Henkilökuvaus -minikurssi

Osallistuin tänä viikonloppuna henkilökuvaus-kurssille. Täytyy sanoa, että itse asiassa en oppinut juuri yhtään käyttämään lisää kameraani, mutta oli kyllä sitäkin hauskempaa! Kurssille osallistui kymmenen tyyppiä, joista en tuntenut etukäteen ketään. Mua kiinnostaisi opetella valokuvausta enemmänkin, mutta tää kurssi sopi parhaiten mun kalenteriin, koska se on niin lyhyt eikä sido pitkäksi aikaa.

Lauantain sessiossa jakauduttiin pareihin ja mentiin sitten parin kanssa pihalle kiertelemään ja ottamaan kuvia toisistamme. Mun pari oli tuleva lehtikuvaus-opiskelija, ja oli kiinnostunut enemmän valokuvaamisesta kuin kameran toisella puolella olemisesta, joten mä olin siis valokuvattavana aika paljon. Otin kuitenkin myös ihan hyvän määrän hänestä kuvia, meillä oli hyvä parin tunnin kuvausrundi. Valitettavasti en päässyt opettelemaan kameran käyttöä yhtään, koska ohjaaja ei osannut käyttää mun kameraa ja sanoi siksi, että kuvaisin vaan sillä automaatilla tuon lauantain. No, se olikin ehkä hauskempaa niin, ei mennyt keskittyminen tekniseen puoleen vaan pystyi täysillä panostamaan sommitteluun. Tosin tulokset olisi tietysti voineet olleet parempia fiksummilla ja taitavilla manuaalisäädöillä jos sellasia olis osannu. Keli oli kuitenkin jos ei nyt suoraan aurinkoinen niin ainakin valoisa ja sopi siten hyvin myös automaattivaihteella kuvaukselle.

Tänään sunnuntaina meillä oli studio-sessio, jossa otettiin kuvia eri teemojen mukaan luokkahuoneeseen rakennetussa "studiossa". Pääasiassa ohjaaja otti kuvia meistä kurssilaisista ja poseeraaminen teemojen mukaan oli ihan älyttömän hauskaa! Alussa oli tarkoitus myös omilla kameroilla kokeilla kuvausta studiossa, mutta mun kamera ei jostain syystä totellut mitään sääntöjä eikä ohjaaja osannut sitä käyttää, joten päädyin sitten kuvaamaan parini kameralla hänestä kuvia. Eli en tosiaan oman kameran käyttöä oppinut kurssilla, mutta tulipahan ainakin hienoja kuvia ja hulluttelua teemoilla :D Ootan jo innolla että pääsisin näkemään päivän kuvasaldon. Meillä oli mm. urheilijateema, juhlateema, enkeliteema ja rokkiteema. Eipä tainnut muita itseasiassa ollakaan. Tai siis noihin itse osallistuin. Lisäksi oli vesilätäkköteema ja valo&varjo-teema, joihin en osallistunut. Olisi tietysti ollut huippua osallistua kaikkiin ja tehdä sitä paljon pidempään kuin mitä tehtiin, mutta ei vaan kerennyt.

Ensi lauantaina tarkastellaan kuvasatoa yhdessä. En malta odottaa!

Omien elämiemme supermallit

Tää postaus tulee aika myöhässä mut tulee kuitenki! Oon muka ollu veri bisi.. niihän sitä aina sanotaan, vaik silti on aikaa tehä kaikke turhaa. No enivei, asiaan. Mentiin Veran kanssa Tukholmaan heinäkuun lopulla ja yövyttiin siellä mun melkein-sukulaisilla. Oli aivan ihana reissu! Mun uudet sukulaiset, joita en ollu siis ennen tavannu, oli loistotyyppejä. Käytiin mm. niiden mökillä BBQ-partyissä, jossa tais olla mukana jopa 8 eri kansallisuutta.. Oli tosi mielenkiintosta ku pitkän pöydän ääressä istuskeltiin ja jossain vaihees Veran kaa tajuttiin, että meiän toisella puolella puhuttiin ruotsii ja toisella englantii, ja niiden toisella puolella espanjaa. Ja me siinä välissä suomea. Kunnon kielikylpylä siis. 

Yksi Tukholman reissun kohokohdista oli valokuvaussessio, johon mentiin. Ensin meiät meikattii ja sit ihan oikee valokuvaaja otti meistä kuvia. Kui helmee! Ja kerrankin tuli makeita kuvia. Sillä on oikeesti merkitystä siis millasilla vehkeillä kuvaa.. Eihän se tietenkään ilmasta huvia ollut, mutta meidän mielestä se oli kyllä sen arvoista. Vietimme siis päivän (tai hetken) teemalla ”my day as a supermodel”. Tai niinku Seppälä asian ilmaisee, olimme oman elämämme supermalleja. Poseerasimme ahkerasti ja tässä on kuvasadon parhaimmistoa. Kiitokset kuuluvat loistavalle, insipiroivalle valokuvaajalle ja mukaville meikkaajaneideille!

Ei ihan evridei-luukki... Mutta on se kiva kun sentään joskus hehkuu ;)

Päin pieltä

Tekis mieli alkaa vihata maanantaipäiviä. Tänään on pieleen menny mm. kaikki. Listataanpa ihan vaikka sen vuoks että voin entistä enemmän kieriä vitutuksen määrässä.

1. Myöhästyin bussista. Eikun ei vielä. Sitä ennen: Piti herätä liian aikaisin.
2. Nyt se bussista myähästymine
3. Myöhässä koululla
4. Ryhmätyö edisty h-i-t-a-a-s-t-i.
5. Kun se vihdoin oli valmis, kaveri klikkas jotain älä-ikinä-osu-tähän-nappia ja työ katos.
6. Sitä työtä ei löytyny.
7. IT-Helpdeskillä oli sitten juuri kun kerranki olis apua tarvinnu ni sadan vuoden jono uusia pieniä nörtti-to-be-oppilaita hakemassa tunnuksia koulun koneelle
8. Olin väsynyt, nälkäinen, stressaantunu ja valmiiks huonolla päällä
9. Päivän ehkä ainoa hyvä uutinen oli se, että lopulta ihana päivänpelastaja IT-helpdeskin jumala taikoi työmme takaisin hyperkyperbittiavaruudesta
10. Algoritmimatikan tentti oli helevetin vaikee enkä osannu yhtään tehtävää kunnolla. Ja harjotustentissä olin osannu tyylii kaikki. Miks vitussa niiden piti mennä noin päin??? Olisin mieluummin kussu harkkatentin ku oikeen tentin.
11. Yksi tällä hetkellä surullisen epävarma läheinen otus perhepiiristäni petti mun luottamuksen ja aiheutti aivan turhaa, surullista ja typerää raivon, pettymyksen ja epäuskon tunteiden sekamelskaa kotimatkalla.
12. Kukaan kelle koitin soittaa ei vastannu puhelimeen. Se on jo tarpeeks ärsyttävää ettei yks tyyppi vastaa (sillä kaikkienhan pitäisi aina ja ikuisesti ja koko ajan olla puhelimen ääressä, siis asia mitä totta puhuen itse vastustan, hmmh, vähän mä oon ristiriitanen) ni sit jos vielä monta ei vastaa ni siinähän se vitutus vaan nousee potenssien potensseihin ja exponentiaaliseen nousuun..
13. Nyt mun pitää vielä kirjottaa joku vitun essee, stna.
14. Mua myös vituttaa se että oon kirjottanu vittu tai vitutus niin monta kertaa tähän tekstiin.

HUOMENNA EI VOI OLLA NÄIN HUONO PÄIVÄ. EI VAAN VOI.

Maailman parasta pizzaa!

Naminaminami! Tein pizzaa ja siitä tuli ihan hullun hyvää. En oo koskaan ennen tehny yhtä hyvää pizzaa. Kattokaa!

Tässä ohje. Pohja täältä.

Sitten täytteeksi

- 400g jauhelihaa

- pieni sipuli

- 1 valkosipulin kynsi

- 0,5 dl ruokakermaa

- Rainbow vihreitä viipaloituja oliiveja

- Fetajuustoa (tais olla vielä halvinta, ehkä jotain x-traa?)

- juustoraastetta (x-tra)

- paseerattua tomaattia

- mustapippuria

- pizzamaustetta

- jauhelihamaustetta

- suolaa

Eli siis, ruskistin sipulit ja sitten jauhelihan. Joukkoon kerma ja mausteita oman maun mukaan eli täysin arvauksella ja fiiliksen mukaan. Pizzapohjan päälle sitten mukavasti kostukkeeksi paseerattua tomaattia, siihen päälle jauhelihaseos ja pilkotut fetat sekä oliivislaissit, oman maun mukaan. Ja päälle sitten arviolta 150-200g juustoraastetta. 250 asteessa 12 minuuttia ja sit vaan vesi kielellä odottelin et se viilenis sen verran että pystyy maistamaan. Ja khyl tuli hyvvää! Ja oli nopeekin tehä, ehkä about 15-20 minsaa meni valmistukseen (siis siihen että sai sen uuniin) kun en jaksanu enkä kerennyt odottaa mitään taikinan turpoilua. Ihan turhaa;)

Postin tuo, postin tuo, postin tuo Pate jokaisen luo...

Eilen tuli postia, kolme kirjekuorta. JA JOKA IKISESSÄ OLI LASKU. Semmonen kiva tonnin laskunippu kerralla, auts. Arvatkaa vaa vihasinko postia verisesti sinä hetkenä.

Tänään tuli kans postia. Kaks kirjekuorta. Toisessa tuli mulle uus ihana napakoru.

Tollanen. Oon himoinnu tollasta jo pitkään, olikohan Milkalla sen tyylinen ja ihastuin siihen. Oon kiertäny kauppoja eikä missään oo ollu! Sit kurkkasin netin avaraan napakorutaivaaseen, ja eikös vaan löytynykki. Ei toi aivan täydellinen oo, kun siinä ei oo tossa pikkupallurasessa timanttia, mut almost. Riittävän ihana ja halpa tilattavaksi. Korumaailma.fi, 11.90e. 

Toinen posti oli vakuutuksesta korvauspäätös rikkoutuneesta kamerasta ja ilmoitus, että mun tilille oli maksettu siitä melkein 700e. Joka oli vieläpä vähän enemmän kuin miä olin pyytänyt. Arvatkaa vaan rakastinko postia sinä hetkenä! 

Uus napakoru on jo käytössä. Se on ihana, mutta en silti tiiä onko mitään niin outoa tunnetta kun oman navan kattominen napakorun vaihdon jälkeen. Se vaan näyttää niiin oudolta, kun on tottunu johonkin muuhun. Ihan eri asia kun vaikka korvisten tai jonkun muun korun vaihto. Se on vähän niinku osa mun kroppaa olis muuttunu.

Päätettäväksi ja selvitettäväksi nyt jää, kuinka paljon kameran korjaus maksaisi ja siis päädynkö korjaamaan sen vai ostamaan tuolla vakuutusrahalla uuden. Hmm. En vielä osaa sanoa. Tosi hyviä kuvia tolla mun kameralla voi vieläkin ottaa, mutta periaatteessa pelkästään automaattiasetus on käytettävissä. Sillä mä oon melkein aina tähän asti kyllä kuvannutkin, mutta nyt on itse asiassa alkanut kiinnostaa oppia kuvaamaan ihan oikeesti, tai siis oppia oikeesti käyttämään kameraa vähän paremmin. Tähän asti oon vaan luottanu automaattiasetuksiin ja omaan esteettiseen kuvanrajausnäkemykseeni.

Sain tänään muuten koulussa shokikseni kuulla kaamean järkytyksen. Mä oon käymässä nyt algoritmimatikan kesäkurssia, ja olin varautunut siihen, että tällä viikolla on ekat harkat. Tänään me niitä laskettiinkin tyttöporukalla luentojen jälkeen, ei kyllä kauheesti (lue: ei yhtään) edistytty siitä mihin olin kotona päässy, mikä ei ollu ihan kauheen pitkälle. Noo, on siitä kai nyt 4 tai 5 tehtävää laskettu kymmenestä. Mutta siis se järkytys. Tällä viikolla onki kuulemma vielä ton ykkösharkan lisäksi lauantaina harkat nro 2, 3 ja 4. SIIS MITÄ??? Yks harkka tuottaa jo ihan tarpeeks paljon päänvaivaa ja tappelua, miten voi olla edes SALLITTUA pitää noin monet harkat samalla viikolla? Kakskin olis jo liikaa, ni entä sitte neljät! Se on niin paljon että ei ees lohduta se, että luennoitsija on sympaattinen, hauska ja ikäisekseen aika kivakroppanen. Olen siis toisin sanoen suhteellisen rakastunut siihen ja kiroan sitä miksei se vois olla vaik vähän ees nuorempi. 

Opin muuten tänää sellasen faktatiedon, että professoreita on vaan yks per laitos ja kaikki muut on luennoitsijoita tms., jotka tietysti varmaan usein on tohtoreita tai jotain vastaavaa. Mut olennaista oli se, että mä luulin että kaikki luennoitsijat on proffia ja oonki aina puhunu täällä ja muuallakin proffista, vaikka näköjään ne onki ollu luennoitsijoita jota oon tarkottanu.

Maaailman paras DJ

Ootteko koskaan huomannu kuinka kaikki DJ:t on ihan kusipäitä? Noin niinku kevyesti sanottuna ja komeasti yleistettynä. Se korpee ihan mielettömästi kun on mieletön tanssifiilis ja DJ soittaa paskaa musaa. Mut se miks ne kusipäitä johtuu siitä, että ne kuvittelee olevansa niin hyviä, että niiden valitsemat biisit on parhaita. Ja ne kuvittelee olevansa jotenkin siistejä tai edistyksellisiä kun ne soittaa jotain a) tuntemattomia miksauksia tai b) jotain vielä kaikille tanssilattian ympärillä hyvää biiisiä odottaville tuntematonta biisiä joka on niiden oma uus ja ah niiin nerokas biisilöytö. Ja kun menee toivomaan jotain oikeesti kansa-sekoo-kaikki-ryntää-tanssii-biisiä niin ne lupailee poliitikkomaisia tyhjiä lupauksia tai sit vastentahtosesti suostuu soittaa sen, mutta vasta kolmenkymmenen niiden omavalitseman haista-paska-biisin jälkeen.

Miksi? Eikö yökerhoon tulla tanssimaan? Kyllä. Musahan on niin kovalla ettei siellä voi jutella. Jäljelle jää juominen ja tanssiminen, joista tanssiminen on paljon kivempaa ja huimasti halvempaa. Miksi sitten ei voi soittaa sellasia biisejä, että porukka menee tanssimaan? Tanssijoiden määrä tanssilattialla toimii mittarina sille, kuinka hyvänä dj:nä ihmiset kyseistä musiikkikopin haltijaa pitää. Eikö dj voi esim. ymmärtää siitä mitään, että niin kauan kuin se ei soita Veran ja Tuiskun toivomaa Tacata-biisiä tanssilattia on tyhjillään, ja kun vihdoin viimein niiden kolmenkymmenen turhan biisin jälkeen Tacatan ensimmäiset nuotit kajahtelee ilmoille, porukka suorastaan hyökkää tanssimaan?

Yllättävää oli, että "tapasin" samalla reissulla eri iltana myös maailman parhaimman DJ:n. Kaikki, siis ihan kaikki tähän astiset dj:t on ollu edellä kuvatun kaltasia pässejä, mutta nyt jostain maanraosta oli putkahtanu yks taivaanlahja. Kaveri ei soittanu koko illan aikana YHTÄÄN huonoa biisiä. Miettikää. Miten on hemmetti mahdollista? Ei yhtään huonoa biisiä. Mä sanoisin että todennäkösyys sille on abouttiarallaa olematon, ehkä yks kymmenestä miljardista. Nyt harmittaa että en käyny selvittää sen kaverin nimeä, olis ollu ihan kiva tietää kuka se maailman paras dj sitten oli.

Duo-lippu ja internet-yhteys

Varasimpa netistä eilen VR:n sivulta hianon yhdistelmälipun. Aloin kirjottaa lähtöpaikaksi Lohjaa, ja järjestelmä ehdotti heti Lohja linja-autoasema. Valkkasin tietysti sen ja kirjotin menohalujen kohteeksi kotikoloni Tampereen. Reittiehdotukseksi tuli bussi Lohjalta Kamppiin ja juna puolisen tuntia bussin saapumisen jälkeen rautatieasemalta Tampereelle. Hintaan 21,50. Kai siihen joku alennuskin siis sisältyy. Tulostin lipun (tai no, Kisakallion kiltti respatäti tulosti) ja leirin loputtua äskettäin aloitin paluumatkani.

Näytin lippuani bussikuskille, joka kysyi heti onko mulla Duo-lippu. Kerroin kuskille totuudenmukasesti ettei mulla oo mitään käryä, en ollut moisesta kuullukaan. Kuski veti kakkulat silmille ja tarkasteli hetken lippua ja totesti että kyllä, tämä on Duo-lippu. Seuraavaksi kaivettiin sitten laukusta ohjetta Duo-lippuja varten, sillä Duo-lippu on niin uusi juttu, että kyseinen kuski ei ollut vielä kertaakaan törmännyt sellaiseen. Tää yhdistelmälippu on siis ihan uus juttu ja täytyy sanoa että suosittelen. Tosi kätsyä kun ei tarvi ettiä sopivaa reittiä kahdelta eri nettisivulta ja pohtia mitkä vuorot menis hyvin yhteen. Ja alennustakin saa kai vähän. Bussissa kiinnitin heti huomiota Duo-lipun mainokseen.

Ootteko huomannu muuten, että aina kun oppii jotain uutta, jonkun asian tai sanan, niin tosi nopeesti siihen törmää. Ja sit voi mielessään ajatella kuinka hyvä on kun tietää jutun;) Ja aina sitä ihmettelee et miten siihen sattuki törmäämään just sen oppimsen jälkeen eikä sitä ennen. Faktahan taitaa kyllä olla se, että jos on esim. joku vieras sana, siihen ei todennäkösesti normaalisti kiinnitä huomiota ohimenevissä tilanteissa. Mut sit jos se on just opittu ja tuoreessa muistissa ni sen bongaa.

Mutta palataanpa vielä matkustukseen. Täällä on internet-yhteys! Junassa siis. Aika hienoo. Okei ei kai tää oo mikään supererikoisuus nykyään, mut mulle se on kun yleensä matkustelen lähijunilla, jotka on mun kukkarolle ystävällisimmät junat J