Mikä minusta tulee isona?

Hairahduksia on tehty, mutta vihdoin on omalta tuntuva ala löytynyt. Sattuman kautta. Minusta tulee luokanopettaja. Tässä tulee nyt tarina siitä, miten minun polkuni ohjasi minut luokanopettajakoulutukseen.

Olenko aina unelmoinut opettajan ammatista? En. Olenko edes harkinnut sitä aikaisemmin? En. Totuus on, että se ei ole käynyt edes mielessä. Oon ajatellut, etten osaa opettaa. Ja että opettaminen on tylsää, kun vuodesta toiseen opetetaan samoja asioita.

Sitten viime tammikuussa pääsin tekemään yhden koulunkäyntiavustajan sijaisuuden - ja BÄNG! Siitä se ajatus sitten lähti. Heti sen päivän jälkeen heräsi ensimmäistä kertaa henkiin ajatus opettajan ammatista mahdollisuutena. Tajusin, ettei opettajan ammatti ole vain opettamista, vaan kasvatuksellinen näkökulma on siinä erittäin vahvasti läsnä.

Olin jo päättänyt hakea opiskelemaan muuta, koska tuotantotalous ei napannut missään vaiheessa. Ongelma oli, etten vaan aiemmin tiennyt mitä halusin. Oli parempi roikkua jossain ja opiskella edes jotain, kuin ei mitään. Puolitoista vuotta sitten vappuna kiinnostuin positiivisesta psykologiasta, ja ajattelin hakea seuraavana keväänä lukemaan psykologiaa. Lukiossa psyka ei ollut kiinnostanut, yllätys yllätys, joten olin käynyt sitä vain pakollisen yhden kurssin. Ilmoittauduin ensi töikseni sitten psykologian ylioppilaskirjoituksiin, jonka kävin tekemässä syksyllä 2013. Koska siitä saa pisteitä sitten pääsykokeessa.

Sitten hupsista keikkaa, sain aiemmin mainitsemani sijaisuuden, ja ajatus opettajuudesta alkoi itää päässäni. Aika nopeasti opettajan ammatti nousi psykologin ammatin edelle. Ja niinhän siinä kävi, laitoin luokanopettajan koulutuksen ykköshakutoiveeksi kevään yhteishaussa. Kakkoseksi laitoin sen psykan, koska ailahtelevuuteni takia halusin pelata varman päälle, jos mieli vaikka yhtäkkiä taas muuttuisi.

Vaan ei muuttunut. Loppupelissä en mennyt psykan pääsykokeeseen ollenkaan. Luin ehkä 2-3 viikkoa pääsykokeeseen, pari tuntia päivässä, pelkästään kännykältä, ei mitään muistiinpanoja. Kaikilla on oma tyylinsä. Jotkut ovat tätä kännykkälukemista ihmetelleet, mutta se oli oikeasti tosi kätevää: pystyi lukemaan mitä mukavimmissa paikoissa, kuten sängyssä ja sohvalla. Olin ennen pääsykokeita Unkarissa harjoitusleirillä, ja heräsin joka aamu joskus 5.30-6.00 välillä ja luin tunnin. Jos artikkeli jäi kesken, luin sen loppuun päivällä. Tiesin kuitenkin, että päivällä oli vaikeampi keskittyä lukemiseen leiriolosuhteissa (nimimerkki Kokemusta löytyy). Näin ollen olin päättäväinen, ja heräsin ennen muiden heräämistä lukemaan, koska se oli päivän hiljaisin hetki. Niin aamu-uninen kuin olenkin ja vihaan heräämistä, mä noudatin tätä rutiinia kahden viikon leirin ajan, koska motivaatio päästä kouluun oli niin kova.

Päivisin tein ajatustyötä opettajuuteen liittyen sekä kertasin pääsykoeartikkeleiden sisältöjä päässäni. Kevään aikana ajatukseni opettajuudesta kehittyivät ja kypsyivät. Mulle selkiytyi syyt, miksi haluaisin olla opettaja, ja minkälainen opettaja haluaisin olla. Tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka, mutta yritän tiivistää: Tahdon olla rakentamassa lapsille turvallista, hyvää oppimisympäristöä, mikä luo heille sellaista pohjaa, josta on hyvä ponnistaa elämään ja tulla kunnolliseksi kansalaiseksi. Tahdon auttaa lapsia myös löytämään omat vahvuutensa ja uskon, että jokaisella on vahvuuksia. Ne ei välttämättä ole kouluaineissa, mutta opettaja voi silti koittaa löytää ne ja tukea niitä. Omien vahvuuksien tunnistaminen ja ylipäätään se, että kokee välillä olevansa hyvä, on erittäin tärkeää itsetunnon ja –luottamuksen kehittymisen kannalta, ja se taas on asia mikä vaikuttaa koko tulevaisuuteen. Ja ylipäätään haluan olla innostamassa lapsia tekemään hyviä, ”kunnollisia” juttuja, löytämään iloa asioiden tekemisestä. Muustakin kuin kännykän näpertämisestä.

Ehkä siinä on tiivistetysti mun ajatusten ydin.

Mä oon tosi onnellinen, että oon löytänyt alan, jota oikeasti haluan opiskella. Mä ihmettelen miten kukaan voi tietää lukiosta päästessään, miksikä haluaa tulla isona. Ei ihme, että niin moni nykyään vaihtaa alaa tai löytää oman alansa vasta myöhemmin. Lukiosta valmistuttuahan ollaan vielä niin junnuja, ja oman itsen sekä identiteetin kehitys vielä ihan kesken.

Mä löysin kiinnostavan alan viiden vuoden harhapolun kautta. Se tuntuu tosi hyvältä. Ei se harhapolku vaan sen oikean löytäminen ;) Kauan kesti, mutta se oli mun polkuni. Mä en olisi tässä ja tämä ihminen ilman sitä polkua. Se polku on osa mua. Ehkä harhapolku on jättänyt mun sydämeen kuitenkin pienen murusen teekkariutta: saunominen ja uiminen alasti on vaan ihan parasta eikä nakuilu katso seuraa :D

Vihdoinkin mä tykkään opiskelusta. Ja lisäksi opiskeluporukkakin on ihan mahtava. Oi Oka on!

Mää tein Sevilla-infopaketin!

Huhhahhei ja jippii. Sain vihdoinkin hypermedian harkkatyön palautettua. Neljä päivää myöhässä, kylläkin. Mutta sain onneks luvallista lisäaikaa kun kysyin, koska en vaan saanut sitä valmiiksi ajoissa. Oli niin paljon ongelmia joita en vaan osannu ratkasta. Ja joissa kaikkitietävä jumalani Googlekaan ei voinut mua auttaa. Nyt vierähti kivi sydämeltä, kun sain lopulta ongelmat ratkastua ja työn palautettua.

Aiheena oli toteuttaa nettisivu tietyin vaatimuksin vapaavalintaisesta aiheesta. Suurin osa teki omat kotisivut, mut mua ei houkutellu tehä sellasta tarinointia itestäni tuntemattomien arvostelijoiden luettavaks, tarinoin täällä sen minkä tarinoin :) Sitten näin, että jollain oli aiheena Lontoon matka ja keksin, että mähän voisin tehdä sen sivun Sevillasta mun näkökulmasta. Siellä kun on enemmän kun kerran tullu käytyä. Ja siitä oli loppupelissä aika hauska kirjotella.

Jos kiinnostaa vilkasta, niin pääset kurkkaamaan sivua tästä. Yksi ongelma siihen vielä jäi (ainakin) ja se on että jos sivua zoomaa pienemmäksi niin gallerianäkymä menee pieleen, ne kuvat ei pysy 3x3 -asetelmassa. Mutta ei voi mitään, ei saa zoomailla pienemmäks sit! Ja oikeastaan en edelleenkään tiedä näkyykö se yhtään samanlaisena muilla koneilla erikokoisilla näytöillä, mutta toivon parasta. Mulla se näkyy nyt ainakin suht fiksun näköisenä. Tai no, sen näköisenä miksikä yritin sitä saada.

Päin pieltä

Tekis mieli alkaa vihata maanantaipäiviä. Tänään on pieleen menny mm. kaikki. Listataanpa ihan vaikka sen vuoks että voin entistä enemmän kieriä vitutuksen määrässä.

1. Myöhästyin bussista. Eikun ei vielä. Sitä ennen: Piti herätä liian aikaisin.
2. Nyt se bussista myähästymine
3. Myöhässä koululla
4. Ryhmätyö edisty h-i-t-a-a-s-t-i.
5. Kun se vihdoin oli valmis, kaveri klikkas jotain älä-ikinä-osu-tähän-nappia ja työ katos.
6. Sitä työtä ei löytyny.
7. IT-Helpdeskillä oli sitten juuri kun kerranki olis apua tarvinnu ni sadan vuoden jono uusia pieniä nörtti-to-be-oppilaita hakemassa tunnuksia koulun koneelle
8. Olin väsynyt, nälkäinen, stressaantunu ja valmiiks huonolla päällä
9. Päivän ehkä ainoa hyvä uutinen oli se, että lopulta ihana päivänpelastaja IT-helpdeskin jumala taikoi työmme takaisin hyperkyperbittiavaruudesta
10. Algoritmimatikan tentti oli helevetin vaikee enkä osannu yhtään tehtävää kunnolla. Ja harjotustentissä olin osannu tyylii kaikki. Miks vitussa niiden piti mennä noin päin??? Olisin mieluummin kussu harkkatentin ku oikeen tentin.
11. Yksi tällä hetkellä surullisen epävarma läheinen otus perhepiiristäni petti mun luottamuksen ja aiheutti aivan turhaa, surullista ja typerää raivon, pettymyksen ja epäuskon tunteiden sekamelskaa kotimatkalla.
12. Kukaan kelle koitin soittaa ei vastannu puhelimeen. Se on jo tarpeeks ärsyttävää ettei yks tyyppi vastaa (sillä kaikkienhan pitäisi aina ja ikuisesti ja koko ajan olla puhelimen ääressä, siis asia mitä totta puhuen itse vastustan, hmmh, vähän mä oon ristiriitanen) ni sit jos vielä monta ei vastaa ni siinähän se vitutus vaan nousee potenssien potensseihin ja exponentiaaliseen nousuun..
13. Nyt mun pitää vielä kirjottaa joku vitun essee, stna.
14. Mua myös vituttaa se että oon kirjottanu vittu tai vitutus niin monta kertaa tähän tekstiin.

HUOMENNA EI VOI OLLA NÄIN HUONO PÄIVÄ. EI VAAN VOI.

Fiilistelyä

Meillä loppu Don't push the river -teamin kanssa kämppävaraus viime sunnuntaina, ja kun mulla on jatkolento Sevillasta vasta torstaina mun piti siis ettiä joku muu asumispaikka muutamaks päiväks.. Ja päätin kysyä viime kevään kotikoloni omistajalta, josko olis tilaa kämpässä. Ja oli! Lauantai-iltana kun kävin hakemassa avaimet ja kävelin ylös Blancan pisoon kolmanteen kerrokseen, niin kyllä nous hymy poskiin!

Oli tosi hauskaa nähdä Blancaa pitkästä aikaa. Ketään samoista kämppiksistä ei tietenkään asu täällä enää ja kämppä on täyttyny italialaisista. Sain houkuteltua kaks italialaista mun kanssa eilen syömään La Cigala de Oroon, espanjalaiseen paikkaan, jonka tiedän Annen kautta. Se on ihan huippu paikka. Maailman isoimmat annokset ja maailman parasta solomillo al whiskyä (Saila, voittaa meiänki mestan mennen tullen!). AH. Rakkausrakkausrakkaus. Ja ihan symppis tarjoilija pojukin. Ja Ninuli: voit tolla musta ylpeä, annoin vikan kerran kunniaks tippiäkin! ;)

Tänne kämppään eksyi muuten maanantaina uus asukki! Se onkin maailman söpöin kämppis..

Surkeita kuvia kun eihän se oo hetkeekään paikallaan! Se on aivan ihana, ihan pikkunen! Se vaan ilmesty tänne, tai tuli kai jonku messissä, omistaja hylänny tai sit vaan mystisesti kadonnu. Yks kämppiksistä otti sen sit talteen ja kouluttaa sitä jo ahkerasti.

Mitäs muuta kuuluu? Koodausta, koodausta, koodausta. Yks päivä tossa vaan koodasin ja konetin koko päivän, ja kun lopulta menin ulos, tajusin että olin missannu koko kevään parhaan päivän. Qué calor! Oli kuuma. Ah. Menin sitten vielä joenvarteen hetkeks McFlurryn kera nautiskelemaan lämmöstä ja parhaasta mcflurry-mausta = oreo con caramelo! Ñam! Ja innostuin valokuvaan huvikseni pari kuvaa myös Säkkijärviseuran ( = joku sukuseuran tapanen ) Minun talveni -valokuvauskisaan. Vähän erilaista näkökulmaa talveen. Yllättävän kivoja kuvia tuli kännykkäkameralla! Tässä muutamia, joista Säkkijärven feisbuukille lähetin ekan, kolmannen ja neljännen. En osannu päättää kumpi noista jokikuvista on kivempi. Toinen näyttää isona kivemmalta mut pikkukuvina sit taas se toinen on kivempi :D

Koodaukseen vielä sen verran että sen voin koodauksen nimiin sanoa, että en oo kyllä ikinä koskaan milloinkaan ennen leirillä tehny näin ahkerasti koulujuttuja! Oikeesti. Oon himo-opiskelija.. (Kröhöm, mut ainaki musta tuntuu siltä).

Nyt voin sanoo että hermo menee kun ulkona aukoo päätään grillo eli heinäsirkka. Mikä ei ookaan mikään ihastuttava suomalainen heivröääninen heinäsirkka. Vaan toiselta nimeltään palosireeni. Huhhuh tota meteliä! Se päätti tossa apauttiarallaa tunti sitte muuttaa johonkin tonne "sisäpihakuiluun" ja sieltä se toitottaa tollasta päänsärkyä teettävää kimakkaa pillipiiparointia. Mur. Mene pois. Mene soittamaan kilpaa niitten semanasantan torvisoittajien kanssa. Sopisit hyvin orkesteriin.

Huomenna nautiskellaan vikaa päivää Sevillasta, sitten suunnataan Mallorcan kautta kohti Saksaa, jossa on seuraava leiri!

Ja Hanskan pyynnöstä vielä kuva kinkkikorkkareista, jotka on aikas kivat! :)

Ensikertaan!

Jiihaaa!

Mä oon päässy pari kertaa käymään jo urheilemassa:) First beat -mittaukset parin viikon takaa on vielä purkamatta, mutta oon nyt on ekaa kertaa ylikunnon puhkeamisen jälkeen fiilis tuntunu niin hyvältä että oon ihan sen perusteella uskaltautunu muutamia kertoja lenkille. Ihan lyhyelle, näin pitkän tauon jälkeen ei parane hötkyillä alotuksen kanssa. Ja tänään kävin ekaa kertaa varmaan about 4 kuukauteen (!!) puntilla. I can promise that I´m not able to get up tomorrow. Oon tärissy koko päivän:D Vaiks tein ihan vaan kevyen tunnustelupuntin. Vitsi oon tullu heikoks! Mut eiköhä se palaudu pikkuhiljaa jos ja kun tässä vähitellen pääsee palaileen takas ruutiniurille.

Kouluun kuuluu töitä,töitä,harkkatöitä,harkkatöitä ja vielä vähän töitä. Blaah, ei kyl olis kyenny yhtää enempii kurssei suorittaa. Ja kielet on niin vaikeita! Oon NIIN pihalla.

Mua houkuttais kauheesti tehä suurshoppingreissu Kalevan Prismaan, mutkumutku, olis vaan vähä käshii eka:D Kävin tänään siellä uteliaisuuskierroksella, hyvin lyhyellä (olin sisäl ehkä 3 min) ku mul oli kauhee kiire. Mut khyl mä viel joku kerta meen sinne. KUN mulla on jopa nyt kk-kortti. Mietin täs just et mähän voisin (jos olis aikaa) nii vaa hurruutella ympäriinsä eri busseilla ja vähän tutustuu Tampereesee enemmänki ku vaan Hervannan ja Annalan alueesee joihi mun tuntemus tällä hetkellä aika tarkkaa rajottuu.

Mua on myös iskeny taas kässäkärpänen, ja oon alotellu yhtä kivaa juttuu.. En sano ku jos se onnistuu ni siit tulee yhelle mun sisarukselle joululahja.

Mut hei arvatkaa mitä nyt tuli mieleen yks tosi hassu juttu! Kävin tänää osallistumas yhelle TTY:n akrokurssille, kävin kattoo vähä millast on (oli kivaa!) mut siis se juttu on et siellä oli yks tyttö jonka nimi on myös Tuisku!! NEVER happened before. Oikeesti, ja oli niin outoo, koko aja jos se ohjaaja sano jotai sille toiselle Tuiskulle ni heti käänsin päätä. Niin hassuu:D Ja kaikenlisäks seki Tuisku on tutalla, niinku mäki, mut se on jo dippavaihees.

Mut aah mä kestä ees ajatella kuinka kipeet mun kaikki paikat on huomenna.. Se on samaa aikaa vähän kivaa ja ihan kamalaa:D

Koulua ja ruokaa

Kaks päivää koulua takana! Ja vielä ei oo ees ollu tylsää:D mut tulee kyllä ihan hulluna tekemistä, on tosi työläitä kursseja.. Urgh jo etukätee. Tänää kyllä meinas mennä hermotttt... On jotenki niiin turhauttavaa olla sellasen parina suullisessa tehtävässä kielen tunnilla, jos toinen ei oikeesti osaa mitään. Ei sillä et mäkää mikää hyvä olisin, ja kaikkihan me sieltä oltii unohettu paljon keväästä, mut siis jos ei tyylii osaa ees puolii kirjaimii eikä ymmärrä puhua-verbiä ja koulu-sanaa kolmoskurssilla ni vois ehkä miettii onko ihan oikees paikas. Mä tiedän, mä turhaudun tosi helposti, mulla on huono kärsivällisyys. Mutmut. Jotain rajaa silti:D

Meillä oli eilen illalla Sailan kanssa hk:n tapaaminen. Ekaa kertaa Saippiksella, uudessa hienossa kämpässä:) Vein myös Sailan geokätköilemään, hih:D Etittiin kaks niiden lähintä purkkia. Toinen oli tosi outo.. Piti vähän uhrautua. Mut se kannatti, koska purkista löyty hiano smurffilelu joka vaihdettiin sieltä Sailalle, koska Saila on nykyään smurffi. Se oli teemalelu:D Siis koska kauppislaisii sanotaan treellä smurffeiks.

Maistoin äsken mun tekemiä mantelipraliineja, ja ne oli suht hyviä, siis ei pahoja ainakaan. Ei ihan täydellisen kauniita kuitenkaan, mut kyl siinäkin kehitty sillai et vikoista tuli jo suht ookoon näkösii. Alla on mun uus rakkauslakana, aivan superihanan värinen. Ei se oikeesti oo enää tosi uus, mut nyt vasta oon päässy käyttään sitä tääl treellä:)

Kohta otan ruisleivät pois uunista. Tää on nyt toka yritys ruisleivän teossa, ekahan meni täysin pieleen. Tuli kovia korppuja ihan hulluna varmaa kolme tai neljä pellillistä:D Niistä osa meni suoraan roskiin, osan sinnittelin kovalla jäystämisellä (leukalihakstreeniä!) ja sit osa meni taas lopuks roskiin mitä en vaan millään saanut enää alas. Nyt on sit mummon ohjeet ja mummon takinanjuuri kierroksessa, annoin ruisleivälle näillä eväillä vielä toisen mahdollisuuden. Mutta oli kyllä taas säätöä toi tekeminen, saa nähä mitä tulos sit on.

Söin muuten päivälliseks tänään ekaa kertaa ite ostamaani SISÄFILETTÄ!! Aika wow. Nimimerkki *-30% alennus.

Sadepäivän puuhailua

Voihan Taylor sentään. Mul oli matikan, ima nelosen tentti äsken ja eipähän menny kauheen hyvin. Mut se ei kyllä mua hirveesti nyt haittaa, koska saan kuitenkin aika lailla oikeen määrän noppia (noppa=opintopiste) opintotukee varten. Ja mun panostus oli aika nolla, koska oli vaan paljon kiinnostavampaa tekemistä koko paljo ja koska olin melkei koko kurssin ajan ollu poissa ni ei sitä kauttakaa ollu yhtää hajulla asioista ja päätin et käyn vaan jotai tehtävii läpi tänää. Ja plaah olisin niin tooivonu et olis kysytty Hessen matriisia tai pienintä neliösummajuttua mut ei sit kysykää vaa jotai puoliks viimekurssin asioita mitä ei sillo käyty ja kaikkee muuta paskaa kiitos! Hah, mun luokkakaveri oli kans tuol (ku toi oli siis uusintatentti ku olin ekan tentin aikan spaaniassa) ja se uusi sen koska oli jääny pisteen päähän vitosesta. Voi moro. Se on kyllä tosi kiva tyyppi, mut siis en ihan hyvällä tahdollakaan usko et yhellä matikan numerol on ny nii välii onks se ny nelonen vai vitonen.

Aiasta nakkijuustomunakkaaseen, arvatkaas minkä söin tänään! Avocadon! En muista millon olisin viimeeks avocadoa mussuttanu, ehkä joskus ihan pienenä ku äiti joskus aina osti niitä. Ja sitten tein ihan super-ruokaostokset. En oo KOSKAAN ostanu niin isoja ruokaostoksia, 26 egee. Ostin kaikkee kuivaruokaa ja säilykkeitä valmiiks varastoo (äitiki toi vkl jauhoo ja kaikkee joten olo on ihan hamstraajan) ja sit hedelmii taas ja kaikkee monipuolista mikä kuuluu mun uuteen ruokavalioon:D Ps. hiivan hinta oli noussu 10 senttii ja ku se oli siis ennen 24 senttii  ni sehä on ihan sairaan iso prosentuaalinen nousu! Törkeetä.

Eilen Hanskan kanssa leivottii juustosämpylöitä ja oli hyviä. Nyt leivon just kotona porkkanasämpylöitä. Ku aattelin et siinä muodossa se porkkana vois ehkä mennä, ku en tykkää siitä yhtää raakana. Keitettynä menee mut en yleensä keitä (lue en ole kertaakaan keittänyt).

Kiitos muuten älysti Helille ja Sailalle ja äitille ku tiskasitte mun tiskejä! Ja kiitos mulle kun tiskasin Peetun tiskejä! Nyt meen pyörittelee sämpylöitä heihei:D

Wappu ja muuta

Mulla on nyt taas ihan sairaan monta projektia menossa yhtä aikaa, meinaan upota niiden joukkoon:D Mutta ihanaa kun on kevät, siitä saa kyllä energiaa. Kevät on ehdottomasti mun lemppari vuodenaika. Olin tänään ekaa kertaa tässä vitosjaksossa koulussa, venäjän tunnilla, ja huipsistakeikkaa vaan ne oli menny ihan sikana eteenpäin! Tai siis, enhän mä oo ollu siellä aiemmin vielä, mutta siis ne oli edenny kirjassa ihan älyttömän nopeella tahdilla. Ykkösalkeiskurssissa tahti oli niin hidas että olin varma että nytkin mennään samalla tavalla hissuksiin mutta väärään osuin. Nooh, pitää vähän kiriä. Ja matikkaa pitäisi ehkä myös vähän alotella, mutta se on just se alottaminen mikä on kaikista vaikeinta, ärh..

Mutta ainiin! Oli wappu! Jep. Oli kyllä kiva. Ja musta tuli teekkari, en jääny ikifuksiks. Tulin reissusta pari päivää ennen wappua, ja eipä siinä muuta kerinnykään ku kiinnittämään haalarimerkit ja vähän huokasemaan ja eikös ollu jo aika mennä lunastamaan teekkaripipo:D Oioi että se on ihana, kyllä rakastuin siihen tupsuun heti <3 Välihuomautus. Vihaan bloggeria. Kirjotin selostuksen wapusta mutta se vaan hävis. Nyt en jaksa enää selostaa uudestaan muuta kun että laulettiin ja marssittiin laulaen täysiä kaupungin läpi koskenrantaan ja oli siistii, ja koski oli hypotermiatason hyytävää ja varpaat kuoli koomaan, mutta sen jälkeen saatiin ilmaset pitsat ja saunottiin kastesaunalla. Tässä kuva meiän tiimiasuteista. Kastepaidat oli samat kaikilla, mutta me ostettiin myös hemmistä niinkun Tiina sanoo tiimishortsit. ulla oli pinkit, Tiinalla siniset ja Johannalla keltaset.
Tänään Saila tulee mulle ja meillä on herkkukerho! Ja paljastampa jo mitä aion tarjota, koska oon varma ettei Saila tule tänne käymään ennen sitä. Tein pähkinäkolmioita, jotka ei kyllä oo ihan älyttömän hyviä, voi kyllä johtua siitä että pistin vahingossa sokeria puolet liian vähän mutta nää onkin terveyskolmioita ha! Ja sitten väsäsin vielä elämäni ensimmäiset suklaakonvehdit, niitä en ole maistanut joten se on yllätys mullekin miltä maistuu. Niitä on kolmella täytteellä: mariannecrunch, turkinpippurirouhe ja candymelts. Ja olin laiska enkä jaksanut myöskään koristella niitä, ens kerralla sit. Mutta tässä tämän illan herkkumme siis.




Eli eikus Saippis tänne vaan ja pistetään mussuks:D

Ps. Mä oon kyllä lihonu viime vuoden aikana että kai sitä pitää vähän ajatella mitä syö, mutta ei silti voi pienistä herkkuhetkistä luopua, nehän on elämän suola! Vai pitäisköhän sanoa sokeri..;p

Juhuu, nyt on juuri alkanu alkanut viimeinen jaksoni lukiossa! Kyllähän mä aika kauan lukiossa viihdyinkin, neljäs vuosi menossa. Toisaalta ihanaa kun loppu häämöttää edessä, toisaalta aika haikeaa kun joutuu "jättämään hyvästit" kavereille ja kivoille opettajille.. Tai no läheisimpien lukiokavereiden kanssa varmaankin tulee pidettyä yhteyksiä jatkossakin, mutta silti. Elämässä alkaa uusi vaihe:D nooo, mut ei sitä tartte enempää nyt miettiä, onhan siihen vielä paaaljon aikaa.