Mä saatan olla konservatiivinen tai jotain muuta, mutta mun mielestä pitkä tukka ei kuulu pojille. Etenkin kun se näyttää yleensä siltä ettei se oo nähny suihkua kahteen kuukauteen. Yäk. Meiän koulussa jotenki sikiää noita. Ja vaik muutaman tukka onki ehkä nähny kahta kuukautta useemmin suihkun, ni silti se pitkä letti ei vaan nappaa.
Eilen oli aika ärsytysluento.
Ärsyttäviä asioita luennoilla:
- Istut samassa penkkirivissä jonkun jalanvipattajan kanssa, joka ei tajua että se jalanvipatus heiluttaa koko penkkiriviä ja yritä siinä tärinässä sitten nojata rennosti päätä päänojaa vasten. Ja lisäks se näkyy se väpätys silmäkulmassa ja ärsyttää myös näköaistia.
- Luennoitsija kirjottaa niin epäselvällä käsialalla et pitää miettii puol minuuttii per sana mitäköhän siinä mahtaa tällä kertaa lukea
- Aktiiviset luentoosallistujat jotka on niin hyviä että kyselee ja kommentoi luennoitsijan turinointiin niin pienellä ja epäselvällä äänellä et vieressäistuvaki joutuu uudelleenasemoimaan korvavaikkunsa kuullakseen kysymyksen. Yritä sit kauempaa. Ja yritä kuunnella muka-kiinnostuneena vastausta ku ei oo aavistustakaa mihin vastataan.
Piste.
tiistai 16. marraskuuta 2010
keskiviikko 3. marraskuuta 2010
Kiirusta riittää mut se on iha jees!
Mä oon ollu ihan älyttömän kiireinen viime aikoina. Koko ajan menossa, hyvä ku kerkee syömää missään välissä!
Viime perjantaina käytiin tyttöporukalla Otaniemessä katsastamassa Kian kämppä. Mukavat viiden hengen myöhäistuparit:) Lauantaina tapasin Lottaa kaupungilla ja tulipa siinä katsastettua myös Hannan kämppä samalla, sattumalta.
Oon myös erikoistunu viime aikoina kerhotoimintaan. Ollaan nimittäin perustettu Helin kanssa RaPo eli rasvanpolttokerho (:D) eli käydään silloin tällöin lenkillä yhessä. Sitten myös vähän niinkuin vahingossa syntyi KäKe eli kässäkerho, sehän on vähän niinku korvike Lahen kässäkerholle joka on tän etäisyyden takia vähän jäänyt. Ollaan jo kaks kertaa kokoonnuttu virkkaamaan KäKen merkeissä:)
Olen käynyt myös useampaan otteeseen kiropraktikolla hoitamassa kroppaani parempaan kuosiin. Tänään osallistuin myös "Hyvä kroppa omatoimiharjoittelulla" -koulutukseen, joka oli oikein antoisa. Tällä viikolla oon ollu hitusen laiska koulun kanssa, mutta viime viikolla sitä tuli oikeen korvista ulos, kun sattu oleen kaks peräkkäistä harkkatyötä/palautustehtävää jotka valvotti mua myöhään yöhön parina iltana kun ei vaan hoksannut ei ja dedis lähestyi kovaa vauhtia. Nyt ne on kuiteski ohi, huh, ainaki osittain, yks jatkuu vielä kun se oli vasta välipalautus. Ja sain muuten todennäkyyslaskennasta vitosen, juhuuu! Se oli kyllä tän päivän piristys. Akrossa oli eilen myös tosi kivaa, tuntu että vihdoin opin ainakin vähän aerialia "sinnepäin". Vaikka pessimistiminäni muistuttaa, että älä liikaa riemuitse, ens kerralla mennään sitten vaihteeks varmaan takapakkia taas.
Kiire jatkuu, tuntuu että kaikki viikonloput on jo varattu jouluun asti. Nyt onneks viikon päästä viikon loppuna pääsen käymään piitkästä aikaa Lahessa ja nään taas perhettä, Miinaa & Fredua sekä Lurua <3
Viime perjantaina käytiin tyttöporukalla Otaniemessä katsastamassa Kian kämppä. Mukavat viiden hengen myöhäistuparit:) Lauantaina tapasin Lottaa kaupungilla ja tulipa siinä katsastettua myös Hannan kämppä samalla, sattumalta.
Oon myös erikoistunu viime aikoina kerhotoimintaan. Ollaan nimittäin perustettu Helin kanssa RaPo eli rasvanpolttokerho (:D) eli käydään silloin tällöin lenkillä yhessä. Sitten myös vähän niinkuin vahingossa syntyi KäKe eli kässäkerho, sehän on vähän niinku korvike Lahen kässäkerholle joka on tän etäisyyden takia vähän jäänyt. Ollaan jo kaks kertaa kokoonnuttu virkkaamaan KäKen merkeissä:)
Olen käynyt myös useampaan otteeseen kiropraktikolla hoitamassa kroppaani parempaan kuosiin. Tänään osallistuin myös "Hyvä kroppa omatoimiharjoittelulla" -koulutukseen, joka oli oikein antoisa. Tällä viikolla oon ollu hitusen laiska koulun kanssa, mutta viime viikolla sitä tuli oikeen korvista ulos, kun sattu oleen kaks peräkkäistä harkkatyötä/palautustehtävää jotka valvotti mua myöhään yöhön parina iltana kun ei vaan hoksannut ei ja dedis lähestyi kovaa vauhtia. Nyt ne on kuiteski ohi, huh, ainaki osittain, yks jatkuu vielä kun se oli vasta välipalautus. Ja sain muuten todennäkyyslaskennasta vitosen, juhuuu! Se oli kyllä tän päivän piristys. Akrossa oli eilen myös tosi kivaa, tuntu että vihdoin opin ainakin vähän aerialia "sinnepäin". Vaikka pessimistiminäni muistuttaa, että älä liikaa riemuitse, ens kerralla mennään sitten vaihteeks varmaan takapakkia taas.
Kiire jatkuu, tuntuu että kaikki viikonloput on jo varattu jouluun asti. Nyt onneks viikon päästä viikon loppuna pääsen käymään piitkästä aikaa Lahessa ja nään taas perhettä, Miinaa & Fredua sekä Lurua <3
perjantai 15. lokakuuta 2010
Kirja-arvosteluja:D
Kävin tänää kiropraktikolla. Oli vähän jänskää ku en oo koskaan ennen käyny. Luulin et se olis joku sellanen vanha ja kokenut mut se oliki ihan nuori jäppinen! Mutta tosi kiva ja hyvä. Huomasin heti vaikutusta käynnin jälkeen:)
Tenttiviikko lähestyy ikävästi, ens tiistaina mulla on kai eka tentti. Ei huvita, ylläri. Oon pihalla aika monesta aineesta, mun aktiivisesti aloittanut koululaisminäni on jo salaa vaihtanut lupaa kysymättä laiskuus-vaihteen päälle. Mikä käytännössä tarkottaa että olen käynyt vähän valikoivasti luennoilla, koulun alusta lähtien luennoilla käymistäni kuvaa sellanen negatiivinen lineaarinen kuvaaja.
Oon lukenut kirjoja! Nyt en muista kirjotinko niistä jo mut en muistaakseni. Tätini Eva suositteli mulle kaksi ensimmäistä:
Miika Nuosiainen: Vadelmavenepakolainen
Kertomus suomalaisesta miehestä, joka haluaa tulla ruotsalaiseksi. Menee yli, mut menee yli niin kovaa ja korkeelta et joissain kohissa oikeesti melkein nauraa ääneen.
Jan Echenoz tai miten ikinä kirjotetaakaa: Pitkä juoksu
Kertomus Emil Zatopekin tiestä olympiavoittajaksi. Lyhyt, helppolukuinen ja mielenkiintoinen. Todentuntuinen, rehellinen.
Leena Lehtolainen: Studio Näktergalen
Maria Kalliosta kertova ei-mtn-hajua-kuinka-mones rikosromaani. Hyvä, vaikka loppuratkaisu olikin arvattavissa aika pitkään. Kyllä dekkarit on aina mukavaa ja kevyttä lukemista.
Erlend Loe: Fakta om Finland
Alotin, en lukenu loppuu, ehkä vajaaseen puoleen väliin, tuntu vaan et nyt ei huvita, ja se tunne oli voimakas, todella voimakas, kuin raju tuuli, ja minä vihaan tuulta, kuinka paljon vihaankaan tuulta, varsinkin silloin kun se on kylmä, mutta ei, kyllä tuuli joskus on myös kiva, silloin kun on muuten kuuma ja se viilentää, mutta siis kyse oli huvittamisesta, on aika paljon asioita mitkä ei huvita, kuten siivous ja läksyjen teko, mutta silti ne pitää tehdä, ne ovat velvollisuuksia, ja ihmisellä on paljon velvollisuuksia, koko elämä on oikeastaan pelkkiä velvollisuuksia, ne kasaantuvat, mitä pidemmälle elät, sitä enemmän velvollisuuksia, ja mitä enemmän niitä suoritat, sitä enemmän niitä on edessä, mutta tosiaan, minulta jäi kirja kesken, koska olen vuosien aikana, joita minulla muuten on jo useita takana, lukua en kerro mutta voin sanoa että elämää olen jo nähnyt, niin siis vuosien aikana olen oppinut, ettei kannata käyttää aikaa turhaan, ei kannata, koska ei elämä jatku loputtomiin, kannattaa keskittyä tekemään asioita joista pitää, vaikka kyllä velvollisuudetkin pitää tehdä, ja niitähän oli paljon, eli ei taida olla muuta ratkaisua kuin koittaa opetella pitämään velvollisuuksista.
Toi kertoo jo aika paljon kirjasta. Siis se on kirjotettu tajunnanvirtana, yks virke saattaa kestää vaikka koko sivun mitan. Aika raskaslukuinen juuri siksi, kun kappaleet tosi pitkiä eikä oo "hengähdystaukoja". Kirjalla on kyllä myös juoni, mutta se etenee erittäin hitaasti. Kirja siis kertoo jostai esitteen tekijästä ja kirjotettu tajunnanvirtana,
Se kirjoista, oliki jo pitkä aika ku oli viimeeks lukenu mtn. Mul on vaa sellai onkkelma, et sit ku alotan jonku hyvän kirjan, ni en pysty lopettaa ennen ku se on loppu. Tai siis kaikki muu mitä teen ni alitajuisesti koko ajan haluisin vaa jatkaa kirjaa. Kertoo mun kärsimättömästä luonteesta. Mut sit taas tulee aikoi et en lue pitkää aikaa.
Herkkukerho kukoistaa, meillä oli just leffailta maanantaina ja katottiin Perhosvaikutus. Aluks tuntu et olipa surkee, vitsin tyhmä loppu (nimim. *vain onnellinen loppu käy) mut kun on vähän miettiny sitä jälkeen päin, ni olihan se periaattees ihan hyväkin.
Mut eiköhän tää riitä tältä kertaa!
Tenttiviikko lähestyy ikävästi, ens tiistaina mulla on kai eka tentti. Ei huvita, ylläri. Oon pihalla aika monesta aineesta, mun aktiivisesti aloittanut koululaisminäni on jo salaa vaihtanut lupaa kysymättä laiskuus-vaihteen päälle. Mikä käytännössä tarkottaa että olen käynyt vähän valikoivasti luennoilla, koulun alusta lähtien luennoilla käymistäni kuvaa sellanen negatiivinen lineaarinen kuvaaja.
Oon lukenut kirjoja! Nyt en muista kirjotinko niistä jo mut en muistaakseni. Tätini Eva suositteli mulle kaksi ensimmäistä:
Miika Nuosiainen: Vadelmavenepakolainen
Kertomus suomalaisesta miehestä, joka haluaa tulla ruotsalaiseksi. Menee yli, mut menee yli niin kovaa ja korkeelta et joissain kohissa oikeesti melkein nauraa ääneen.
Jan Echenoz tai miten ikinä kirjotetaakaa: Pitkä juoksu
Kertomus Emil Zatopekin tiestä olympiavoittajaksi. Lyhyt, helppolukuinen ja mielenkiintoinen. Todentuntuinen, rehellinen.
Leena Lehtolainen: Studio Näktergalen
Maria Kalliosta kertova ei-mtn-hajua-kuinka-mones rikosromaani. Hyvä, vaikka loppuratkaisu olikin arvattavissa aika pitkään. Kyllä dekkarit on aina mukavaa ja kevyttä lukemista.
Erlend Loe: Fakta om Finland
Alotin, en lukenu loppuu, ehkä vajaaseen puoleen väliin, tuntu vaan et nyt ei huvita, ja se tunne oli voimakas, todella voimakas, kuin raju tuuli, ja minä vihaan tuulta, kuinka paljon vihaankaan tuulta, varsinkin silloin kun se on kylmä, mutta ei, kyllä tuuli joskus on myös kiva, silloin kun on muuten kuuma ja se viilentää, mutta siis kyse oli huvittamisesta, on aika paljon asioita mitkä ei huvita, kuten siivous ja läksyjen teko, mutta silti ne pitää tehdä, ne ovat velvollisuuksia, ja ihmisellä on paljon velvollisuuksia, koko elämä on oikeastaan pelkkiä velvollisuuksia, ne kasaantuvat, mitä pidemmälle elät, sitä enemmän velvollisuuksia, ja mitä enemmän niitä suoritat, sitä enemmän niitä on edessä, mutta tosiaan, minulta jäi kirja kesken, koska olen vuosien aikana, joita minulla muuten on jo useita takana, lukua en kerro mutta voin sanoa että elämää olen jo nähnyt, niin siis vuosien aikana olen oppinut, ettei kannata käyttää aikaa turhaan, ei kannata, koska ei elämä jatku loputtomiin, kannattaa keskittyä tekemään asioita joista pitää, vaikka kyllä velvollisuudetkin pitää tehdä, ja niitähän oli paljon, eli ei taida olla muuta ratkaisua kuin koittaa opetella pitämään velvollisuuksista.
Toi kertoo jo aika paljon kirjasta. Siis se on kirjotettu tajunnanvirtana, yks virke saattaa kestää vaikka koko sivun mitan. Aika raskaslukuinen juuri siksi, kun kappaleet tosi pitkiä eikä oo "hengähdystaukoja". Kirjalla on kyllä myös juoni, mutta se etenee erittäin hitaasti. Kirja siis kertoo jostai esitteen tekijästä ja kirjotettu tajunnanvirtana,
Se kirjoista, oliki jo pitkä aika ku oli viimeeks lukenu mtn. Mul on vaa sellai onkkelma, et sit ku alotan jonku hyvän kirjan, ni en pysty lopettaa ennen ku se on loppu. Tai siis kaikki muu mitä teen ni alitajuisesti koko ajan haluisin vaa jatkaa kirjaa. Kertoo mun kärsimättömästä luonteesta. Mut sit taas tulee aikoi et en lue pitkää aikaa.
Herkkukerho kukoistaa, meillä oli just leffailta maanantaina ja katottiin Perhosvaikutus. Aluks tuntu et olipa surkee, vitsin tyhmä loppu (nimim. *vain onnellinen loppu käy) mut kun on vähän miettiny sitä jälkeen päin, ni olihan se periaattees ihan hyväkin.
Mut eiköhän tää riitä tältä kertaa!
perjantai 1. lokakuuta 2010
Jiihaaa!
Mä oon päässy pari kertaa käymään jo urheilemassa:) First beat -mittaukset parin viikon takaa on vielä purkamatta, mutta oon nyt on ekaa kertaa ylikunnon puhkeamisen jälkeen fiilis tuntunu niin hyvältä että oon ihan sen perusteella uskaltautunu muutamia kertoja lenkille. Ihan lyhyelle, näin pitkän tauon jälkeen ei parane hötkyillä alotuksen kanssa. Ja tänään kävin ekaa kertaa varmaan about 4 kuukauteen (!!) puntilla. I can promise that I´m not able to get up tomorrow. Oon tärissy koko päivän:D Vaiks tein ihan vaan kevyen tunnustelupuntin. Vitsi oon tullu heikoks! Mut eiköhä se palaudu pikkuhiljaa jos ja kun tässä vähitellen pääsee palaileen takas ruutiniurille.
Kouluun kuuluu töitä,töitä,harkkatöitä,harkkatöitä ja vielä vähän töitä. Blaah, ei kyl olis kyenny yhtää enempii kurssei suorittaa. Ja kielet on niin vaikeita! Oon NIIN pihalla.
Mua houkuttais kauheesti tehä suurshoppingreissu Kalevan Prismaan, mutkumutku, olis vaan vähä käshii eka:D Kävin tänään siellä uteliaisuuskierroksella, hyvin lyhyellä (olin sisäl ehkä 3 min) ku mul oli kauhee kiire. Mut khyl mä viel joku kerta meen sinne. KUN mulla on jopa nyt kk-kortti. Mietin täs just et mähän voisin (jos olis aikaa) nii vaa hurruutella ympäriinsä eri busseilla ja vähän tutustuu Tampereesee enemmänki ku vaan Hervannan ja Annalan alueesee joihi mun tuntemus tällä hetkellä aika tarkkaa rajottuu.
Mua on myös iskeny taas kässäkärpänen, ja oon alotellu yhtä kivaa juttuu.. En sano ku jos se onnistuu ni siit tulee yhelle mun sisarukselle joululahja.
Mut hei arvatkaa mitä nyt tuli mieleen yks tosi hassu juttu! Kävin tänää osallistumas yhelle TTY:n akrokurssille, kävin kattoo vähä millast on (oli kivaa!) mut siis se juttu on et siellä oli yks tyttö jonka nimi on myös Tuisku!! NEVER happened before. Oikeesti, ja oli niin outoo, koko aja jos se ohjaaja sano jotai sille toiselle Tuiskulle ni heti käänsin päätä. Niin hassuu:D Ja kaikenlisäks seki Tuisku on tutalla, niinku mäki, mut se on jo dippavaihees.
Mut aah mä kestä ees ajatella kuinka kipeet mun kaikki paikat on huomenna.. Se on samaa aikaa vähän kivaa ja ihan kamalaa:D
Kouluun kuuluu töitä,töitä,harkkatöitä,harkkatöitä ja vielä vähän töitä. Blaah, ei kyl olis kyenny yhtää enempii kurssei suorittaa. Ja kielet on niin vaikeita! Oon NIIN pihalla.
Mua houkuttais kauheesti tehä suurshoppingreissu Kalevan Prismaan, mutkumutku, olis vaan vähä käshii eka:D Kävin tänään siellä uteliaisuuskierroksella, hyvin lyhyellä (olin sisäl ehkä 3 min) ku mul oli kauhee kiire. Mut khyl mä viel joku kerta meen sinne. KUN mulla on jopa nyt kk-kortti. Mietin täs just et mähän voisin (jos olis aikaa) nii vaa hurruutella ympäriinsä eri busseilla ja vähän tutustuu Tampereesee enemmänki ku vaan Hervannan ja Annalan alueesee joihi mun tuntemus tällä hetkellä aika tarkkaa rajottuu.
Mua on myös iskeny taas kässäkärpänen, ja oon alotellu yhtä kivaa juttuu.. En sano ku jos se onnistuu ni siit tulee yhelle mun sisarukselle joululahja.
Mut hei arvatkaa mitä nyt tuli mieleen yks tosi hassu juttu! Kävin tänää osallistumas yhelle TTY:n akrokurssille, kävin kattoo vähä millast on (oli kivaa!) mut siis se juttu on et siellä oli yks tyttö jonka nimi on myös Tuisku!! NEVER happened before. Oikeesti, ja oli niin outoo, koko aja jos se ohjaaja sano jotai sille toiselle Tuiskulle ni heti käänsin päätä. Niin hassuu:D Ja kaikenlisäks seki Tuisku on tutalla, niinku mäki, mut se on jo dippavaihees.
Mut aah mä kestä ees ajatella kuinka kipeet mun kaikki paikat on huomenna.. Se on samaa aikaa vähän kivaa ja ihan kamalaa:D
perjantai 24. syyskuuta 2010
Hei hei mitä kuuluu.
Kuulumisia:
Plussaa
- Ohjelmoinnin harkkatehtävä läpi, woww!
- Oon käyny ny pari kertaa sirkukses ja on ollu kivaa! Tää on hyvä alottelu tähän jos nyt pikkuhiljaa pääsis ehkä vihdoin takas reenaavien joukkoon??
- Oon nähny Heliä ja Sailaa ja oli toosikiva nähä pitkästä aikaa:)
- Olin siis viikon maalla ja rempattii iha hulluna ja tulos on salaisuus mut siitä tuli hieno ja Riittakin soitti nyt löydettyään tämän yllärin että oli tosihieno!
- Jakso on about puoles välis jo, ja strajon harkkatehtävist kaks kolmest tehty! (siitä tuliki mielee et vois käydä tarkistaa onks menny läpi..)
Miinusta
- Selkä vähä kipee
- niskat iha jumis
- iltapalatarpeet loppu
- ja enpä taida nyt keksiä muuta joten aika hyvin menee:)
Sirkukses meil oli viimeeks ilma-akrobatiaa ja vaik se oli mielenkiintost ni se ei ollu nii kivaa ku oletin siks, et se sattu niin julmetusti. Kai sitä jalat tottus siihe, mut äh, enempi kiinnostaa ihan maa-akro:D ja monet muutki siel kyllästy sit siihe ilma-akroo ja lopus tehtii pikkuporukal vaa kaikkee ryhmäakroo. Jee:)
Ja OHO meen huomenna päiväks melojien suunnitteluleirille! Whaaaat? Siis se on jo huomen vitsi vähän kivaa en yhtää tajunnu et se on nii pian:D
Ja ps. mulle on tullu uus apulantakausi (edellinen oli siis joskus öhm Hanie millo? joskus ala-asteella?), viksuimmat tajus ehkä jo otsikosta. Niil on vaan niiin hyvii asennebiisei!
Plussaa
- Ohjelmoinnin harkkatehtävä läpi, woww!
- Oon käyny ny pari kertaa sirkukses ja on ollu kivaa! Tää on hyvä alottelu tähän jos nyt pikkuhiljaa pääsis ehkä vihdoin takas reenaavien joukkoon??
- Oon nähny Heliä ja Sailaa ja oli toosikiva nähä pitkästä aikaa:)
- Olin siis viikon maalla ja rempattii iha hulluna ja tulos on salaisuus mut siitä tuli hieno ja Riittakin soitti nyt löydettyään tämän yllärin että oli tosihieno!
- Jakso on about puoles välis jo, ja strajon harkkatehtävist kaks kolmest tehty! (siitä tuliki mielee et vois käydä tarkistaa onks menny läpi..)
Miinusta
- Selkä vähä kipee
- niskat iha jumis
- iltapalatarpeet loppu
- ja enpä taida nyt keksiä muuta joten aika hyvin menee:)
Sirkukses meil oli viimeeks ilma-akrobatiaa ja vaik se oli mielenkiintost ni se ei ollu nii kivaa ku oletin siks, et se sattu niin julmetusti. Kai sitä jalat tottus siihe, mut äh, enempi kiinnostaa ihan maa-akro:D ja monet muutki siel kyllästy sit siihe ilma-akroo ja lopus tehtii pikkuporukal vaa kaikkee ryhmäakroo. Jee:)
Ja OHO meen huomenna päiväks melojien suunnitteluleirille! Whaaaat? Siis se on jo huomen vitsi vähän kivaa en yhtää tajunnu et se on nii pian:D
Ja ps. mulle on tullu uus apulantakausi (edellinen oli siis joskus öhm Hanie millo? joskus ala-asteella?), viksuimmat tajus ehkä jo otsikosta. Niil on vaan niiin hyvii asennebiisei!
perjantai 10. syyskuuta 2010
Yök.
Aargh. Tein (tai yritin) eilen aamulla kaurapuuroa. Mikropuuroa, kuten yleensä. Siinä unenpöppörössä sitten unohin laittaa veden mukaan ja huomasin koko jutun vasta kun mikro piippas ottamaan valmiina. Vastaan leijaili melkoisen vahva käryn tuoksu, kun kaurahiutaleet saivat 2 minuutin ajan kyytiä mikrossa. Hei olen Tuisku ja osaan tehdä kaurapuuroa.
Hyi.
Oli muuten työ saada haju pois kämpästä, kesti varmaan vuorokauden.
Oli muuten työ saada haju pois kämpästä, kesti varmaan vuorokauden.
keskiviikko 8. syyskuuta 2010
Viipuri & the odd day
Viipurin matka oli ja meni. Oli hyvä reissu, meitä olikin jopa kaheksan nuorisoosastoon lukeutuvaa sukulaista mukana. Meno matkalla ensin pikkukierros Säkkijärvellä sukujuurilla ennen itse Viipuriin menemistä. Viipuri oli ihan ok paikka, ehkä vähän odotin jotain hienompaa. Ostospaikka se ei tod ollu, vaatekauppoja sai kyllä hakea. Mikä sinäänsä tällä budjetilla oli ihan hyväkin. Luulin myös, että siellä olis halpaa, siis halvempaa ku Suomes ainaki, mut ehei. Oikeestaan vaan alkoholi oli halvempaa.
Kuuluisa pyöreä torni tuli nähtyä, samoin Talikkalan markkinat. Ketään ei ryöstetty, ainoostaan bussikuski yritti koko ajan ryöstää mua:D Se oli ihan hassu tyyppi. Siis aluks se vaikutti ihan jurolta ja örgmörgurh-tyypiltä mut sit matkan mittaan se alkoki heittää kaikkee iha kummaa läppää ja oli se tosi reilukin, autto mua ja Hanskaa ihan kaiken varalta vähän tullissaki, että saatiin tuliaispullot tuotua Suomeen.
Paras paikka, tai siis missä oli mitään kiinnostavaa ostosmielessä oli kauppahalli, josta mun kaveri olikin vinkannu mulle etukäteen. Sieltä ostin itelleni matkamuistoks pienen maatuskan, jossa on viis maatuskaa sisällä:) Sit ostin aivan ihanan rakkaus-kaulahuivin, siis rakkautta ensisilmäyksellä. Ja rakastuin palavasti myös yhteen ihanaan astiastoon, ja ajattelin että joskus vielä tuun sen ostamaan sieltä. Mutta HV sitten päättikin lopulta ostaa sen mulle etukäteisjoululahjaks. Ah, se on ehkä paras joululahja kaikista <3 Niiiiin ihana. Tässä on kuvat, mut en tosiaan oo panostanu laatuun tai asetteluun, en jaksanu. Nopeet räpsäykset.
Pitäis näköjään pyyhkiä pölyt:D
Rakastan tätä värimaailmaa.
Kuin myös tässä, nam ja ah <3 Nyt vaan sit mun luokse teelle!
Hih, sitten päästäänkin mun omituiseen eiliseen päivään.. Mulla oli vikat luennot venäjää. Tuntien jälkeen ajattelin mainita proffalle, että olin käyny Viipurissa, ja et olin vähän pettyny et ne viipurilaiset ei ollu kauheen ystävällisiä, koska se oli ite aina sanonu kuinka ystävällisiä venäläiset on. No, juteltiin hetki viipurilaisista, sit se kysy et mites mun kesä meni. Se siis tietää et melon. No, sanoin vaan et en melonu ku oon ylikunnos. Sit se kysy et mitä mä tarkotan sillä ja selitin. Sit sille tuli sellai "mä tiedän syyn"-ilme naamalle ja kysy saako se kysyy multa tosi pahan kysymyksen. Ihmettelin mut "joo-o". "Ootko sinkku?". "Joo-o". "Siinäpä se. Hanki itsellesi mies. Kehosi viestittää että siltä puuttuu jotain". Ja eikä se jääny tähän. Sit me vaan jatkettiin juttua ja se pyys mut sen toimistoon ettei ihan siinä puoliks käytävällä puhuttais ja avauduin sille kaikesta ja mua nauratti koko tilanne koko ajan samaa aikaa, se oli niin koomista et mä istun tuolissa opettajan toimistossa ja keskustelen miehistä! Ha:D Normaalisti siellä ei olla ja jos ollaan ni tyylii jossai kuulustelussa:DD ghiii, naureskelin ja ihmettelin koko juttua vielä puolet kotimatkasta.
Ja sit se loppupuoli kotimatkasta oli toinen päivän epätavallisuus. Mua vastaan tuli iso, naamasta vähän Ransun (Pikkukakkonen) näkönen koira, vapaana, mutta sillä oli vetovaljaiden kroppaosa. Se tuli suoraan mun luokse juosten, ja rapsutin sitä vähn päästä rauhan merkiks. Se lyöttäyty mun seuraan. Sit vähän perästä tuli lasten rattaita työntävä pariskunta. Ajattelin et se oli niiden, mut sit ne vaan käveli ohi. Ja se koissu seuras mua koko matkan, kattelin koko ajan ympärille mahdollista omistajaa hakien, turhaan. Sit ku menin Juvankadun yli mun piti oikeesti jopa ottaa siitä koirasta kiinni, koska se tomppeli meinas juosta bussin alle. Sit toisella puolella katua päästin tietty irti, mähän näyttäisin melki koiravarkaalta muuten jos omistaja sattuiskin ilmaantumaan jostain. Sit koissu juoksi tien toiselle puolelle bussipysäkille jonkun tytön luo. Se oli onneks koiraystävällinen tyttö, mut ei se senkään ollu. Koissu onneks jäi sitten siihen pyskälle ja pääsin livahtamaan kotiin, en tiiä mitä olisin muuten tehny. Mulla oli kiire, olin menossa kaupunkiin, en olis voinu ottaa sitä meillekään. Ja Mirka on allerginenkin. Sit ku menin bussille ni se oli vieläki siellä sen tytön kaa, ja se tyttö alko olee jo vähä tuskanen, silläki olis ollu kiire. Se sai just silloin jonkun eläinyhdistyksen kiinni puhelimella, mutta ne pääs vasta kahen tunnin päästä hakeen. Mun bussi tuli silloin, joten en tiiä miten tarina päätty.
Oli kyllä aikamoinen päivä:D
Kuuluisa pyöreä torni tuli nähtyä, samoin Talikkalan markkinat. Ketään ei ryöstetty, ainoostaan bussikuski yritti koko ajan ryöstää mua:D Se oli ihan hassu tyyppi. Siis aluks se vaikutti ihan jurolta ja örgmörgurh-tyypiltä mut sit matkan mittaan se alkoki heittää kaikkee iha kummaa läppää ja oli se tosi reilukin, autto mua ja Hanskaa ihan kaiken varalta vähän tullissaki, että saatiin tuliaispullot tuotua Suomeen.
Paras paikka, tai siis missä oli mitään kiinnostavaa ostosmielessä oli kauppahalli, josta mun kaveri olikin vinkannu mulle etukäteen. Sieltä ostin itelleni matkamuistoks pienen maatuskan, jossa on viis maatuskaa sisällä:) Sit ostin aivan ihanan rakkaus-kaulahuivin, siis rakkautta ensisilmäyksellä. Ja rakastuin palavasti myös yhteen ihanaan astiastoon, ja ajattelin että joskus vielä tuun sen ostamaan sieltä. Mutta HV sitten päättikin lopulta ostaa sen mulle etukäteisjoululahjaks. Ah, se on ehkä paras joululahja kaikista <3 Niiiiin ihana. Tässä on kuvat, mut en tosiaan oo panostanu laatuun tai asetteluun, en jaksanu. Nopeet räpsäykset.
Pitäis näköjään pyyhkiä pölyt:D
Rakastan tätä värimaailmaa.
Kuin myös tässä, nam ja ah <3 Nyt vaan sit mun luokse teelle!
Hih, sitten päästäänkin mun omituiseen eiliseen päivään.. Mulla oli vikat luennot venäjää. Tuntien jälkeen ajattelin mainita proffalle, että olin käyny Viipurissa, ja et olin vähän pettyny et ne viipurilaiset ei ollu kauheen ystävällisiä, koska se oli ite aina sanonu kuinka ystävällisiä venäläiset on. No, juteltiin hetki viipurilaisista, sit se kysy et mites mun kesä meni. Se siis tietää et melon. No, sanoin vaan et en melonu ku oon ylikunnos. Sit se kysy et mitä mä tarkotan sillä ja selitin. Sit sille tuli sellai "mä tiedän syyn"-ilme naamalle ja kysy saako se kysyy multa tosi pahan kysymyksen. Ihmettelin mut "joo-o". "Ootko sinkku?". "Joo-o". "Siinäpä se. Hanki itsellesi mies. Kehosi viestittää että siltä puuttuu jotain". Ja eikä se jääny tähän. Sit me vaan jatkettiin juttua ja se pyys mut sen toimistoon ettei ihan siinä puoliks käytävällä puhuttais ja avauduin sille kaikesta ja mua nauratti koko tilanne koko ajan samaa aikaa, se oli niin koomista et mä istun tuolissa opettajan toimistossa ja keskustelen miehistä! Ha:D Normaalisti siellä ei olla ja jos ollaan ni tyylii jossai kuulustelussa:DD ghiii, naureskelin ja ihmettelin koko juttua vielä puolet kotimatkasta.
Ja sit se loppupuoli kotimatkasta oli toinen päivän epätavallisuus. Mua vastaan tuli iso, naamasta vähän Ransun (Pikkukakkonen) näkönen koira, vapaana, mutta sillä oli vetovaljaiden kroppaosa. Se tuli suoraan mun luokse juosten, ja rapsutin sitä vähn päästä rauhan merkiks. Se lyöttäyty mun seuraan. Sit vähän perästä tuli lasten rattaita työntävä pariskunta. Ajattelin et se oli niiden, mut sit ne vaan käveli ohi. Ja se koissu seuras mua koko matkan, kattelin koko ajan ympärille mahdollista omistajaa hakien, turhaan. Sit ku menin Juvankadun yli mun piti oikeesti jopa ottaa siitä koirasta kiinni, koska se tomppeli meinas juosta bussin alle. Sit toisella puolella katua päästin tietty irti, mähän näyttäisin melki koiravarkaalta muuten jos omistaja sattuiskin ilmaantumaan jostain. Sit koissu juoksi tien toiselle puolelle bussipysäkille jonkun tytön luo. Se oli onneks koiraystävällinen tyttö, mut ei se senkään ollu. Koissu onneks jäi sitten siihen pyskälle ja pääsin livahtamaan kotiin, en tiiä mitä olisin muuten tehny. Mulla oli kiire, olin menossa kaupunkiin, en olis voinu ottaa sitä meillekään. Ja Mirka on allerginenkin. Sit ku menin bussille ni se oli vieläki siellä sen tytön kaa, ja se tyttö alko olee jo vähä tuskanen, silläki olis ollu kiire. Se sai just silloin jonkun eläinyhdistyksen kiinni puhelimella, mutta ne pääs vasta kahen tunnin päästä hakeen. Mun bussi tuli silloin, joten en tiiä miten tarina päätty.
Oli kyllä aikamoinen päivä:D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)