Mistä voin ostaa vuohen kiveksiä tai peniksen?

Luit aivan oikein. Ja voin luvata, että ilmeeni oli näkemisen arvoinen kun kyseinen kysymys tupsahti facebookissa inboxiini.

Sanoisinko, eh, aika koominen kysymys. Todella omituinen. Naurunsekainen huvittuneisuuden, hämmästyksen ja kauhistuksen sekoitus kasvoillani muuttui kuitenkin ennakkoluuloiseksi inhotukseksi, kun kysymyksen tarkoitusperät selvisivät.

Me ollaan soutuporukalla pidetty ruoka miittinkejä, ja tähän mennessä ollaan herkuteltu turkkilaisen, suomalaisen ja saksalaisen menun parissa. Seuraavaksi on indonesialaisen kaverin vuoro, ja kysymys liittyi siis hänen ruokalistasuunnitelmiinsa. Vuohen penistä? Iu, oikeesti? Se on kuulemma ihan tavallista ruokaa Indonesiassa. Kaveri ihmetteli, että eikö mulla herahda vesi heti kielelle kun hän mainitseekin moisen herkun. Ei, ei kyllä herahda. Entä sulla?

Samainen kaveri vetää aamupalaksi tonnikalalla höystettyä kaurapuuroa. Ugh. Tapansa kullakin. Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä hän lopulta meille tarjoilee. Kyseisiä vuohen sukukalleuksia kun ei taida Tampereelta kovin helposti löytää.

Voi olla, että mieluiten kuulen ruuan raaka-aineet vasta jälkikäteen. Pitäisiköhän sitoa silmätkin aterioinnin ajaksi?

Kuvahaaste

Hanie haastoi minut kesäisellä kuvahaasteella.

"Säännöt: Laita seitsemän kuvaa kesästäsi, selitä kuvat vain yhdellä sanalla ja haasta sen jälkeen seitsemän muuta blogia tekemään sama."

Lupaan rikkoa ainakin yhden sanan sääntöä.

Savusauna. Saunoista paras :)

Kesäteatteriesitys Kristiinankaupungissa. Hyvä ystäväni Miina oli esiintymässä (kuvassa vasemmalla)

Universiaadit. Aivan mielettömän mieletön reissu!

Kaverini Emma Tanskasta kävi mun luona kylässä treenailemassa. Tosi jees!

Kesän parhaat naurut on naurettu tällä porukalla - mahtava jengi. Uusia soutukavereita :)

Edustin Åbo Akademita Aurasouduissa. Voitettiin ;)

Swing-tanssit! Uusi rakkaus. Kuva: Satu Uusi-Kauppila.

Haastan:
Aurinkotuulia
A lot like Laura  
Elämää - ei sen enempää
Tarinoita leijonakaupungista
Ommelkoomaa
Living with emotions

Kuusi riittäköön.

Ihana kesä!

Kesä numeroina

Kesä on ohi ja koulukin alkoi tänään. Puutkin on alkaneet jo saamaan punertavia sävyjä, joten pakko se vaan on myöntää, että syssy tekee tuloaan. Sen kunniaksi päätin tiivistää kesäni numeroiksi.

Kesääni 2013 sisältyi

45 700 metriä melontakilpailuja
8 melontakilpailua
7 kirjaa
6 herkkukerhotapaamista
6 kotimaista paikkaa (Tre, Lahti, Miehikkälä, Kristiinankaupunki, Nauvo, Liperi)
4 treffit
4 tanssilavaa
4 uutta tanssilajikokeilua
4 mökkiviikonloppua
3 savusaunailtaa
3 bileiltaa
3 marjastusreissua
2 kiropraktikkokäyntiä
2 uutta harrastusta (soutu, tanssi)
1 tanskalainen vieras
1 kesäteatteriesitys
1 viisumi

Sellainen oli minun kesäni :)

Viinimarjojen keruussa

Savusaunan vahvistama!

Peltoneitoilua

Sokerointi

Kävin eilen ekaa kertaa kokeilemassa sokerointia. Mulla on tosi herkkä iho bikiniraja-alueella, eikä se kestä sheivaamista. Päätin nyt siis lopulta kokeilla tota sokerointia.

Sokerointi on siis luonnonmukainen karvanpoistomenetelmä, jossa karvat poistetaan myötäkarvaan (toisin kuin vahauksessa). Kuuleman mukaan siinä pitäisi myös karvojen kasvaa takaisin pehmeämpinä. Yksi kaveri pelotteli mua, että se sattuu kauheesti, ja muutenkin vahaus- ja karvanpoistosysteemeistä on tullut aika kivulais kuva. Epilointia oon kokeillut sääriin ja se on aivan tuskallista. En todellakaan kykene siihen.

Kysyin siis varmuuden vuoksi sokeroinnin tekevältä kosmetologilta että haittaako jos huudan.

Mutta mitä ihmettä. Ei se ollut paha ollenkaan. Paljon, paljon helpompaa kuin epilointi. Se oli ihan ok. Olin tosi yllättynyt. Ja lisäksi se tehtiin myös ihan eri tavalla kun kuvittelin. Kuvittelin jotenkin, että jotain kuumaa, sulaa massaa levitetään karvojen päälle, annetaan massan kovettua ja sitten riuhtaistaan se kerralla irti. En tiedä tehdäänkö vahaus niin, en tosiaan tiedä, mutta jostain päähäni on juurtunut tuollainen ajatus. Lopulta toimenpide menikin niin, että kosmetologi otti supertahmeaa sokerimassaa muovihanskoin suojatuihin käsiinsä, pyöritteli siitä pallon ja tämän sokerimassapallon avulla poisti karvat pieni alue kerrallaan.

Tulipahan taas kokeiltua jotain uutta. Jos joku on miettinyt sokerointia mutta on ollut epäluuloinen kivun takia, niin epäilykset pois :) Ylhäältä ei satu lainkaan, alemmas mentäessä alkaa vähän nippaamaan mutta ei tosiaankaan ole sietämätön tuska. Mua peloteltiin ensin, etten pystyisi istumaankaan sen jälkeen. Mutta pöh, kun lähdin kauneushoitolasta en tuntenut enää yhtään mitään :)

Olen rakastunut...

...Rock'n'swing -tansseihin!

Olen aloittanut viiden kerran alkeiskurssit fuskusta, buggista, boogie woogiesta ja lindy hopista Tampereen Swing Teamillä. Tällä hetkellä fusku ja bugg tuntuu kivoimmilta, mutta se johtuu osittain myös ehkä siitä että niitä on ollut jo kolme kertaa ja siinä ajassa on kerennyt jo vähän oppiakin jotain ja nyt viime kerralla päästiin välillä jo joraamaan sellasta kyytiä että juhuu! Lindy Hopin takia alunperin löysin noi tanssikurssit ja siinä mulla on kaksi kaveria myös mukana. Sitä on kuitenkin ollut vasta kerta, tai mä pääsin vasta tokalle kerralle siinä mukaan. Sen takia olin vähän pihalla siellä eikä se tietenkään siinä vaiheessa oo niin hauskaa. Mutta eiköhän sekin hauskaksi muutu kun vähän pääsee jyvälle.

Kursseilla on myös tosi nastat ohjaajat. Oon nyt ihan innoissani noista tansseista. Harmi vaan kun mulla ei ole paria, voi olla vaikeempi jatkaa harrastusta ilman paria. Mutta aion ehdottomasti jatkaa, haluun oppia lisää! Se on vaan niin mahtavaa kun pääsee oikeen vauhdilla svengaamaan ;) Toisaalta ilman paria olemisesta on se hyöty, että oon aika paljon päässyt ohjaajan kanssa sitten tanssimaan, ja se on parasta kun se osaa niin hyvin ja se vie mulle kaikkia ektrakuvioitakin välillä :)

Ja siellä tunneilla tanssitaan ihan älyttömän hyvään musiikkiin! Se nostaa fiilikset entistä korkeemmalle, etenkin kun tulee joku superlempparibiisi. Mun lemppareiksi on noussut mm. Gambling Man ja Bleeding Love. Loistavia fuskubiisejä. Noi on myös ainoot biisit jotka oon osannu jäljittää netistä, kun enhän mä melkein mitään niitä biisejä tiedä etukäteen mitä siellä soitetaan. Paitsi suomalaisii jotain tietysti, mutta ne ei iske muhun niin paljon. 

En malttais millään odottaa ens tunteja! Melkein viikko pitää kestää..

Bon Jovi

Viime sunnuntaina menetin konserttineitsyyteni. Bon Jovi. Ratinan stadionilla aurinkoisena kesäiltana mitä parhaassa seurassa, veljeni ja hänen tyttöystävänsä kanssa. Ja kyllä, kiljuttiin, laulettiin, naurettiin ja pompittiin. Harmi kun ei ollut sykemittari mukana! Pohkeet joutu koville hyppimisestä.

Ei kai siitä voi muuta sanoa, kun ah. Katsokaa nyt, mikä mies. AH.

Love you JBJ! Kuva täältä.

Naminami hymypoika. Kuva täältä.

Melkein yhtä silmää hivelevää katseltavaa oli myös mun eilisiltana leipomani sämpylät.

Seesamin siemeniä ja porkkanaa

Yleensä teen sämpylät vaan viskomalla sekaan kaikkea mitä kaapista löytyy. Nyt päätin tehdä ohjeiden mukaan. Myös vaivauksen. Yleensä jätän sen aina väliin, koska se tuntuu niin turhalta. Tuli aika hienoja. Kannattaa näköjään noudattaa ohjeita. 

Mustikkakohokas, Kuningatarhilloa & Vaniljavaahtoa

Koska kouluhommien tekemistä kuuluu välttää kaikella mahdollisella tavalla, päätin tänään käyttää tekosyynäni kokkaamista ja leipomista.

Päätin myös ottaa vihdoin käyttöön keittiöstäni löytyvät kokkauskirjat. Niitä on niin kiva katsella mutta kun tosi on kyseessä niin jostain syystä sitä aina turvautuu internetin ihmeellisen maailman resepteihin. Nyt allkoi kolmen Koon projekti nimeltä Kokkikirjat Koristeesta Käyttöön.

Tein lounaaksi ensimmäistä ruokaa, jota ensimmäisestä kokkikirjani löytyi. Kana-parsakaalikeittoa. Maku oli mainio, mutta keittoa risottoni ei ollut nähnytkään. Noudatin kyllä sanatarkasti ohjeita, minussahan ei siis ole mitään vikaa!

Illalla aloitin sitten parhaan osion eli jälkimainingit. Jälkiruoka on pääruoka, elämäni motto. Tein uudella inspiraatiolla Brownieita. Pitäähän sitä harjoitella veikan valmistajaisia varten. Browniet menivät kiltisti jääkaappiin kiinteytymään, mutta koska olen kärsimätön enkä jaksa odottaa, jatkoin leipomista. Nyt valmistui elämäni ensimmäinen kohokas. Mustikkakohokas. Erikoinen makuelämys, sanoisinko vaahtoisa. Kohokkaani olivat niin komeita, että jopa makeanvihaaja-kämppikseni suostui maistamaan. Ja kaiken lisäksi piti maistamastaan. Ei paha.

Ja koska kohokkaista jäi keltuaisia käyttämättä ja olen Pihi-Enkä-Heitä-Mitään-Pois niin tein vielä jäätelöä. Kuningatarjäätelöä. Koska kohokasohjeen lomassa opin tekemään marjamössökiisselihilloketta ja halusin heti kokeilla sitä johonkin muuhunkin. Jäätelö meni pakkaseen muhimaan mutta herkkupeppuna pidin huolta että jokainen mikrolitra astiastan reunoilta ja nuolijasta päätyi parempiin suihin. Ja oli muuten hyvää.

Elämäni ensimmäinen kohokas