Tänään tuli kans postia. Kaks kirjekuorta. Toisessa tuli mulle uus ihana napakoru.
Tollanen. Oon himoinnu tollasta jo pitkään, olikohan Milkalla sen tyylinen ja ihastuin siihen. Oon kiertäny kauppoja eikä missään oo ollu! Sit kurkkasin netin avaraan napakorutaivaaseen, ja eikös vaan löytynykki. Ei toi aivan täydellinen oo, kun siinä ei oo tossa pikkupallurasessa timanttia, mut almost. Riittävän ihana ja halpa tilattavaksi. Korumaailma.fi, 11.90e.
Toinen posti oli vakuutuksesta korvauspäätös rikkoutuneesta kamerasta ja ilmoitus, että mun tilille oli maksettu siitä melkein 700e. Joka oli vieläpä vähän enemmän kuin miä olin pyytänyt. Arvatkaa vaan rakastinko postia sinä hetkenä!
Uus napakoru on jo käytössä. Se on ihana, mutta en silti tiiä onko mitään niin outoa tunnetta kun oman navan kattominen napakorun vaihdon jälkeen. Se vaan näyttää niiin oudolta, kun on tottunu johonkin muuhun. Ihan eri asia kun vaikka korvisten tai jonkun muun korun vaihto. Se on vähän niinku osa mun kroppaa olis muuttunu.
Päätettäväksi ja selvitettäväksi nyt jää, kuinka paljon kameran korjaus maksaisi ja siis päädynkö korjaamaan sen vai ostamaan tuolla vakuutusrahalla uuden. Hmm. En vielä osaa sanoa. Tosi hyviä kuvia tolla mun kameralla voi vieläkin ottaa, mutta periaatteessa pelkästään automaattiasetus on käytettävissä. Sillä mä oon melkein aina tähän asti kyllä kuvannutkin, mutta nyt on itse asiassa alkanut kiinnostaa oppia kuvaamaan ihan oikeesti, tai siis oppia oikeesti käyttämään kameraa vähän paremmin. Tähän asti oon vaan luottanu automaattiasetuksiin ja omaan esteettiseen kuvanrajausnäkemykseeni.
Sain tänään muuten koulussa shokikseni kuulla kaamean järkytyksen. Mä oon käymässä nyt algoritmimatikan kesäkurssia, ja olin varautunut siihen, että tällä viikolla on ekat harkat. Tänään me niitä laskettiinkin tyttöporukalla luentojen jälkeen, ei kyllä kauheesti (lue: ei yhtään) edistytty siitä mihin olin kotona päässy, mikä ei ollu ihan kauheen pitkälle. Noo, on siitä kai nyt 4 tai 5 tehtävää laskettu kymmenestä. Mutta siis se järkytys. Tällä viikolla onki kuulemma vielä ton ykkösharkan lisäksi lauantaina harkat nro 2, 3 ja 4. SIIS MITÄ??? Yks harkka tuottaa jo ihan tarpeeks paljon päänvaivaa ja tappelua, miten voi olla edes SALLITTUA pitää noin monet harkat samalla viikolla? Kakskin olis jo liikaa, ni entä sitte neljät! Se on niin paljon että ei ees lohduta se, että luennoitsija on sympaattinen, hauska ja ikäisekseen aika kivakroppanen. Olen siis toisin sanoen suhteellisen rakastunut siihen ja kiroan sitä miksei se vois olla vaik vähän ees nuorempi.
Opin muuten tänää sellasen faktatiedon, että professoreita on vaan yks per laitos ja kaikki muut on luennoitsijoita tms., jotka tietysti varmaan usein on tohtoreita tai jotain vastaavaa. Mut olennaista oli se, että mä luulin että kaikki luennoitsijat on proffia ja oonki aina puhunu täällä ja muuallakin proffista, vaikka näköjään ne onki ollu luennoitsijoita jota oon tarkottanu.
