Bon Jovi

Viime sunnuntaina menetin konserttineitsyyteni. Bon Jovi. Ratinan stadionilla aurinkoisena kesäiltana mitä parhaassa seurassa, veljeni ja hänen tyttöystävänsä kanssa. Ja kyllä, kiljuttiin, laulettiin, naurettiin ja pompittiin. Harmi kun ei ollut sykemittari mukana! Pohkeet joutu koville hyppimisestä.

Ei kai siitä voi muuta sanoa, kun ah. Katsokaa nyt, mikä mies. AH.

Love you JBJ! Kuva täältä.

Naminami hymypoika. Kuva täältä.

Melkein yhtä silmää hivelevää katseltavaa oli myös mun eilisiltana leipomani sämpylät.

Seesamin siemeniä ja porkkanaa

Yleensä teen sämpylät vaan viskomalla sekaan kaikkea mitä kaapista löytyy. Nyt päätin tehdä ohjeiden mukaan. Myös vaivauksen. Yleensä jätän sen aina väliin, koska se tuntuu niin turhalta. Tuli aika hienoja. Kannattaa näköjään noudattaa ohjeita. 

Mustikkakohokas, Kuningatarhilloa & Vaniljavaahtoa

Koska kouluhommien tekemistä kuuluu välttää kaikella mahdollisella tavalla, päätin tänään käyttää tekosyynäni kokkaamista ja leipomista.

Päätin myös ottaa vihdoin käyttöön keittiöstäni löytyvät kokkauskirjat. Niitä on niin kiva katsella mutta kun tosi on kyseessä niin jostain syystä sitä aina turvautuu internetin ihmeellisen maailman resepteihin. Nyt allkoi kolmen Koon projekti nimeltä Kokkikirjat Koristeesta Käyttöön.

Tein lounaaksi ensimmäistä ruokaa, jota ensimmäisestä kokkikirjani löytyi. Kana-parsakaalikeittoa. Maku oli mainio, mutta keittoa risottoni ei ollut nähnytkään. Noudatin kyllä sanatarkasti ohjeita, minussahan ei siis ole mitään vikaa!

Illalla aloitin sitten parhaan osion eli jälkimainingit. Jälkiruoka on pääruoka, elämäni motto. Tein uudella inspiraatiolla Brownieita. Pitäähän sitä harjoitella veikan valmistajaisia varten. Browniet menivät kiltisti jääkaappiin kiinteytymään, mutta koska olen kärsimätön enkä jaksa odottaa, jatkoin leipomista. Nyt valmistui elämäni ensimmäinen kohokas. Mustikkakohokas. Erikoinen makuelämys, sanoisinko vaahtoisa. Kohokkaani olivat niin komeita, että jopa makeanvihaaja-kämppikseni suostui maistamaan. Ja kaiken lisäksi piti maistamastaan. Ei paha.

Ja koska kohokkaista jäi keltuaisia käyttämättä ja olen Pihi-Enkä-Heitä-Mitään-Pois niin tein vielä jäätelöä. Kuningatarjäätelöä. Koska kohokasohjeen lomassa opin tekemään marjamössökiisselihilloketta ja halusin heti kokeilla sitä johonkin muuhunkin. Jäätelö meni pakkaseen muhimaan mutta herkkupeppuna pidin huolta että jokainen mikrolitra astiastan reunoilta ja nuolijasta päätyi parempiin suihin. Ja oli muuten hyvää.

Elämäni ensimmäinen kohokas

Suomen kevät

Kyllä on Suomen kevät vertaansa vailla!

Onko ihanampaa tapaa herätä kuin keväinen auringonpaiste? Luonnon valo tekee heräämisen sanan mukaan luonnollisemmaksi. Itselleni herääminen on yleensä tuskallisen vaikeaa - sisimpäni on selvästi läheistä sukua karhuille. Tai muumeille! Kun nukutaan, nukutaan koko talven yli. Valo herättää sitten keväällä.

Avasin eilen jopa terassikauden - saattoipa hyvinkin olla myös elämäni ensimmäinen kerta terassilla. Tunnelmaa häiritsi kyllä hiukan Suomi-Slovakia -peli, joka aiheutti melua ja mölinää - kansa piti älämölöä sisällä ja pelin kuulutukset tulivat terassillakin kaiuttimista. Ruoka oli kuitenkin erinomaisen hyvää. Ehkäpä paikasta tuleekin vakimesta?

Mutta palataan vielä kevääseen. Vaaleanvihreät hiirenkorvat koivuissa kirkasta taivasta vasten - se jos mikä on pure love. Kokonaisuus paranee enää vain Kingis-puikolla. Ja hyvällä seuralla tottakai.

Olen koukussa Suomen kevääseen.

Time to think

"Go where you are celebrated - not tolerated. If they can't see the real value of you, it's time for a new start." 

*source unknown

Haaste!

Sain haasten Aurinkotuulelta. Kiitos! Vastaanpa heti Aurinkotuulen keksimiin haatekysymyksiin. Mikäs sen mukavampaa kouluhommilta pakoilua...? Lopuksi keksin itse viisi uutta kysymystä ja heitän haasteen eteenpäin viidelle.

1. Oletko viherpeukalo? Tykkäätkö kasvattaa keväisin yrttejä tms tai kesällä tomaatteja, sisällä tai ulkona?
En ole viherpeukalo. Olen erittäin taitava tappamaan kaikki kasvit. Olen kyllä vähän miettinyt, että olisi kiva parvekkeelle pistää jotain yrttejä ruukkuihin kasvamaan, mutta toistaiseksi en ole saanut sitä aikaiseksi. Mutta olishan se aika mukavata käydä keräämässä omakasvattamaa tuoretta salaattia aterian lisukkeeksi... Ehkä mä vielä innostun :)

2.  Mitä aiot tehdä kesällä?
Tästä tuleekin pitkä lista. Aion meloa. Aion käydä mökeillä&saunoa&uida hyvässä seurassa. Aion nauttia perheen ja ystävien seurasta. Aion nauttia Suomen luonnosta. Aion myös (pakon edessä) opiskella. Aion lukea hyviä kirjoja. Aion syödä paljo jäätelöä. Ja aion bongailla komeita miehiä ;)

3. Koska olet viimeksi ollut surullinen, miksi?
Toissailtana ja eilen aamuna, samasta syystä. Olin kind of ihastunut ja sitten mulle selvisikin asioita... Mieshuolia.

4. Onko sinulla jotakin haaveita, joiden toteutumista odotat kuin kuuta nousevaa? Mitä?Odotan sitä, että saan vedettyä flow-tilassa täydellisyyttä hipovan kisavedon ilman mitään suoritusta hidastavia ongelmia. Tällä hetkellä odotan myös innolla ja jännityksellä sekä ensi yötä että huomenna alkavaa pikavisiittiä Dubliniin uskollisen HK-ystäväni Saippiksen kanssa :)

5. Haluaisitko hypätä laskuvarjohypyn? Miksi/miksi et?
En. En missään nimessä. Joskus ajattelin, että benji-hyppy pitäisi kokea, mutta nyt isompana mulle on kehittynyt korkeenpaikankammo. Joten byebye entisille mietteille. Ei ikimaailmassa. Mua huimaa jo kun katon jostain korkeesta kerrostalosta alaspäin parvekkeen reunalta.

Sitten meikäläisen kysymykset:
1. Mikä ulkomaa kiehtoo sinua tällä hetkellä eniten, minne haluaisit todella paljon matkustaa?
2. Minkä uuden taidon haluaisit oppia?
3. Mikä asia sai sinut viimeeksi hymyilemään hillittömästi?
4. Milloin olet viimeeksi ollut todella pettynyt itseesi? Minkälaisessa tilanteessa?
5. Millä tavoin hemmottelet itseäsi?

Heitän haasteen Sakelle, Lauralle, Saippikselle, Elinalle ja ikisinkulle.

Matkustuspäivän draamaa

Näin onnekkaasti eteni mun kotimatka Espanjasta Suomeen:

…Lähdin kämpiltä tallustamaan kohti bussiasemaa klo 5.50. Ja unohdin eväät jääkaappiin.

…Ekan lennon hoidan kohtuullisesti. Mulla on Barcelonassa reilu 2h odotusaikaa. Seuraava välilasku on Oslossa, ja käyn kysymässä Oslon check-innistä milloin voi tehdä check-innin. Noin puolen tunnin päästä. Päätän mennä puoleksi tunniksi opiskelemaan.

…Välittömästi kun olen siirtynyt tyhjyyttään huutavan Oslo-kyltin luota sivummalle istumaan, Oslon lähtöselvitykseen muodostuu n. 100 metrin jono. Tietysti.

…Kun lopulta menen itse jonottamaan, valitsen kahdesta jonosta sen, joka ei liiku. Onko hiukan ärsyttävää katsoa, kun viereisessä jonossa tyypit, jotka on ollut selkeästi itseä kauempana lähtöselvitystiskistä, alkaa vähitellen menemään ohi?

…Lopulta päätän vaihtaa etenevään jonoon.

…Ja sillä sekunnilla se jono tyssää. Ongelma-asiakas.

…En tietenkään usko, että sillä voi kestää niin kauan, ja lisäksi olen menettänyt jo oman jonotuspaikkani toisessa jonossa, joten joutuisin taas kauas perälle.

…Mutta se jono ei vaan etene. Ne helevetin ongelmaihmiset oli siellä about puolituntia. Raivostuttavaa. Teki niin mieli mennä sinne tiskille sanomaan esim.

-          - What the fuck is going on? Why are you not doing anything??

-          - What’s the problem? There are people waiting in the line and you just don’t do anything.

-          - If you’re such difficult customers, could you please go to the desk after all the normal people have gone??

…Mut en tietenkään mene. En sentään. Puristan vaan rystyset valkosina läppäriä ja huokailen turhautuneena äänekkäästi. Lopulta päätän vaihtaa jonoa takaisin, kun toinen vaan seisoo paikallaan.

…jonotettuani viitisen minuuttia toisen jonon perällä entinen alkaa taas vetämään.

…Kun lopulta pääsen tiskille, se täti vaan tuijottaa mun lappuja tuppisuuna. Ja lopulta kun se avaa suunsa, se sanoo että oon väärässä terminaalissa. Ja mun lennon lähtöön on 45minuuttia. I know, oma vika, mutta miks helvetissä niillä pitää olla kaksi Osloon menevää lentoa, jotka lähtee samaan aikaan eri terminaaleista??

…juoksen terminaali-shuffle –bussille. Matka kestään 15min. Puolituntia lennon lähtöön, se on se aika milloin boarding alkaa. Lähtöselvityshän sulkeutuu jo 45min ennen. Kyllä, siinä vaiheessa väännän jo itkua. Mikä on turhautumisen määrä, kun tietää olleensa kentällä valmiina jo pari tuntia ja tajuat että silti oot myöhästymässä lennolta?

…juoksen lähtöselvitykseen, joka on tietysti kauimpana. Onneksi se täti siinä oli kiva ja soitti heti jonnekin, että mua pitäis odottaa. Sain käskyn mennä kovaa portille, koska boarding oli alkanut ja se portti oli kuulemma kaukana.

…juoksin turvatarkastuksen läpi kirjaimellisesti, ohitin törkeästi ihmiset, pakotin itkemällä turvanaisen tsekkaamaan mun laukut läpi ennen kuin se jäi tarkistamaan jonkun epäilyttävää laukkua. Juoksin täysiä kohti portteja, kohti kaukaisuutta, juoksin, juoksin, juoksin. Se oli oikeesti kaukana.

…saavun lopulta hengästyneenä paikalle vain rauhoitellakseni henkeä seuraavat puoli tuntia jonossa, koska kone oli myöhässä.

…okeiokei, kerkesin lennolle, pitäis olla ilonen siitä. Mut sen juoksu-urakan, epäkohtiaan tien raivaamisen ja itkuparkuvetoamisen olisin mieluiten tehnyt ihan oikeasta tarpeesta.

…kaiken lisäksi olin eilisestä asti himoinnut mäkkiruokaa ja etenkin hanakokista, ja ainoa mahdollisuuteni oli Barcelona. Ja kuin korostamaan mun nälkää ja hankokishimoa (pullokokis ei vaan vedä yhtään vertoja hanakokiksen raikkaudelle!!)  jonoon saapuu mun ikänen poitsu mäkin takeaway-paperipussi kourassaan.

…Oslossa vihdoin mun onni käänty paremmaksi. TaxFreestä sain suomalaista naminamisuklaata ja koneeseenkaan ei tarvinnu jonottaa (kukaan ei haluu mennä Suomeen). Hanakokistakin sain vihdoin PizzaHutista, ah! Ja maha täyttyi UpperCrustin kanapatongilla ja fetasalaatilla. Ei paha!

…Ehkä kaikkein parasta oli kuitenkin, että Suomeen saavuttiin 10min etuajassa ja juoksin suoraan bussipysäkille toisen terminaalin eteen, jossa juuri ja juuri kerkesinkin yhtä aikaisempaan bussiin Treelle! JES. Siinä vaiheessa voin sanoa että hihkuin jo riemusta :)

Normipäivä

Sain ystävältäni Aurinkotuulelta idean ja haasteen kirjoittaa normipäivästä elämässäni. Tältä näyttää meikäläisen normipäivä.

8.00 Herätyskello soi. Olen maailman surkein herääjä – eli painan torkun päälle. Ja taas. Ja taas.

8.11 Ennen kuin kolmas torkku pirahtaa vaatimaan seuraavaa torkkupainallusta, otan itseäni niskasta kiinni ja nousen.  Nouseminen lämpöisestä sängystä kylmään huoneeseen on jo sinäänsä haaste vastenmielisyydessään. Espanjalaiset ei osaa eristää taloja. Puen treenitrikoot, urheilurintsikat ja Craft-kerrastopaidan. Vakiosetti.

8.15 Hammaspesu. Siitä lähtien kun sukelsin Serenan Villivirrassa coolisti pää edellä pohjaan ja katkaisin etuhampaani en ole pystynyt kuvittelemaankaan syömistä ennen hampaiden pesemistä. Tekohampaat, eli ne muovipalat joilla mun hampaat korjattiin, kerää limaa yön aikana eri tavalla kun oikea hammasluu…

8.20 Aamupalaksi erittäin normia ja erittäin maukasta kaurapuuroa. Vadelmahillon ja  lapsille suunnatun Supermaidon kera. Puuronautinnon kruunaa vadelmahillo, jossa on 60% marjaa (vai 60% enemmän kun normaalisti? ). Ehdottomasti parasta kaupanhilloa ikinä.

9.10 Pyöräilen treeneihin. Sataa. Alkuverryttelen puntilla puolisen tuntia venytellen ja tehden satunnaisia mieleenjuolahtavia liikkeitä laitteissa, kuntopallolla ja jumppapallolla.

10.00 Kokoonnutaan treeniporukalla kanoottien luokse ja lähdetään vesille. Ohjelmassa nopeustreeni, 4x5x10sek/2/5. Ihan kiva reeni pienestä jatkuvasta tihkusateesta huolimatta. Loppua kohti nopea lihashermotus alkaa toimia paremmin ja muutama varsin onnistunutkin veto mahtuu joukkoon. Kokonaisuus on ihan hyvä, tekniikka pysyy koko reenin ajan kasassa eikä melonnasta tule kovasta intensiteetistä huolimatta hirveetä räpellystä. Reenin kokonaiskesto vesillä 80 minuuttia.

11.45 Pikapikasuihkuttelut treenipaikan tulikuumassa, säätömahdottomassa suihkussa. Vesi on polttavaa, joten on oltava nopea. Sit pyörällä kämpille ja kastun tietysti matkalla sateessa uudestaan…

12.30 Ruokaa. Keitän riisin ja lämmitän mikrossa sille kaveriksi eilispäivältä jäänyttä kalaa. Merluzaa, en ole itseassa vieläkään selvittänyt mikä kala se on mitä päätin kokeilla. Oho, kummeliturskaa. Mikä ihme se on?

13.30 Perus facebook- ja gmail-tsekkaukset, sitten hiukan opiskelua tulevaa työoikeuden tenttiä varten.

14.30 Sänkyyn pötköttämään ja lukemaan kirjaa, Paulo Coelhon Bridaa espanjaksi. Olin ajatellut lukea vain hetken ja sitten ottaa puolen tunnin päikkärit, mutta en malttanut lopettaa lukemista joten päikkärit jäi väliin.

15.45 Välipalaksi kinkkujuustoleipää sekä mysliä ja jogurttia.

16.00 Lähtö iltapäivätreeniin. Kuntopyöräilyä 30min, punttia 40min ja reipasta melontaa 45min.

19.00 Hetken mietinnän jälkeen päätän tehdä lämpimiä leipiä uunissa päivälliseksi. Päälle pestoa, kinkkua, fetaa, tomaattia ja juustoraastetta. Jälkkäriksi flan de huevo eli kananmunasta tehty flani. Tai itse asiassa kaksi. Ne on niin hyviä ja oon heikkona jälkkäreihin..

20.00 Musiikin kuuntelua ja tietokoneella hengailua, chättäilyä veljien kanssa.

21.30 Aloitin kirjottaa kirjettä tädille, väsymys kuitenkin iski päälle joten jäi kesken.

22.00 Hampaiden harjaus ja sänkyyn, vähän lukemista ennen nukahtamista.

Siinä on aika peruspäivä meikäläisen elämässä. Espanja on mulle arkea ihan niin kuin Suomikin. Olo Espanjassa ei juurikaan muuta päivärytmiä ja -rutiineja. Ja nyt kun vielä asustan yksikseni, niin tämä on erittäinkin lähellä suomiarkea.