Näytetään tekstit, joissa on tunniste tyttöjen juttuja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tyttöjen juttuja. Näytä kaikki tekstit

torstai 20. kesäkuuta 2013

Sokerointi

Kävin eilen ekaa kertaa kokeilemassa sokerointia. Mulla on tosi herkkä iho bikiniraja-alueella, eikä se kestä sheivaamista. Päätin nyt siis lopulta kokeilla tota sokerointia.

Sokerointi on siis luonnonmukainen karvanpoistomenetelmä, jossa karvat poistetaan myötäkarvaan (toisin kuin vahauksessa). Kuuleman mukaan siinä pitäisi myös karvojen kasvaa takaisin pehmeämpinä. Yksi kaveri pelotteli mua, että se sattuu kauheesti, ja muutenkin vahaus- ja karvanpoistosysteemeistä on tullut aika kivulais kuva. Epilointia oon kokeillut sääriin ja se on aivan tuskallista. En todellakaan kykene siihen.

Kysyin siis varmuuden vuoksi sokeroinnin tekevältä kosmetologilta että haittaako jos huudan.

Mutta mitä ihmettä. Ei se ollut paha ollenkaan. Paljon, paljon helpompaa kuin epilointi. Se oli ihan ok. Olin tosi yllättynyt. Ja lisäksi se tehtiin myös ihan eri tavalla kun kuvittelin. Kuvittelin jotenkin, että jotain kuumaa, sulaa massaa levitetään karvojen päälle, annetaan massan kovettua ja sitten riuhtaistaan se kerralla irti. En tiedä tehdäänkö vahaus niin, en tosiaan tiedä, mutta jostain päähäni on juurtunut tuollainen ajatus. Lopulta toimenpide menikin niin, että kosmetologi otti supertahmeaa sokerimassaa muovihanskoin suojatuihin käsiinsä, pyöritteli siitä pallon ja tämän sokerimassapallon avulla poisti karvat pieni alue kerrallaan.

Tulipahan taas kokeiltua jotain uutta. Jos joku on miettinyt sokerointia mutta on ollut epäluuloinen kivun takia, niin epäilykset pois :) Ylhäältä ei satu lainkaan, alemmas mentäessä alkaa vähän nippaamaan mutta ei tosiaankaan ole sietämätön tuska. Mua peloteltiin ensin, etten pystyisi istumaankaan sen jälkeen. Mutta pöh, kun lähdin kauneushoitolasta en tuntenut enää yhtään mitään :)

tiistai 19. helmikuuta 2013

Uudet kuteet

Sevillassa ei oo sunnuntaisin kauheesti tekemistä - kaikki kaupat on kiinni. Vai onko sittenkään. Ei! Kiinakaupat on kuin onkin auki. Kinukkeja ei koske samat säännöt kun paikallisia. Tuli tehtyä kaverin kanssa rundia kiinakaupoissa.. Ja mukaan tarttui mm. ihanat beiget korkkarit, pari pitkähihasta, yks t-paita ja pari mekkoa. Mekkoja - kyllä. Taas. Oon vaan heikkona mekkoihin. Tarvitaan siis juhlia, tilaisuuksia että pääsen käyttämään niitä! Mekoista mulla ei ole kuvia, mutta molemmissa on vähän pitsikuvioo mutta eri tavalla, toinen on tumman sininen ja toine valkoinen. Ihania molemmat, ah <3 p="">

Paidoista mulla on todistusaineistoa. Ensimmäinen löytöni oli vaalea farkkupaita. Tosi letkee päällä!



Opettelin myös tekemään tollasen sivuranskiksen. Vautsi. Oon joskus ennenkin kokeillut - tuloksetta. Nyt jostain kumman syystä muutaman kokeilukerran jälkeen onnistuin. En tiiä onnistuisinko toista kertaa. Ehkä se harjottelulla vähän rutinoituis.



Löysin myös tällasen kiva tikrupaidan. Tosi kevyttä matskua, varmaan kiva kesällä.


Ja leopardikuvioo myös. Kuvassa myös mun uudet rakkauskorkkarit. Ne on tosi hyvät jalassa. Jotenkin jalkaterälle yllättävän tilavat, ei paina ollenkaan.


Tosin on ne kuitenkin sen verran korkeet, että en mä niitä ykkösvaihtoehtona pitäis jos tiedossa on paljon kävelyä. Viime perjantaina maratoonasin nimittäin niillä Hervannasta Kaukajärvelle, kun bussit ei kuljekaan viikonloppusin sitä reittiä hyvin enkä tietenkään hoksannut sitä. Ajattelin että heim nythän on oiva tilaisuus laittaa nää uudet kengät, kun meen bussilla sinne ja takas eikä tarvii juurikaan kävellä. Niin. Ai ei. Noh, kyllä se jäinen Lukonmäki korkkareilla oli ihan kokemuksen arvoinen elämys... ;)

Nyt voisinkin mennä sitten vaateostolakkoon.. Vaikka ei noi kalliita ollutkaan kiinakaupassa, mutta fakta on se, että mulla on nyt kyllä ihan riittävästi vaatteita. En tarvi lisää :)

torstai 6. syyskuuta 2012

Omien elämiemme supermallit


Tää postaus tulee aika myöhässä mut tulee kuitenki! Oon muka ollu veri bisi.. niihän sitä aina sanotaan, vaik silti on aikaa tehä kaikke turhaa. No enivei, asiaan. Mentiin Veran kanssa Tukholmaan heinäkuun lopulla ja yövyttiin siellä mun melkein-sukulaisilla. Oli aivan ihana reissu! Mun uudet sukulaiset, joita en ollu siis ennen tavannu, oli loistotyyppejä. Käytiin mm. niiden mökillä BBQ-partyissä, jossa tais olla mukana jopa 8 eri kansallisuutta.. Oli tosi mielenkiintosta ku pitkän pöydän ääressä istuskeltiin ja jossain vaihees Veran kaa tajuttiin, että meiän toisella puolella puhuttiin ruotsii ja toisella englantii, ja niiden toisella puolella espanjaa. Ja me siinä välissä suomea. Kunnon kielikylpylä siis. 

Yksi Tukholman reissun kohokohdista oli valokuvaussessio, johon mentiin. Ensin meiät meikattii ja sit ihan oikee valokuvaaja otti meistä kuvia. Kui helmee! Ja kerrankin tuli makeita kuvia. Sillä on oikeesti merkitystä siis millasilla vehkeillä kuvaa.. Eihän se tietenkään ilmasta huvia ollut, mutta meidän mielestä se oli kyllä sen arvoista. Vietimme siis päivän (tai hetken) teemalla ”my day as a supermodel”. Tai niinku Seppälä asian ilmaisee, olimme oman elämämme supermalleja. Poseerasimme ahkerasti ja tässä on kuvasadon parhaimmistoa. Kiitokset kuuluvat loistavalle, insipiroivalle valokuvaajalle ja mukaville meikkaajaneideille!










Ei ihan evridei-luukki... Mutta on se kiva kun sentään joskus hehkuu ;)

perjantai 23. huhtikuuta 2010

Hihhii omg ostin hiustenpidennykset!!

Mä en olisi ikinä kuvitellut itseäni joskus ostamassa hiusten pidennyksiä. Siis for real. Oikeesti! Siis oonhan mä aina tienny niiden olemassaolosta, mutta en oo koskaan yhistäny itteäni niihin millään tavalla.. Nyt löysin kinkkikaupasta (haha varmaan superlaatua siis) tosi halvalla tai siis ajattelin että se oli halvalla. Ostin kaksi, ja kokeilin kotona. Ne on siis klipsipidennykset. Ja se väri sattu oleen just tyyliin perfect!! Siispä innostuin ja kysyin Mariannelta paljon niitä tarttis olla, ja ostin lopulta 7 kappaletta mutta maksoin vaan kuus koska se myyjä laski väärin:D Tosi kummallista, mulla hiustenpidennykset! Oon niitä ja sovitellut vähäsen ja tuntuu niin kummalliselta ja samalla siistiltä kattoa peiliin! Haluisin tietää voiks niitä suoristaa tai siis kihartaa suoristusraudalla.. Koska siis nehän on tosi suorat nyt, ja oon aina halunnu kokeilla sellasia ihania kiharoita! Sellasia lainekiharoita mitä Fredullakin välillä on:) Olis aika siistii jos voisin niitten avulla koklata. Hehee, haluun jonkun tilaisuuden et pääsen käyttää niitä.

tiistai 13. huhtikuuta 2010

Kynnet kynnet jeiii:)

Mä oon ihan innoissani. Mulla on kivat kynnet varmaan ekaa kertaa elämässäni! Oikeesti, jes, nää on siistit! Siis. Mulla on sellanen paha tapa. Ei, mä en pureskele kynsiä. Mä kynsin kynsiä. Tai siis, jos mun kynteen tulee pienikin särö tai epäsileys tai halkeama, en pysty antaa sen olla. Vaan mä räplään sitä kynttä kunnes saan sen suht tasaiseksi. Ja kukaan ei oo koskaan totuttanut mua kynsiviilaan. En oo jotenkin oppinut sen ahkeraksi käyttäjäksi. Ja tällä tyylillä en ole paljoo kynsisaksiakaan tarttenut, olen primitiivisellä tavalla pitänyt huolen ettei kynnet pääse kasvamaan liian pitkiksi. Välillä, joskus hyvin harvoin, olen yrittänyt vähän kasvattaa kynsiä, mutta eihän siitä ole mitään tullut. On mahdotonta pysyä erossa rosokohdista.

Munasynttäreillä Hanie sai mut kokeilemaan pitkästä pitkästä aikaa kynsilakkaa. Ja voi että kun olo tuntui niiiiin naiselliselta! Niin tyttömäiseltä. Se oli kivaa:) Siitä sain kipinän. Halusin kokeilla vähän kasvattaa kynsiä pidemmiksi. Tosissani. Ja olen sinnitellyt aika pitkään nyt, ei se nimittäin ole helppoa ollut. Ja nyt etenkin mun vasemman käden kynnet on aivan mahtavat!! Niin coolit. Niin hienot. Lakkasin ne tänään läpinäkyvällä, ja ne oikein kiiltää. Mä alan pikkuhiljaa ymmärtää niitä mun tuttuja, jotka on täysin hurahtanu geelikynsiin. Tää vaan tuntuu niin makeelta! Siis mulla on kivat kynnet! Niin sileät. Niin kiiltävät. Ja pidemmät kuin koskaan ennen. Oikeassa kädessä on yksi musta lammas. keskisormi. Se oli niin sairaan lohjennut, että päätin pitää sitä omana helpotuskyntenäni, ja pahimman kynnentasoitushimoni iskiessäni olen näpertänyt sitä. Mutta nyt mulla on oikeesti konkreettinen tunne siitä miksi kannattaa koittaa päästä siitä tavasta lopullisesti eroon. Kattokaapas, pistän kuvan. Eihän ne teidän tavallisten pitkäkyntisten mielestä mitää pitkät oo, mutta mulle ne on pitkät. Pitkät ja hyväkuntoiset ja hianot <3 onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJJBYsNc4NPVT_xuQWbXqkMP-kjKWpLE-GBif2H0A1aVo93aBRPE-Eq7lJSVFshWot2bJyaQo6Tv46DKbltD-vqOvp8RFt4qplR17enc812xdlhXqhREajS87xcC-D8ho2oeOj3UGn/s1600/kynnet.jpg">