Haaste!

Sain haasten Aurinkotuulelta. Kiitos! Vastaanpa heti Aurinkotuulen keksimiin haatekysymyksiin. Mikäs sen mukavampaa kouluhommilta pakoilua...? Lopuksi keksin itse viisi uutta kysymystä ja heitän haasteen eteenpäin viidelle.

1. Oletko viherpeukalo? Tykkäätkö kasvattaa keväisin yrttejä tms tai kesällä tomaatteja, sisällä tai ulkona?
En ole viherpeukalo. Olen erittäin taitava tappamaan kaikki kasvit. Olen kyllä vähän miettinyt, että olisi kiva parvekkeelle pistää jotain yrttejä ruukkuihin kasvamaan, mutta toistaiseksi en ole saanut sitä aikaiseksi. Mutta olishan se aika mukavata käydä keräämässä omakasvattamaa tuoretta salaattia aterian lisukkeeksi... Ehkä mä vielä innostun :)

2.  Mitä aiot tehdä kesällä?
Tästä tuleekin pitkä lista. Aion meloa. Aion käydä mökeillä&saunoa&uida hyvässä seurassa. Aion nauttia perheen ja ystävien seurasta. Aion nauttia Suomen luonnosta. Aion myös (pakon edessä) opiskella. Aion lukea hyviä kirjoja. Aion syödä paljo jäätelöä. Ja aion bongailla komeita miehiä ;)

3. Koska olet viimeksi ollut surullinen, miksi?
Toissailtana ja eilen aamuna, samasta syystä. Olin kind of ihastunut ja sitten mulle selvisikin asioita... Mieshuolia.

4. Onko sinulla jotakin haaveita, joiden toteutumista odotat kuin kuuta nousevaa? Mitä?Odotan sitä, että saan vedettyä flow-tilassa täydellisyyttä hipovan kisavedon ilman mitään suoritusta hidastavia ongelmia. Tällä hetkellä odotan myös innolla ja jännityksellä sekä ensi yötä että huomenna alkavaa pikavisiittiä Dubliniin uskollisen HK-ystäväni Saippiksen kanssa :)

5. Haluaisitko hypätä laskuvarjohypyn? Miksi/miksi et?
En. En missään nimessä. Joskus ajattelin, että benji-hyppy pitäisi kokea, mutta nyt isompana mulle on kehittynyt korkeenpaikankammo. Joten byebye entisille mietteille. Ei ikimaailmassa. Mua huimaa jo kun katon jostain korkeesta kerrostalosta alaspäin parvekkeen reunalta.

Sitten meikäläisen kysymykset:
1. Mikä ulkomaa kiehtoo sinua tällä hetkellä eniten, minne haluaisit todella paljon matkustaa?
2. Minkä uuden taidon haluaisit oppia?
3. Mikä asia sai sinut viimeeksi hymyilemään hillittömästi?
4. Milloin olet viimeeksi ollut todella pettynyt itseesi? Minkälaisessa tilanteessa?
5. Millä tavoin hemmottelet itseäsi?

Heitän haasteen Sakelle, Lauralle, Saippikselle, Elinalle ja ikisinkulle.

Matkustuspäivän draamaa

Näin onnekkaasti eteni mun kotimatka Espanjasta Suomeen:

…Lähdin kämpiltä tallustamaan kohti bussiasemaa klo 5.50. Ja unohdin eväät jääkaappiin.

…Ekan lennon hoidan kohtuullisesti. Mulla on Barcelonassa reilu 2h odotusaikaa. Seuraava välilasku on Oslossa, ja käyn kysymässä Oslon check-innistä milloin voi tehdä check-innin. Noin puolen tunnin päästä. Päätän mennä puoleksi tunniksi opiskelemaan.

…Välittömästi kun olen siirtynyt tyhjyyttään huutavan Oslo-kyltin luota sivummalle istumaan, Oslon lähtöselvitykseen muodostuu n. 100 metrin jono. Tietysti.

…Kun lopulta menen itse jonottamaan, valitsen kahdesta jonosta sen, joka ei liiku. Onko hiukan ärsyttävää katsoa, kun viereisessä jonossa tyypit, jotka on ollut selkeästi itseä kauempana lähtöselvitystiskistä, alkaa vähitellen menemään ohi?

…Lopulta päätän vaihtaa etenevään jonoon.

…Ja sillä sekunnilla se jono tyssää. Ongelma-asiakas.

…En tietenkään usko, että sillä voi kestää niin kauan, ja lisäksi olen menettänyt jo oman jonotuspaikkani toisessa jonossa, joten joutuisin taas kauas perälle.

…Mutta se jono ei vaan etene. Ne helevetin ongelmaihmiset oli siellä about puolituntia. Raivostuttavaa. Teki niin mieli mennä sinne tiskille sanomaan esim.

-          - What the fuck is going on? Why are you not doing anything??

-          - What’s the problem? There are people waiting in the line and you just don’t do anything.

-          - If you’re such difficult customers, could you please go to the desk after all the normal people have gone??

…Mut en tietenkään mene. En sentään. Puristan vaan rystyset valkosina läppäriä ja huokailen turhautuneena äänekkäästi. Lopulta päätän vaihtaa jonoa takaisin, kun toinen vaan seisoo paikallaan.

…jonotettuani viitisen minuuttia toisen jonon perällä entinen alkaa taas vetämään.

…Kun lopulta pääsen tiskille, se täti vaan tuijottaa mun lappuja tuppisuuna. Ja lopulta kun se avaa suunsa, se sanoo että oon väärässä terminaalissa. Ja mun lennon lähtöön on 45minuuttia. I know, oma vika, mutta miks helvetissä niillä pitää olla kaksi Osloon menevää lentoa, jotka lähtee samaan aikaan eri terminaaleista??

…juoksen terminaali-shuffle –bussille. Matka kestään 15min. Puolituntia lennon lähtöön, se on se aika milloin boarding alkaa. Lähtöselvityshän sulkeutuu jo 45min ennen. Kyllä, siinä vaiheessa väännän jo itkua. Mikä on turhautumisen määrä, kun tietää olleensa kentällä valmiina jo pari tuntia ja tajuat että silti oot myöhästymässä lennolta?

…juoksen lähtöselvitykseen, joka on tietysti kauimpana. Onneksi se täti siinä oli kiva ja soitti heti jonnekin, että mua pitäis odottaa. Sain käskyn mennä kovaa portille, koska boarding oli alkanut ja se portti oli kuulemma kaukana.

…juoksin turvatarkastuksen läpi kirjaimellisesti, ohitin törkeästi ihmiset, pakotin itkemällä turvanaisen tsekkaamaan mun laukut läpi ennen kuin se jäi tarkistamaan jonkun epäilyttävää laukkua. Juoksin täysiä kohti portteja, kohti kaukaisuutta, juoksin, juoksin, juoksin. Se oli oikeesti kaukana.

…saavun lopulta hengästyneenä paikalle vain rauhoitellakseni henkeä seuraavat puoli tuntia jonossa, koska kone oli myöhässä.

…okeiokei, kerkesin lennolle, pitäis olla ilonen siitä. Mut sen juoksu-urakan, epäkohtiaan tien raivaamisen ja itkuparkuvetoamisen olisin mieluiten tehnyt ihan oikeasta tarpeesta.

…kaiken lisäksi olin eilisestä asti himoinnut mäkkiruokaa ja etenkin hanakokista, ja ainoa mahdollisuuteni oli Barcelona. Ja kuin korostamaan mun nälkää ja hankokishimoa (pullokokis ei vaan vedä yhtään vertoja hanakokiksen raikkaudelle!!)  jonoon saapuu mun ikänen poitsu mäkin takeaway-paperipussi kourassaan.

…Oslossa vihdoin mun onni käänty paremmaksi. TaxFreestä sain suomalaista naminamisuklaata ja koneeseenkaan ei tarvinnu jonottaa (kukaan ei haluu mennä Suomeen). Hanakokistakin sain vihdoin PizzaHutista, ah! Ja maha täyttyi UpperCrustin kanapatongilla ja fetasalaatilla. Ei paha!

…Ehkä kaikkein parasta oli kuitenkin, että Suomeen saavuttiin 10min etuajassa ja juoksin suoraan bussipysäkille toisen terminaalin eteen, jossa juuri ja juuri kerkesinkin yhtä aikaisempaan bussiin Treelle! JES. Siinä vaiheessa voin sanoa että hihkuin jo riemusta :)

Normipäivä

Sain ystävältäni Aurinkotuulelta idean ja haasteen kirjoittaa normipäivästä elämässäni. Tältä näyttää meikäläisen normipäivä.

8.00 Herätyskello soi. Olen maailman surkein herääjä – eli painan torkun päälle. Ja taas. Ja taas.

8.11 Ennen kuin kolmas torkku pirahtaa vaatimaan seuraavaa torkkupainallusta, otan itseäni niskasta kiinni ja nousen.  Nouseminen lämpöisestä sängystä kylmään huoneeseen on jo sinäänsä haaste vastenmielisyydessään. Espanjalaiset ei osaa eristää taloja. Puen treenitrikoot, urheilurintsikat ja Craft-kerrastopaidan. Vakiosetti.

8.15 Hammaspesu. Siitä lähtien kun sukelsin Serenan Villivirrassa coolisti pää edellä pohjaan ja katkaisin etuhampaani en ole pystynyt kuvittelemaankaan syömistä ennen hampaiden pesemistä. Tekohampaat, eli ne muovipalat joilla mun hampaat korjattiin, kerää limaa yön aikana eri tavalla kun oikea hammasluu…

8.20 Aamupalaksi erittäin normia ja erittäin maukasta kaurapuuroa. Vadelmahillon ja  lapsille suunnatun Supermaidon kera. Puuronautinnon kruunaa vadelmahillo, jossa on 60% marjaa (vai 60% enemmän kun normaalisti? ). Ehdottomasti parasta kaupanhilloa ikinä.

9.10 Pyöräilen treeneihin. Sataa. Alkuverryttelen puntilla puolisen tuntia venytellen ja tehden satunnaisia mieleenjuolahtavia liikkeitä laitteissa, kuntopallolla ja jumppapallolla.

10.00 Kokoonnutaan treeniporukalla kanoottien luokse ja lähdetään vesille. Ohjelmassa nopeustreeni, 4x5x10sek/2/5. Ihan kiva reeni pienestä jatkuvasta tihkusateesta huolimatta. Loppua kohti nopea lihashermotus alkaa toimia paremmin ja muutama varsin onnistunutkin veto mahtuu joukkoon. Kokonaisuus on ihan hyvä, tekniikka pysyy koko reenin ajan kasassa eikä melonnasta tule kovasta intensiteetistä huolimatta hirveetä räpellystä. Reenin kokonaiskesto vesillä 80 minuuttia.

11.45 Pikapikasuihkuttelut treenipaikan tulikuumassa, säätömahdottomassa suihkussa. Vesi on polttavaa, joten on oltava nopea. Sit pyörällä kämpille ja kastun tietysti matkalla sateessa uudestaan…

12.30 Ruokaa. Keitän riisin ja lämmitän mikrossa sille kaveriksi eilispäivältä jäänyttä kalaa. Merluzaa, en ole itseassa vieläkään selvittänyt mikä kala se on mitä päätin kokeilla. Oho, kummeliturskaa. Mikä ihme se on?

13.30 Perus facebook- ja gmail-tsekkaukset, sitten hiukan opiskelua tulevaa työoikeuden tenttiä varten.

14.30 Sänkyyn pötköttämään ja lukemaan kirjaa, Paulo Coelhon Bridaa espanjaksi. Olin ajatellut lukea vain hetken ja sitten ottaa puolen tunnin päikkärit, mutta en malttanut lopettaa lukemista joten päikkärit jäi väliin.

15.45 Välipalaksi kinkkujuustoleipää sekä mysliä ja jogurttia.

16.00 Lähtö iltapäivätreeniin. Kuntopyöräilyä 30min, punttia 40min ja reipasta melontaa 45min.

19.00 Hetken mietinnän jälkeen päätän tehdä lämpimiä leipiä uunissa päivälliseksi. Päälle pestoa, kinkkua, fetaa, tomaattia ja juustoraastetta. Jälkkäriksi flan de huevo eli kananmunasta tehty flani. Tai itse asiassa kaksi. Ne on niin hyviä ja oon heikkona jälkkäreihin..

20.00 Musiikin kuuntelua ja tietokoneella hengailua, chättäilyä veljien kanssa.

21.30 Aloitin kirjottaa kirjettä tädille, väsymys kuitenkin iski päälle joten jäi kesken.

22.00 Hampaiden harjaus ja sänkyyn, vähän lukemista ennen nukahtamista.

Siinä on aika peruspäivä meikäläisen elämässä. Espanja on mulle arkea ihan niin kuin Suomikin. Olo Espanjassa ei juurikaan muuta päivärytmiä ja -rutiineja. Ja nyt kun vielä asustan yksikseni, niin tämä on erittäinkin lähellä suomiarkea.

Uudet kuteet

Sevillassa ei oo sunnuntaisin kauheesti tekemistä - kaikki kaupat on kiinni. Vai onko sittenkään. Ei! Kiinakaupat on kuin onkin auki. Kinukkeja ei koske samat säännöt kun paikallisia. Tuli tehtyä kaverin kanssa rundia kiinakaupoissa.. Ja mukaan tarttui mm. ihanat beiget korkkarit, pari pitkähihasta, yks t-paita ja pari mekkoa. Mekkoja - kyllä. Taas. Oon vaan heikkona mekkoihin. Tarvitaan siis juhlia, tilaisuuksia että pääsen käyttämään niitä! Mekoista mulla ei ole kuvia, mutta molemmissa on vähän pitsikuvioo mutta eri tavalla, toinen on tumman sininen ja toine valkoinen. Ihania molemmat, ah <3 p="">

Paidoista mulla on todistusaineistoa. Ensimmäinen löytöni oli vaalea farkkupaita. Tosi letkee päällä!

Opettelin myös tekemään tollasen sivuranskiksen. Vautsi. Oon joskus ennenkin kokeillut - tuloksetta. Nyt jostain kumman syystä muutaman kokeilukerran jälkeen onnistuin. En tiiä onnistuisinko toista kertaa. Ehkä se harjottelulla vähän rutinoituis.

Löysin myös tällasen kiva tikrupaidan. Tosi kevyttä matskua, varmaan kiva kesällä.

Ja leopardikuvioo myös. Kuvassa myös mun uudet rakkauskorkkarit. Ne on tosi hyvät jalassa. Jotenkin jalkaterälle yllättävän tilavat, ei paina ollenkaan.

Tosin on ne kuitenkin sen verran korkeet, että en mä niitä ykkösvaihtoehtona pitäis jos tiedossa on paljon kävelyä. Viime perjantaina maratoonasin nimittäin niillä Hervannasta Kaukajärvelle, kun bussit ei kuljekaan viikonloppusin sitä reittiä hyvin enkä tietenkään hoksannut sitä. Ajattelin että heim nythän on oiva tilaisuus laittaa nää uudet kengät, kun meen bussilla sinne ja takas eikä tarvii juurikaan kävellä. Niin. Ai ei. Noh, kyllä se jäinen Lukonmäki korkkareilla oli ihan kokemuksen arvoinen elämys... ;)

Nyt voisinkin mennä sitten vaateostolakkoon.. Vaikka ei noi kalliita ollutkaan kiinakaupassa, mutta fakta on se, että mulla on nyt kyllä ihan riittävästi vaatteita. En tarvi lisää :)

Books

Kävin jo jokin aikaa sitten kirjastossa ja lainasin hetken mielijohteesta kiinnostavia kirjoja aika paljon.

Johda ihmistä - psykologiaa johtajille. Erittäin mielenkiintoinen aihe ja hyvin kirjoitettu kirja. Loppuun asti en kuitenkaan kerennyt lukea kun kirjasta oli varaus ja piti palauttaa. Mutta mieli tekis ostaa kirja jopa ittelle.

Muodin vuosikymmenet. Selailin, en lukenut, en ikinä saanut aikaiseksi.

Digifotokoulu. Liian teknisesti kirjotettu ja luotaantyöntävä jo sen takia. Kiinnostusta kuvaamiseen olisi, mutta ei nappaa kyllä tällä tyylillä.

Alastonvalokuvaus. Mietin eka et enhän mä tätä kehtaa laittaa, mut miksen. Ihminen on alasti kauneimmillaan ja myös haavoittuvaisimmillaan, siis erittäin kuvauksellinen. En ole ikinä alastonvalokuvausta kokeillut, mutta olis kyllä kiva joskus kokeillakin. Selailin ja luin sieltä täältä.

Digijärkkärikirja. Alotin lukemaan. Luin ehkä 10 sivua. Mut tekninen ja liian yksityiskohtainen lähestymistapa kyllä tässäkin tapauksessa teki touhun tylsäksi ja kesken jäi.

Kuvaa asenteella! Loistava kirja. Kiitos Kenneth Lehtinen. Tämä on toinen kirja, jota oikeasti harkitsen hankkivani itselleni jossain vaiheessa. Käytännönläheinen ja kiinnostava tapa lähestyä valokuvausta.

Minä, Mauri Kunnas. Alotin lukemaan, ja selailin vähän. Ehkä kaikista eniten hetken mielijohteesta lainattu kirja. Kukapa ei tykkäisi Koiramäen sankareista ja olisi siksi edes vähän kiinnostunut niiden luojasta? Mulla on toista vuotta itse asiassa jopa Mauri Kunnaksen Koiramäen kalenteri. Se on ihana.

Uppo-Nalle. Ah. Lapsuuden suosikki. Oli pakko lainata ja verestää muistoja. Luin alusta loppuun!

Plumfieldin pojat. Edelleen nuorten osastolta. Lainasin vaan jonkun ja otin mukaan Portugaliin matkalukemiseksi. Vähän kyllä harmitti kun huomasin sitten matkalla takakannesta, että kirja on jatkoa Pikku Miehiä -kirjalle, jota en ole lukenut. Aluksi oli myös vähän tylsä, ehkä siksi ettei tiennyt hahmoja entuudestaan, mutta kun leiriltä loppui vapaa-ajan tekeminen niin kyllähän se siitä sitten tuli ahmittua..

Minne pikkutyttöni katosi. Tää oli esillä jossain esittelyrekissä. Mua kiinnostaa toi aihe, mun mielestä on tosi surullista, miten nykyään lapsuus tuntuu aina vaan lyhenevän ja yhä nuoremmat tytöt alkaa meikkaamaan ja miettimään tosi paljon ulkonäköä. On säälittävää katsoa kun bussissa näkee tosi nuoria tyttöjä (ja kyllä vanhempiakin), jotka unohtaa selvästi itse elämisen, kun näkee oikein kuinka ne miettii koko ajan miltä ne näyttää. Ja peilaalee vielä neljän sekunnin välein bussin ikkunasta, että kaikki hiussuortuvat ja meikit on varmasti kohallaan. Mietityttää, että jos joskus itse on äiti, niin mitenköhän onnistuu kasvattamaan niin, ettei sitten omasta lapsesta tulisi sellanen ulkonäön orja. Mutta eipä ole kovin ajankohtainen murhe kyllä :) En lukenut kirjaa, ehkä vähän alkuinnostuksessa lueskelin alusta. 

Kuten näkyy, en lukenut suurtakaan osaa kirjoista. Silti oli kivaa lainata ja kierrellä kirjastossa ja tehdä löytöjä. Ja tulihan joku joukosta jopa luettua. Kirjastot on jees!

Joulun jälkimaininkeja

Joulu meni menojaan. Joulukortteja askarreltiin tänä vuonna parikin kertaa vähän yllättäen. Ekan kerran tuli isompi sato kun kävin kaverin luona kyläilemässä. Siellä oli käytettävissä vanha laulukirja, joka toimi materiaalina melekein joka kortissa.

Omat lempparit oli ehdottomasti nää eläinkortit. Todella simppelit, mutta silti tosi kivat. Laulukirjasta löyty tosi hauskoja eläinkuvia.

Toisen kerran askerteli mummokaverini luona. Hän sattui juuri olemaan askartelemassa joulukortteja ohjatussa joulukorttiaskartelupajassa kun menin moikkaamaan, ja samalla mäkin askartelin kortin. Siellä tehtiin valmiiden mallien mukaan ja kaikki osatkin oli pääsääntösesti aika valmiita. Helpoksi tehty askartelu.

Joulupaketit paketoin tänäkin vuonna ah niin hemaisevan kauniisiin sanomalehtiin. Ja lahjanaruna käytin paremman puutteessa videokasetin nauhaa. Sitä pysty kihartamaankin, vau.

Nyt kävin viime perjantaina kaverini kanssa Tallinnassa Karnaluksissa, eli aivan mahtavassa käsityötarvikekaupassa. Sieltä tuli haalittua lankoja aikas paljon.. Nyt on jo yhet tumput menossa, sitten olisi tarkoituksena uusia amigurumeja taas väsäillä pitkästä aikaa, kunhan tumput valmistuu.

Itsenäisyyspäivänä käytiin metsästämässä kaverin kanssa itsenäisyyspäivän lyhtykulkuetta, mutta missattiin se. Päädyttiin sitten vaan kiertelemään Kalevan hautausmaalla. Lumiset puut ja kynttilälyhdyt haudoilla teki hautausmaasta todella kauniin.

Hunajapomelo

Kävin alkuviikosta Cittarissa ruokaostoksilla. Fiilistelin superisoa valikoimaa, kun yleensä käyn lähi ässässä. Vaikka S-marketkin on kyllä tosi jees pikku-Salen jälkeen, niin kyllä Prisma ja Cittari on ihan omaa luokkaansa. Ostin sitten heräteostoksena hunajapomelon, ajattelin että kuulostaapa herkulliselta. Tossa pari päivää sitten ajattelin sen välipalaksi popsia ja halkaisin.

Ja se oli joku sitrushedelmä! Mitä ihmettä. Ei menny ihan nappiin välipalasuunnitelma.. Mä aattelin et se olis joku kiva meloonin tapanen, näytti niin meloonilta ja hunajainen nimikin toi meloonin mieleen. Oli kalliskin, taisin joutua pulittaan 2,5e. No, käytin ainakin 1/15 verran sitä sitten lohen maustamiseen sitruunan sijaan, Opin ainakin mikä on hunajapomelo. Ei tarvii toista kertaa ostaa.