Vesa ja hänen upea lahja Nikelle ja arvaas mikä se oli se oli ROBOOTTI Vili löi käsiänsä yhteen ilostuksesta että Nikke sai niin upean lahjan mutta eikö Nikke saa mitään muuta saa tietysti no mitä muuta kellon koska Nikke eiosaa kelloa no miksi me annamme Nikelle kellon josse ei edes osaa kelloa

(siihen loppui, tai ainakaan enempää sivuja ei löytynyt. Noitakin oli jo kolme kaksipuoleista sivullista..)

Wanhoja matkapäiväkirjoituksia, osa I

Luokkaretki Lappiin 6. luokalla 9.9.-16.9.2001

Klo 18:24

Ollaan bussissa matkalla kohti Angelia. Istun Reetan vieressä, Unna ja Miina takanamme ja Sannis käytävän oikealla puolella. Maisemat on vielä Etelä Suomalaisia.

Reetta kirjoittaa mun voivotteluja kumin unohtumisesta ja Miina kyselee. Ollaan juuri hienolla sillalla. Unna odottaa Reettaa pelastamaan hänet Miinan kynsistä. Nyt Unna ”kiusaa” mua läpsimällä. Meluisan bussin takaosassa istuu Janitan ja Oskun jengit. Myös Neea on siellä.

Klo 20:52

Pysähdyttiin Essolla. Kaikki menivät nopeasti Essolle. Vain minä, Reetta, Unna ja Sannis jäimme linkkuun. Tai me kävimme Essolla, mutta tulimme pian takaisin. Sitten hihittelimme ja piilouduimme bussiin ja pelästyttelimme kaikkia. Miisa melkein hyppäsi ilmaan kun säikäytin hänet. Katsoimme äsken myös Asterixin ja Obelixin videoita. Minä kaivoin jo makuupussin esiin ja kömmin sinne. En kuitenkaan välittänyt nukkua. Muuten! Pelästyttely oli vasta sen jälkeen.

Siis pidimme hauskaa ja juoksimme bussissa. Kohta bussi lähtee. Sanniskin kirjoittaa. Yö on jo pimeä. SÄKKIPIMEÄ. Johanna laskee oppilaita joita virtaa sisään. Laura riisuutuu.

Maanantai 10.9. klo 9

Huuhottiin paljon kultaa. Paula luuli oranssii hiekkaa kullaksi. Mä löysin ainakin gramman kultaa pieninä hippuina. Ylipieninä. Mä annoin ne takaisin Inarijoelle, jotta se voisi turvottaa niistä ISOJA. Sit mä hakisin ne. Meil oli mukana pentukoira, Sansain, Densku. Ps. Muita koiria: Äbädäbä, Cody, Sinikuu, Bluani…

Tiistai 11.9. klo 9

Me lähettiin ja käveltiin Riutusvaaraan. Matka oli liian pitkä. Ylitimme ison ja märän suon.

Keskiviikko 12.9.

Herättiin aikaisin ja lähettiin jo yhexältä Norjaan. Bussissa oli alussa ihan tavallista kunnes bussi pysähtyi nopeasti. Kaikki luulivat että poro oli tullut eteen, mutta ulos ryntäsikin Julia, oksensi matkapahoinvointia. YÖK! ”Pian” olimme sillalla. Keskellä siltaa oli Norjan ja Suomen raja. Kun menimme vähän pidemmälle Norjaan, maisemat kaunistuivat. Vuoret ja tunturit oli ihan erilaisii ku Suomes. VAU! Kun jäämeri vihdoin saapui näkyviin, ei matka kuitenkaan loppunut. Menimme vielä noin yli 10 kilometriä merenrantaa reunustavaa tietä pitkin ennen kun ajoimme pysähdyksiin. Teimme löytöjä. Löysimme mm. erilaisia simpukoita, korallia, uleita kiviä, meduusoita, luita, merisiilejä… Lopulta söimme. Nakkeja. Jotku pojat kalasti ja sai paljon pieniä sinttejä…

Torstai 13.9. klo 8:26

Oon just syöny aamupalan ja ollaan nyt pakkaamassa porofarmille. Saila huijas meitä et me vaelletaan sinne porofarmille ja Siidaan mut ei me vaelleta ku sinne on yli 100 kilometriä. Jonna pölli mun pullon. HYI! Paulalla on kevyt olo.

Klo 19.57

Ollaan just porofarmilla käyty ja siel oli mahtavaa. Ekax syötettiin poroja. Sit oli suopungin heittoharjoitus. Se piti saada poron sarviin. Sen jälkeen oli tietokilpailu jonka jälkeen Anniina voitti Lapikkaan heittokilpailun. Kukaan ei saanut kirnuun.

Lopulta pääsimme ”kauan odotettuun” Siida –museoon. Siel oli Antti Oula Juuson tekemii vautsi maalauksii. Siel oli tylsää. Mä en tajuu mix suostuttii maksaa 40mk pernokka semmosest jutust!? Sen jälkee me käytiin jossai matkamuistokaupois. Mä muuten ostin poronkakkisalmiakkia. Oli siel Siidas sillei ihan kivaa mut makso liikaa.

Klo noin 9 illalla

Loppui just ALASKA ILTA. Se oli tosi hyvä. Todd on hauskin ja kivoin mies minkä oon koskaan nähny.

Todd pelasti vaimonsa karhun ja kahen 2 vuotiaan ison lapsikarhun kynsistä! Wau! Se sano sille kriittisellä hetkellä Happy birthday! Karhut jäi miettimään sitä ja sillä aikaa Todd vaimonsa kanssa luikki pois.

Huomen me tehää Eskimo jojot!

Perjantai 14.9. klo 9

Alotettiin tekemään eskimojojoja. Gerry (Zeri) anto ohjeet ja neuvo. Mä sain ekana valmiix. Sit mä aloin harjottelee. Ja nyt mä osaan jotenkuten. Toddkin tuli auttamaan. Jimmy, Otto, Osku ja Topi oli Lassekuskin kaa kalastamas… Kun olin saanut valmiixi ja harjoitellut mun piti tehä samanlainen Lasselle. Sit mä kävin pakkaamas. Kun Laural ja Elinal oli valmiit, lähin kävelee niitten kaa. Me puhuttiin Elämän tosi asioista.

Lauantai 15.9. klo 7.00

Herätys. Kello 7.20 oli aamupala ja kaiken oli pakko olla valmista ja reput linkussa. Kello 8.00 oli lähtö. Matkan aikana katsoimme Space jam:in, Beethowenin ja Kaverini mahtava Joe. Oulussa pysähdyimme syömässä. Oltiin koululla vähän vaille 11.00 yöllä. Mä menin Artun kyydillä Annalle yöx.

Kakkuilua

Oon leiponut viime aikoina kakkuja aika paljon. Leipominen on kivaa. Aina kun tekee mieli jotain hyvää, leivon. En juuri koskaan osta karkkia tai suklaata kaupasta makea nälkään, koska omat leipomukset on paljon parempaa :)

Tässä vähän kuvasatoa viimeaikojen kakkupuuhista.

Tämän suklaisen kakun taisin leipoa soutukaveriln synttärin kunniaksi. Olikohan nuo ekat marsipaaniruusut, jotka olen tehnyt?

Tämä lakritsainen kakku tuli leivottua herkkukerhon tapaamiseen :)

Kaverini pikkuveli on tuleva työmies, joten työmaamerkin näköinen kakku sopi mainiosti hänelle.

Kaverini häät olivat eilen, ja Olivian kanssa urakoitiin 10 kakun edestä porkkanakakkuja sinne. Tämä oli pääkakku.

Uusi kämppis ei ole vieläkään muuttanut. Toivoisin, että hän tykkäisi herkuista. Edellinen ei tykännyt, hän söi pelkästään ranskalaisia perunoita ja wingssejä. Olisi kivaa, jos voisi jakaa herkutteluhetkiä myös kämppiksen kanssa, koska yksin ei kuitenkaan saa niin paljon kulutettua kun voisi leipoa :D

Kandiahdistusta

Mun pitäisi alkaa kirjottaa kandia.

Sen sijaan olen kuitenkin siivonnut, leiponut, lataillut uusia biisejä iPodiin, syönyt, nukkunut, tanssinut, lukenut lehtiä, ulkoillut ja ennen kaikkea vältellyt aloittamista. Kärsin erittäin pahasta aloittajansyndroomasta. Aloittaminen on helvetillisen vaikeaa. Samoin herääminen - se on kyllä ehkä osa aloittajansyndroomaa, sehän on päivän aloittamista.

Kerronpa teille huvikseni joitakin juttuja viime viikkojeni puuhailuista ja vähän tulevista:

..Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tai ainakin minulle. Olen nimittäin saanut uuden kämppiksen! En ole kyllä vielä tavannut häntä, mutta pääasia on että pääsin eroon entisestä iljetyksestä. Pahempaa ei vain voi tulla, anteeksi vain. Uusi kämppis ei ole vielä muuttanut ja jänskättää vähän :) Tiedän hänestä tällä hetkellä vain sukunimen, koska se lukee alhaalla ilmoitustaululla.

..Heitin pois lopultakin tyhjentyneen, ensimmäisen ainoan ostamani hiuslakkapullon. Se oli varmaan about 8 vuotta vanha.

..Tehtiin kesän lopulla Olivian kanssa maustekurkkuja mummin reseptillä. Ne on nyt valmiita ja melkein syöty jo, koska ne on niin hyviä!

..Äsken postiluukulla rytisi ja kolisi. Jos en olisi odottanut tilaamiani kahta kirjaa kandia varten, olisin varmaan epäillyt murtoyritystä. No, sai se posteljooni ne lopulta ängettyä sisään.

..Huomenna on Ninulin ja Nicin häät! Tai paremminkin sanottuna häävalojen uusiminen ja samalla lapsen ristiäiset. Ollaan Olivian kanssa urakoitu porkkanakakkuja häihin koko eilispäivän verran.

..Ensi kesänä kaksi mun muuta kaveria menee naimisiin! En oo vielä ikinä ollut häissä, paitsi silloin kun vaari meni uusiin naimisiin. Mutta silloin olin niin pieni että niitä ei lasketa.

..Siskoni saa lapsen minä hetkenä hyvänsä! Todella jänskää. Laskettu aika on jo ylitetty monella päivällä, joten se voi todella tapahtua milloin vain. Äiti uskoo sen tapahtuvan viikonloppuna, joten silloin se varmaan syntyy. Äidit ovat aina oikeassa. Maanantaina olenkin siksi suunnitellut meneväni Lahteen käymään.

..löysin siivotessani varmaan melkein parikymppiä rahaa. Kympin yhden takin taskusta, käyttämättömien laukkujen sivutaskuista useita kolikoita. Sain siis periaatteessa palkkaa oman kodin siivoamisesta. Ei paha.

..Luin viime viikolla Eva Wahlstromin Homma hanskassa -kirjan. Se on hänen oma kirjoittamansa, tosi hauskasti kirjoitettu. Hyvä kirja, suosittelen.

..En katsonut viime vuonna Vain elämää -sarjaa, vaikka biisejä kuuntelinkin Spotifystä sen jälkeen. Nyt olen kuitenkin netin kautta katsonut molemmat tähän mennessä tulleet jaksot ja ne on oikeesti aika hyviä! Sen kautta saa myös jotenkin paremman kuvan artisteista, ja huomaa myös että nehän on ihan tavallisia ihmisiä.

..Olen rakastunut syksyyn. Niin upeita värejä, tyyni järvi ja auringon paiste. Pure love.

..Ja se kandi. Ehkä mä ensi viikolla oikeesti otan itseäni niskasta kiinni? Heti tiistaina.

Mutta huomenna ollaan pienissä häissä!