Joulutarina lapsi-Tuiskulta, käsialasta päätellen ehkä 6-7v.?

Aatto lähestyy

Tonttu muori valmistaa joulupuuroa oi mikä kiire sitten syntyikään kun tontuilla oli vain sata neljäkymentä kuusi lahjaa lapsille Mutta missä on Emilia nukkuu sohvalla päiväunia sitten eilen syntynyt Vili huusi hei nyt minä keksin mitä annan Nikelle joululahjaksi Joulupukki sanoo no mitä sinulla sitten hänelle on lahjaksi en ole vielä hakenut niitä olen juuri menossa hakemaan niitä mistä sinä haet ne lahjat espaniasta mitkä ne lahjat on no tietysti eläimet mitkä eläimet annat Nikelle seepran kirahvin hevosen kengurun leijonan ja tiikerin höpsö Vili ethän sinä niitä Nikelle voi antaa Nikke hän asuu kerrostalossa mitäpä jos se asuukin maalla mutta minä tiedän kun katsoin ihmekaukoputkella mitä nikke sielä kotonan sa touhuilee heidän kotinsa oli täydessä joulussa heiltä ei puutu mitään kuusi kin oli tosi kaniisti koristeltu Nikkekin kysyi jo äidiltä että millon joulu tulee mutta äiti vastasi aina näin kysy isältä mutta isä vastasi aina näin kysy äidiltä niinpä Nikke ei saanut tietää kuink lähellä joulu aatto oli mutta Vili tuleppa pajaan mitämesiellä tehdään eisinunolepakkosinnetulla jos et tahdo nähdä nikenlahjaa kyllä tahdon olenhan minä nyt Niken tonttu Vesa on tehnyt sen pajassa on paljontonttuja kun he näkivät Vilin he huusivat yhteen ääneen että Vili töihin mutta joulupukki sanoi Vili on menossa päiväunille tontut sanoivat taas yhteen ääneen että mitä hän sitten täällä tekee häntulikatsomaansitä Vesantekemää lahjaa muuten missä Vesa on se meni syömään joulupuuroa miksi se halusi koettaa onnea ensimäseksi novoihan nomennään me kin koettamaan onneamme joo huusi vili sitten he menivät keittiöön siellä oli Vesa ja hänen upea lahja Nikelle ja arvaas mikä se oli se oli ROBOOTTI Vili löi käsiänsä yhteen ilostuksesta että Nikke sai niin upean lahjan mutta eikö Nikke saa mitään muuta saa tietysti no mitä muuta kellon koska Nikke eiosaa kelloa no miksi me annamme Nikelle kellon josse ei edes osaa kelloa

(siihen loppui, tai ainakaan enempää sivuja ei löytynyt. Noitakin oli jo kolme kaksipuoleista sivullista..)

Wanhoja matkapäiväkirjoituksia, osa I

Luokkaretki Lappiin 6. luokalla 9.9.-16.9.2001

Klo 18:24

Ollaan bussissa matkalla kohti Angelia. Istun Reetan vieressä, Unna ja Miina takanamme ja Sannis käytävän oikealla puolella. Maisemat on vielä Etelä Suomalaisia.

Reetta kirjoittaa mun voivotteluja kumin unohtumisesta ja Miina kyselee. Ollaan juuri hienolla sillalla. Unna odottaa Reettaa pelastamaan hänet Miinan kynsistä. Nyt Unna ”kiusaa” mua läpsimällä. Meluisan bussin takaosassa istuu Janitan ja Oskun jengit. Myös Neea on siellä.

Klo 20:52

Pysähdyttiin Essolla. Kaikki menivät nopeasti Essolle. Vain minä, Reetta, Unna ja Sannis jäimme linkkuun. Tai me kävimme Essolla, mutta tulimme pian takaisin. Sitten hihittelimme ja piilouduimme bussiin ja pelästyttelimme kaikkia. Miisa melkein hyppäsi ilmaan kun säikäytin hänet. Katsoimme äsken myös Asterixin ja Obelixin videoita. Minä kaivoin jo makuupussin esiin ja kömmin sinne. En kuitenkaan välittänyt nukkua. Muuten! Pelästyttely oli vasta sen jälkeen.

Siis pidimme hauskaa ja juoksimme bussissa. Kohta bussi lähtee. Sanniskin kirjoittaa. Yö on jo pimeä. SÄKKIPIMEÄ. Johanna laskee oppilaita joita virtaa sisään. Laura riisuutuu.

Maanantai 10.9. klo 9

Huuhottiin paljon kultaa. Paula luuli oranssii hiekkaa kullaksi. Mä löysin ainakin gramman kultaa pieninä hippuina. Ylipieninä. Mä annoin ne takaisin Inarijoelle, jotta se voisi turvottaa niistä ISOJA. Sit mä hakisin ne. Meil oli mukana pentukoira, Sansain, Densku. Ps. Muita koiria: Äbädäbä, Cody, Sinikuu, Bluani…

Tiistai 11.9. klo 9

Me lähettiin ja käveltiin Riutusvaaraan. Matka oli liian pitkä. Ylitimme ison ja märän suon.

Keskiviikko 12.9.

Herättiin aikaisin ja lähettiin jo yhexältä Norjaan. Bussissa oli alussa ihan tavallista kunnes bussi pysähtyi nopeasti. Kaikki luulivat että poro oli tullut eteen, mutta ulos ryntäsikin Julia, oksensi matkapahoinvointia. YÖK! ”Pian” olimme sillalla. Keskellä siltaa oli Norjan ja Suomen raja. Kun menimme vähän pidemmälle Norjaan, maisemat kaunistuivat. Vuoret ja tunturit oli ihan erilaisii ku Suomes. VAU! Kun jäämeri vihdoin saapui näkyviin, ei matka kuitenkaan loppunut. Menimme vielä noin yli 10 kilometriä merenrantaa reunustavaa tietä pitkin ennen kun ajoimme pysähdyksiin. Teimme löytöjä. Löysimme mm. erilaisia simpukoita, korallia, uleita kiviä, meduusoita, luita, merisiilejä… Lopulta söimme. Nakkeja. Jotku pojat kalasti ja sai paljon pieniä sinttejä…

Torstai 13.9. klo 8:26

Oon just syöny aamupalan ja ollaan nyt pakkaamassa porofarmille. Saila huijas meitä et me vaelletaan sinne porofarmille ja Siidaan mut ei me vaelleta ku sinne on yli 100 kilometriä. Jonna pölli mun pullon. HYI! Paulalla on kevyt olo.

Klo 19.57

Ollaan just porofarmilla käyty ja siel oli mahtavaa. Ekax syötettiin poroja. Sit oli suopungin heittoharjoitus. Se piti saada poron sarviin. Sen jälkeen oli tietokilpailu jonka jälkeen Anniina voitti Lapikkaan heittokilpailun. Kukaan ei saanut kirnuun.

Lopulta pääsimme ”kauan odotettuun” Siida –museoon. Siel oli Antti Oula Juuson tekemii vautsi maalauksii. Siel oli tylsää. Mä en tajuu mix suostuttii maksaa 40mk pernokka semmosest jutust!? Sen jälkee me käytiin jossai matkamuistokaupois. Mä muuten ostin poronkakkisalmiakkia. Oli siel Siidas sillei ihan kivaa mut makso liikaa.

Klo noin 9 illalla

Loppui just ALASKA ILTA. Se oli tosi hyvä. Todd on hauskin ja kivoin mies minkä oon koskaan nähny.

Todd pelasti vaimonsa karhun ja kahen 2 vuotiaan ison lapsikarhun kynsistä! Wau! Se sano sille kriittisellä hetkellä Happy birthday! Karhut jäi miettimään sitä ja sillä aikaa Todd vaimonsa kanssa luikki pois.

Huomen me tehää Eskimo jojot!

Perjantai 14.9. klo 9

Alotettiin tekemään eskimojojoja. Gerry (Zeri) anto ohjeet ja neuvo. Mä sain ekana valmiix. Sit mä aloin harjottelee. Ja nyt mä osaan jotenkuten. Toddkin tuli auttamaan. Jimmy, Otto, Osku ja Topi oli Lassekuskin kaa kalastamas… Kun olin saanut valmiixi ja harjoitellut mun piti tehä samanlainen Lasselle. Sit mä kävin pakkaamas. Kun Laural ja Elinal oli valmiit, lähin kävelee niitten kaa. Me puhuttiin Elämän tosi asioista.

Lauantai 15.9. klo 7.00

Herätys. Kello 7.20 oli aamupala ja kaiken oli pakko olla valmista ja reput linkussa. Kello 8.00 oli lähtö. Matkan aikana katsoimme Space jam:in, Beethowenin ja Kaverini mahtava Joe. Oulussa pysähdyimme syömässä. Oltiin koululla vähän vaille 11.00 yöllä. Mä menin Artun kyydillä Annalle yöx.

Kakkuilua

Oon leiponut viime aikoina kakkuja aika paljon. Leipominen on kivaa. Aina kun tekee mieli jotain hyvää, leivon. En juuri koskaan osta karkkia tai suklaata kaupasta makea nälkään, koska omat leipomukset on paljon parempaa :)

Tässä vähän kuvasatoa viimeaikojen kakkupuuhista.

Tämän suklaisen kakun taisin leipoa soutukaveriln synttärin kunniaksi. Olikohan nuo ekat marsipaaniruusut, jotka olen tehnyt?

Tämä lakritsainen kakku tuli leivottua herkkukerhon tapaamiseen :)

Kaverini pikkuveli on tuleva työmies, joten työmaamerkin näköinen kakku sopi mainiosti hänelle.

Kaverini häät olivat eilen, ja Olivian kanssa urakoitiin 10 kakun edestä porkkanakakkuja sinne. Tämä oli pääkakku.

Uusi kämppis ei ole vieläkään muuttanut. Toivoisin, että hän tykkäisi herkuista. Edellinen ei tykännyt, hän söi pelkästään ranskalaisia perunoita ja wingssejä. Olisi kivaa, jos voisi jakaa herkutteluhetkiä myös kämppiksen kanssa, koska yksin ei kuitenkaan saa niin paljon kulutettua kun voisi leipoa :D

Kandiahdistusta

Mun pitäisi alkaa kirjottaa kandia.

Sen sijaan olen kuitenkin siivonnut, leiponut, lataillut uusia biisejä iPodiin, syönyt, nukkunut, tanssinut, lukenut lehtiä, ulkoillut ja ennen kaikkea vältellyt aloittamista. Kärsin erittäin pahasta aloittajansyndroomasta. Aloittaminen on helvetillisen vaikeaa. Samoin herääminen - se on kyllä ehkä osa aloittajansyndroomaa, sehän on päivän aloittamista.

Kerronpa teille huvikseni joitakin juttuja viime viikkojeni puuhailuista ja vähän tulevista:

..Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tai ainakin minulle. Olen nimittäin saanut uuden kämppiksen! En ole kyllä vielä tavannut häntä, mutta pääasia on että pääsin eroon entisestä iljetyksestä. Pahempaa ei vain voi tulla, anteeksi vain. Uusi kämppis ei ole vielä muuttanut ja jänskättää vähän :) Tiedän hänestä tällä hetkellä vain sukunimen, koska se lukee alhaalla ilmoitustaululla.

..Heitin pois lopultakin tyhjentyneen, ensimmäisen ainoan ostamani hiuslakkapullon. Se oli varmaan about 8 vuotta vanha.

..Tehtiin kesän lopulla Olivian kanssa maustekurkkuja mummin reseptillä. Ne on nyt valmiita ja melkein syöty jo, koska ne on niin hyviä!

..Äsken postiluukulla rytisi ja kolisi. Jos en olisi odottanut tilaamiani kahta kirjaa kandia varten, olisin varmaan epäillyt murtoyritystä. No, sai se posteljooni ne lopulta ängettyä sisään.

..Huomenna on Ninulin ja Nicin häät! Tai paremminkin sanottuna häävalojen uusiminen ja samalla lapsen ristiäiset. Ollaan Olivian kanssa urakoitu porkkanakakkuja häihin koko eilispäivän verran.

..Ensi kesänä kaksi mun muuta kaveria menee naimisiin! En oo vielä ikinä ollut häissä, paitsi silloin kun vaari meni uusiin naimisiin. Mutta silloin olin niin pieni että niitä ei lasketa.

..Siskoni saa lapsen minä hetkenä hyvänsä! Todella jänskää. Laskettu aika on jo ylitetty monella päivällä, joten se voi todella tapahtua milloin vain. Äiti uskoo sen tapahtuvan viikonloppuna, joten silloin se varmaan syntyy. Äidit ovat aina oikeassa. Maanantaina olenkin siksi suunnitellut meneväni Lahteen käymään.

..löysin siivotessani varmaan melkein parikymppiä rahaa. Kympin yhden takin taskusta, käyttämättömien laukkujen sivutaskuista useita kolikoita. Sain siis periaatteessa palkkaa oman kodin siivoamisesta. Ei paha.

..Luin viime viikolla Eva Wahlstromin Homma hanskassa -kirjan. Se on hänen oma kirjoittamansa, tosi hauskasti kirjoitettu. Hyvä kirja, suosittelen.

..En katsonut viime vuonna Vain elämää -sarjaa, vaikka biisejä kuuntelinkin Spotifystä sen jälkeen. Nyt olen kuitenkin netin kautta katsonut molemmat tähän mennessä tulleet jaksot ja ne on oikeesti aika hyviä! Sen kautta saa myös jotenkin paremman kuvan artisteista, ja huomaa myös että nehän on ihan tavallisia ihmisiä.

..Olen rakastunut syksyyn. Niin upeita värejä, tyyni järvi ja auringon paiste. Pure love.

..Ja se kandi. Ehkä mä ensi viikolla oikeesti otan itseäni niskasta kiinni? Heti tiistaina.

Mutta huomenna ollaan pienissä häissä!

Mistä voin ostaa vuohen kiveksiä tai peniksen?

Luit aivan oikein. Ja voin luvata, että ilmeeni oli näkemisen arvoinen kun kyseinen kysymys tupsahti facebookissa inboxiini.

Sanoisinko, eh, aika koominen kysymys. Todella omituinen. Naurunsekainen huvittuneisuuden, hämmästyksen ja kauhistuksen sekoitus kasvoillani muuttui kuitenkin ennakkoluuloiseksi inhotukseksi, kun kysymyksen tarkoitusperät selvisivät.

Me ollaan soutuporukalla pidetty ruoka miittinkejä, ja tähän mennessä ollaan herkuteltu turkkilaisen, suomalaisen ja saksalaisen menun parissa. Seuraavaksi on indonesialaisen kaverin vuoro, ja kysymys liittyi siis hänen ruokalistasuunnitelmiinsa. Vuohen penistä? Iu, oikeesti? Se on kuulemma ihan tavallista ruokaa Indonesiassa. Kaveri ihmetteli, että eikö mulla herahda vesi heti kielelle kun hän mainitseekin moisen herkun. Ei, ei kyllä herahda. Entä sulla?

Samainen kaveri vetää aamupalaksi tonnikalalla höystettyä kaurapuuroa. Ugh. Tapansa kullakin. Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä hän lopulta meille tarjoilee. Kyseisiä vuohen sukukalleuksia kun ei taida Tampereelta kovin helposti löytää.

Voi olla, että mieluiten kuulen ruuan raaka-aineet vasta jälkikäteen. Pitäisiköhän sitoa silmätkin aterioinnin ajaksi?

Kuvahaaste

Hanie haastoi minut kesäisellä kuvahaasteella.

"Säännöt: Laita seitsemän kuvaa kesästäsi, selitä kuvat vain yhdellä sanalla ja haasta sen jälkeen seitsemän muuta blogia tekemään sama."

Lupaan rikkoa ainakin yhden sanan sääntöä.

Savusauna. Saunoista paras :)

Kesäteatteriesitys Kristiinankaupungissa. Hyvä ystäväni Miina oli esiintymässä (kuvassa vasemmalla)

Universiaadit. Aivan mielettömän mieletön reissu!

Kaverini Emma Tanskasta kävi mun luona kylässä treenailemassa. Tosi jees!

Kesän parhaat naurut on naurettu tällä porukalla - mahtava jengi. Uusia soutukavereita :)

Edustin Åbo Akademita Aurasouduissa. Voitettiin ;)

Swing-tanssit! Uusi rakkaus. Kuva: Satu Uusi-Kauppila.

Haastan:
Aurinkotuulia
A lot like Laura  
Elämää - ei sen enempää
Tarinoita leijonakaupungista
Ommelkoomaa
Living with emotions

Kuusi riittäköön.

Ihana kesä!

Kesä numeroina

Kesä on ohi ja koulukin alkoi tänään. Puutkin on alkaneet jo saamaan punertavia sävyjä, joten pakko se vaan on myöntää, että syssy tekee tuloaan. Sen kunniaksi päätin tiivistää kesäni numeroiksi.

Kesääni 2013 sisältyi

45 700 metriä melontakilpailuja
8 melontakilpailua
7 kirjaa
6 herkkukerhotapaamista
6 kotimaista paikkaa (Tre, Lahti, Miehikkälä, Kristiinankaupunki, Nauvo, Liperi)
4 treffit
4 tanssilavaa
4 uutta tanssilajikokeilua
4 mökkiviikonloppua
3 savusaunailtaa
3 bileiltaa
3 marjastusreissua
2 kiropraktikkokäyntiä
2 uutta harrastusta (soutu, tanssi)
1 tanskalainen vieras
1 kesäteatteriesitys
1 viisumi

Sellainen oli minun kesäni :)

Viinimarjojen keruussa

Savusaunan vahvistama!

Peltoneitoilua

Sokerointi

Kävin eilen ekaa kertaa kokeilemassa sokerointia. Mulla on tosi herkkä iho bikiniraja-alueella, eikä se kestä sheivaamista. Päätin nyt siis lopulta kokeilla tota sokerointia.

Sokerointi on siis luonnonmukainen karvanpoistomenetelmä, jossa karvat poistetaan myötäkarvaan (toisin kuin vahauksessa). Kuuleman mukaan siinä pitäisi myös karvojen kasvaa takaisin pehmeämpinä. Yksi kaveri pelotteli mua, että se sattuu kauheesti, ja muutenkin vahaus- ja karvanpoistosysteemeistä on tullut aika kivulais kuva. Epilointia oon kokeillut sääriin ja se on aivan tuskallista. En todellakaan kykene siihen.

Kysyin siis varmuuden vuoksi sokeroinnin tekevältä kosmetologilta että haittaako jos huudan.

Mutta mitä ihmettä. Ei se ollut paha ollenkaan. Paljon, paljon helpompaa kuin epilointi. Se oli ihan ok. Olin tosi yllättynyt. Ja lisäksi se tehtiin myös ihan eri tavalla kun kuvittelin. Kuvittelin jotenkin, että jotain kuumaa, sulaa massaa levitetään karvojen päälle, annetaan massan kovettua ja sitten riuhtaistaan se kerralla irti. En tiedä tehdäänkö vahaus niin, en tosiaan tiedä, mutta jostain päähäni on juurtunut tuollainen ajatus. Lopulta toimenpide menikin niin, että kosmetologi otti supertahmeaa sokerimassaa muovihanskoin suojatuihin käsiinsä, pyöritteli siitä pallon ja tämän sokerimassapallon avulla poisti karvat pieni alue kerrallaan.

Tulipahan taas kokeiltua jotain uutta. Jos joku on miettinyt sokerointia mutta on ollut epäluuloinen kivun takia, niin epäilykset pois :) Ylhäältä ei satu lainkaan, alemmas mentäessä alkaa vähän nippaamaan mutta ei tosiaankaan ole sietämätön tuska. Mua peloteltiin ensin, etten pystyisi istumaankaan sen jälkeen. Mutta pöh, kun lähdin kauneushoitolasta en tuntenut enää yhtään mitään :)

Olen rakastunut...

...Rock'n'swing -tansseihin!

Olen aloittanut viiden kerran alkeiskurssit fuskusta, buggista, boogie woogiesta ja lindy hopista Tampereen Swing Teamillä. Tällä hetkellä fusku ja bugg tuntuu kivoimmilta, mutta se johtuu osittain myös ehkä siitä että niitä on ollut jo kolme kertaa ja siinä ajassa on kerennyt jo vähän oppiakin jotain ja nyt viime kerralla päästiin välillä jo joraamaan sellasta kyytiä että juhuu! Lindy Hopin takia alunperin löysin noi tanssikurssit ja siinä mulla on kaksi kaveria myös mukana. Sitä on kuitenkin ollut vasta kerta, tai mä pääsin vasta tokalle kerralle siinä mukaan. Sen takia olin vähän pihalla siellä eikä se tietenkään siinä vaiheessa oo niin hauskaa. Mutta eiköhän sekin hauskaksi muutu kun vähän pääsee jyvälle.

Kursseilla on myös tosi nastat ohjaajat. Oon nyt ihan innoissani noista tansseista. Harmi vaan kun mulla ei ole paria, voi olla vaikeempi jatkaa harrastusta ilman paria. Mutta aion ehdottomasti jatkaa, haluun oppia lisää! Se on vaan niin mahtavaa kun pääsee oikeen vauhdilla svengaamaan ;) Toisaalta ilman paria olemisesta on se hyöty, että oon aika paljon päässyt ohjaajan kanssa sitten tanssimaan, ja se on parasta kun se osaa niin hyvin ja se vie mulle kaikkia ektrakuvioitakin välillä :)

Ja siellä tunneilla tanssitaan ihan älyttömän hyvään musiikkiin! Se nostaa fiilikset entistä korkeemmalle, etenkin kun tulee joku superlempparibiisi. Mun lemppareiksi on noussut mm. Gambling Man ja Bleeding Love. Loistavia fuskubiisejä. Noi on myös ainoot biisit jotka oon osannu jäljittää netistä, kun enhän mä melkein mitään niitä biisejä tiedä etukäteen mitä siellä soitetaan. Paitsi suomalaisii jotain tietysti, mutta ne ei iske muhun niin paljon. 

En malttais millään odottaa ens tunteja! Melkein viikko pitää kestää..

Bon Jovi

Viime sunnuntaina menetin konserttineitsyyteni. Bon Jovi. Ratinan stadionilla aurinkoisena kesäiltana mitä parhaassa seurassa, veljeni ja hänen tyttöystävänsä kanssa. Ja kyllä, kiljuttiin, laulettiin, naurettiin ja pompittiin. Harmi kun ei ollut sykemittari mukana! Pohkeet joutu koville hyppimisestä.

Ei kai siitä voi muuta sanoa, kun ah. Katsokaa nyt, mikä mies. AH.

Love you JBJ! Kuva täältä.

Naminami hymypoika. Kuva täältä.

Melkein yhtä silmää hivelevää katseltavaa oli myös mun eilisiltana leipomani sämpylät.

Seesamin siemeniä ja porkkanaa

Yleensä teen sämpylät vaan viskomalla sekaan kaikkea mitä kaapista löytyy. Nyt päätin tehdä ohjeiden mukaan. Myös vaivauksen. Yleensä jätän sen aina väliin, koska se tuntuu niin turhalta. Tuli aika hienoja. Kannattaa näköjään noudattaa ohjeita. 

Mustikkakohokas, Kuningatarhilloa & Vaniljavaahtoa

Koska kouluhommien tekemistä kuuluu välttää kaikella mahdollisella tavalla, päätin tänään käyttää tekosyynäni kokkaamista ja leipomista.

Päätin myös ottaa vihdoin käyttöön keittiöstäni löytyvät kokkauskirjat. Niitä on niin kiva katsella mutta kun tosi on kyseessä niin jostain syystä sitä aina turvautuu internetin ihmeellisen maailman resepteihin. Nyt allkoi kolmen Koon projekti nimeltä Kokkikirjat Koristeesta Käyttöön.

Tein lounaaksi ensimmäistä ruokaa, jota ensimmäisestä kokkikirjani löytyi. Kana-parsakaalikeittoa. Maku oli mainio, mutta keittoa risottoni ei ollut nähnytkään. Noudatin kyllä sanatarkasti ohjeita, minussahan ei siis ole mitään vikaa!

Illalla aloitin sitten parhaan osion eli jälkimainingit. Jälkiruoka on pääruoka, elämäni motto. Tein uudella inspiraatiolla Brownieita. Pitäähän sitä harjoitella veikan valmistajaisia varten. Browniet menivät kiltisti jääkaappiin kiinteytymään, mutta koska olen kärsimätön enkä jaksa odottaa, jatkoin leipomista. Nyt valmistui elämäni ensimmäinen kohokas. Mustikkakohokas. Erikoinen makuelämys, sanoisinko vaahtoisa. Kohokkaani olivat niin komeita, että jopa makeanvihaaja-kämppikseni suostui maistamaan. Ja kaiken lisäksi piti maistamastaan. Ei paha.

Ja koska kohokkaista jäi keltuaisia käyttämättä ja olen Pihi-Enkä-Heitä-Mitään-Pois niin tein vielä jäätelöä. Kuningatarjäätelöä. Koska kohokasohjeen lomassa opin tekemään marjamössökiisselihilloketta ja halusin heti kokeilla sitä johonkin muuhunkin. Jäätelö meni pakkaseen muhimaan mutta herkkupeppuna pidin huolta että jokainen mikrolitra astiastan reunoilta ja nuolijasta päätyi parempiin suihin. Ja oli muuten hyvää.

Elämäni ensimmäinen kohokas

Suomen kevät

Kyllä on Suomen kevät vertaansa vailla!

Onko ihanampaa tapaa herätä kuin keväinen auringonpaiste? Luonnon valo tekee heräämisen sanan mukaan luonnollisemmaksi. Itselleni herääminen on yleensä tuskallisen vaikeaa - sisimpäni on selvästi läheistä sukua karhuille. Tai muumeille! Kun nukutaan, nukutaan koko talven yli. Valo herättää sitten keväällä.

Avasin eilen jopa terassikauden - saattoipa hyvinkin olla myös elämäni ensimmäinen kerta terassilla. Tunnelmaa häiritsi kyllä hiukan Suomi-Slovakia -peli, joka aiheutti melua ja mölinää - kansa piti älämölöä sisällä ja pelin kuulutukset tulivat terassillakin kaiuttimista. Ruoka oli kuitenkin erinomaisen hyvää. Ehkäpä paikasta tuleekin vakimesta?

Mutta palataan vielä kevääseen. Vaaleanvihreät hiirenkorvat koivuissa kirkasta taivasta vasten - se jos mikä on pure love. Kokonaisuus paranee enää vain Kingis-puikolla. Ja hyvällä seuralla tottakai.

Olen koukussa Suomen kevääseen.

Time to think

"Go where you are celebrated - not tolerated. If they can't see the real value of you, it's time for a new start." 

*source unknown

Haaste!

Sain haasten Aurinkotuulelta. Kiitos! Vastaanpa heti Aurinkotuulen keksimiin haatekysymyksiin. Mikäs sen mukavampaa kouluhommilta pakoilua...? Lopuksi keksin itse viisi uutta kysymystä ja heitän haasteen eteenpäin viidelle.

1. Oletko viherpeukalo? Tykkäätkö kasvattaa keväisin yrttejä tms tai kesällä tomaatteja, sisällä tai ulkona?
En ole viherpeukalo. Olen erittäin taitava tappamaan kaikki kasvit. Olen kyllä vähän miettinyt, että olisi kiva parvekkeelle pistää jotain yrttejä ruukkuihin kasvamaan, mutta toistaiseksi en ole saanut sitä aikaiseksi. Mutta olishan se aika mukavata käydä keräämässä omakasvattamaa tuoretta salaattia aterian lisukkeeksi... Ehkä mä vielä innostun :)

2.  Mitä aiot tehdä kesällä?
Tästä tuleekin pitkä lista. Aion meloa. Aion käydä mökeillä&saunoa&uida hyvässä seurassa. Aion nauttia perheen ja ystävien seurasta. Aion nauttia Suomen luonnosta. Aion myös (pakon edessä) opiskella. Aion lukea hyviä kirjoja. Aion syödä paljo jäätelöä. Ja aion bongailla komeita miehiä ;)

3. Koska olet viimeksi ollut surullinen, miksi?
Toissailtana ja eilen aamuna, samasta syystä. Olin kind of ihastunut ja sitten mulle selvisikin asioita... Mieshuolia.

4. Onko sinulla jotakin haaveita, joiden toteutumista odotat kuin kuuta nousevaa? Mitä?Odotan sitä, että saan vedettyä flow-tilassa täydellisyyttä hipovan kisavedon ilman mitään suoritusta hidastavia ongelmia. Tällä hetkellä odotan myös innolla ja jännityksellä sekä ensi yötä että huomenna alkavaa pikavisiittiä Dubliniin uskollisen HK-ystäväni Saippiksen kanssa :)

5. Haluaisitko hypätä laskuvarjohypyn? Miksi/miksi et?
En. En missään nimessä. Joskus ajattelin, että benji-hyppy pitäisi kokea, mutta nyt isompana mulle on kehittynyt korkeenpaikankammo. Joten byebye entisille mietteille. Ei ikimaailmassa. Mua huimaa jo kun katon jostain korkeesta kerrostalosta alaspäin parvekkeen reunalta.

Sitten meikäläisen kysymykset:
1. Mikä ulkomaa kiehtoo sinua tällä hetkellä eniten, minne haluaisit todella paljon matkustaa?
2. Minkä uuden taidon haluaisit oppia?
3. Mikä asia sai sinut viimeeksi hymyilemään hillittömästi?
4. Milloin olet viimeeksi ollut todella pettynyt itseesi? Minkälaisessa tilanteessa?
5. Millä tavoin hemmottelet itseäsi?

Heitän haasteen Sakelle, Lauralle, Saippikselle, Elinalle ja ikisinkulle.

Matkustuspäivän draamaa

Näin onnekkaasti eteni mun kotimatka Espanjasta Suomeen:

…Lähdin kämpiltä tallustamaan kohti bussiasemaa klo 5.50. Ja unohdin eväät jääkaappiin.

…Ekan lennon hoidan kohtuullisesti. Mulla on Barcelonassa reilu 2h odotusaikaa. Seuraava välilasku on Oslossa, ja käyn kysymässä Oslon check-innistä milloin voi tehdä check-innin. Noin puolen tunnin päästä. Päätän mennä puoleksi tunniksi opiskelemaan.

…Välittömästi kun olen siirtynyt tyhjyyttään huutavan Oslo-kyltin luota sivummalle istumaan, Oslon lähtöselvitykseen muodostuu n. 100 metrin jono. Tietysti.

…Kun lopulta menen itse jonottamaan, valitsen kahdesta jonosta sen, joka ei liiku. Onko hiukan ärsyttävää katsoa, kun viereisessä jonossa tyypit, jotka on ollut selkeästi itseä kauempana lähtöselvitystiskistä, alkaa vähitellen menemään ohi?

…Lopulta päätän vaihtaa etenevään jonoon.

…Ja sillä sekunnilla se jono tyssää. Ongelma-asiakas.

…En tietenkään usko, että sillä voi kestää niin kauan, ja lisäksi olen menettänyt jo oman jonotuspaikkani toisessa jonossa, joten joutuisin taas kauas perälle.

…Mutta se jono ei vaan etene. Ne helevetin ongelmaihmiset oli siellä about puolituntia. Raivostuttavaa. Teki niin mieli mennä sinne tiskille sanomaan esim.

-          - What the fuck is going on? Why are you not doing anything??

-          - What’s the problem? There are people waiting in the line and you just don’t do anything.

-          - If you’re such difficult customers, could you please go to the desk after all the normal people have gone??

…Mut en tietenkään mene. En sentään. Puristan vaan rystyset valkosina läppäriä ja huokailen turhautuneena äänekkäästi. Lopulta päätän vaihtaa jonoa takaisin, kun toinen vaan seisoo paikallaan.

…jonotettuani viitisen minuuttia toisen jonon perällä entinen alkaa taas vetämään.

…Kun lopulta pääsen tiskille, se täti vaan tuijottaa mun lappuja tuppisuuna. Ja lopulta kun se avaa suunsa, se sanoo että oon väärässä terminaalissa. Ja mun lennon lähtöön on 45minuuttia. I know, oma vika, mutta miks helvetissä niillä pitää olla kaksi Osloon menevää lentoa, jotka lähtee samaan aikaan eri terminaaleista??

…juoksen terminaali-shuffle –bussille. Matka kestään 15min. Puolituntia lennon lähtöön, se on se aika milloin boarding alkaa. Lähtöselvityshän sulkeutuu jo 45min ennen. Kyllä, siinä vaiheessa väännän jo itkua. Mikä on turhautumisen määrä, kun tietää olleensa kentällä valmiina jo pari tuntia ja tajuat että silti oot myöhästymässä lennolta?

…juoksen lähtöselvitykseen, joka on tietysti kauimpana. Onneksi se täti siinä oli kiva ja soitti heti jonnekin, että mua pitäis odottaa. Sain käskyn mennä kovaa portille, koska boarding oli alkanut ja se portti oli kuulemma kaukana.

…juoksin turvatarkastuksen läpi kirjaimellisesti, ohitin törkeästi ihmiset, pakotin itkemällä turvanaisen tsekkaamaan mun laukut läpi ennen kuin se jäi tarkistamaan jonkun epäilyttävää laukkua. Juoksin täysiä kohti portteja, kohti kaukaisuutta, juoksin, juoksin, juoksin. Se oli oikeesti kaukana.

…saavun lopulta hengästyneenä paikalle vain rauhoitellakseni henkeä seuraavat puoli tuntia jonossa, koska kone oli myöhässä.

…okeiokei, kerkesin lennolle, pitäis olla ilonen siitä. Mut sen juoksu-urakan, epäkohtiaan tien raivaamisen ja itkuparkuvetoamisen olisin mieluiten tehnyt ihan oikeasta tarpeesta.

…kaiken lisäksi olin eilisestä asti himoinnut mäkkiruokaa ja etenkin hanakokista, ja ainoa mahdollisuuteni oli Barcelona. Ja kuin korostamaan mun nälkää ja hankokishimoa (pullokokis ei vaan vedä yhtään vertoja hanakokiksen raikkaudelle!!)  jonoon saapuu mun ikänen poitsu mäkin takeaway-paperipussi kourassaan.

…Oslossa vihdoin mun onni käänty paremmaksi. TaxFreestä sain suomalaista naminamisuklaata ja koneeseenkaan ei tarvinnu jonottaa (kukaan ei haluu mennä Suomeen). Hanakokistakin sain vihdoin PizzaHutista, ah! Ja maha täyttyi UpperCrustin kanapatongilla ja fetasalaatilla. Ei paha!

…Ehkä kaikkein parasta oli kuitenkin, että Suomeen saavuttiin 10min etuajassa ja juoksin suoraan bussipysäkille toisen terminaalin eteen, jossa juuri ja juuri kerkesinkin yhtä aikaisempaan bussiin Treelle! JES. Siinä vaiheessa voin sanoa että hihkuin jo riemusta :)

Normipäivä

Sain ystävältäni Aurinkotuulelta idean ja haasteen kirjoittaa normipäivästä elämässäni. Tältä näyttää meikäläisen normipäivä.

8.00 Herätyskello soi. Olen maailman surkein herääjä – eli painan torkun päälle. Ja taas. Ja taas.

8.11 Ennen kuin kolmas torkku pirahtaa vaatimaan seuraavaa torkkupainallusta, otan itseäni niskasta kiinni ja nousen.  Nouseminen lämpöisestä sängystä kylmään huoneeseen on jo sinäänsä haaste vastenmielisyydessään. Espanjalaiset ei osaa eristää taloja. Puen treenitrikoot, urheilurintsikat ja Craft-kerrastopaidan. Vakiosetti.

8.15 Hammaspesu. Siitä lähtien kun sukelsin Serenan Villivirrassa coolisti pää edellä pohjaan ja katkaisin etuhampaani en ole pystynyt kuvittelemaankaan syömistä ennen hampaiden pesemistä. Tekohampaat, eli ne muovipalat joilla mun hampaat korjattiin, kerää limaa yön aikana eri tavalla kun oikea hammasluu…

8.20 Aamupalaksi erittäin normia ja erittäin maukasta kaurapuuroa. Vadelmahillon ja  lapsille suunnatun Supermaidon kera. Puuronautinnon kruunaa vadelmahillo, jossa on 60% marjaa (vai 60% enemmän kun normaalisti? ). Ehdottomasti parasta kaupanhilloa ikinä.

9.10 Pyöräilen treeneihin. Sataa. Alkuverryttelen puntilla puolisen tuntia venytellen ja tehden satunnaisia mieleenjuolahtavia liikkeitä laitteissa, kuntopallolla ja jumppapallolla.

10.00 Kokoonnutaan treeniporukalla kanoottien luokse ja lähdetään vesille. Ohjelmassa nopeustreeni, 4x5x10sek/2/5. Ihan kiva reeni pienestä jatkuvasta tihkusateesta huolimatta. Loppua kohti nopea lihashermotus alkaa toimia paremmin ja muutama varsin onnistunutkin veto mahtuu joukkoon. Kokonaisuus on ihan hyvä, tekniikka pysyy koko reenin ajan kasassa eikä melonnasta tule kovasta intensiteetistä huolimatta hirveetä räpellystä. Reenin kokonaiskesto vesillä 80 minuuttia.

11.45 Pikapikasuihkuttelut treenipaikan tulikuumassa, säätömahdottomassa suihkussa. Vesi on polttavaa, joten on oltava nopea. Sit pyörällä kämpille ja kastun tietysti matkalla sateessa uudestaan…

12.30 Ruokaa. Keitän riisin ja lämmitän mikrossa sille kaveriksi eilispäivältä jäänyttä kalaa. Merluzaa, en ole itseassa vieläkään selvittänyt mikä kala se on mitä päätin kokeilla. Oho, kummeliturskaa. Mikä ihme se on?

13.30 Perus facebook- ja gmail-tsekkaukset, sitten hiukan opiskelua tulevaa työoikeuden tenttiä varten.

14.30 Sänkyyn pötköttämään ja lukemaan kirjaa, Paulo Coelhon Bridaa espanjaksi. Olin ajatellut lukea vain hetken ja sitten ottaa puolen tunnin päikkärit, mutta en malttanut lopettaa lukemista joten päikkärit jäi väliin.

15.45 Välipalaksi kinkkujuustoleipää sekä mysliä ja jogurttia.

16.00 Lähtö iltapäivätreeniin. Kuntopyöräilyä 30min, punttia 40min ja reipasta melontaa 45min.

19.00 Hetken mietinnän jälkeen päätän tehdä lämpimiä leipiä uunissa päivälliseksi. Päälle pestoa, kinkkua, fetaa, tomaattia ja juustoraastetta. Jälkkäriksi flan de huevo eli kananmunasta tehty flani. Tai itse asiassa kaksi. Ne on niin hyviä ja oon heikkona jälkkäreihin..

20.00 Musiikin kuuntelua ja tietokoneella hengailua, chättäilyä veljien kanssa.

21.30 Aloitin kirjottaa kirjettä tädille, väsymys kuitenkin iski päälle joten jäi kesken.

22.00 Hampaiden harjaus ja sänkyyn, vähän lukemista ennen nukahtamista.

Siinä on aika peruspäivä meikäläisen elämässä. Espanja on mulle arkea ihan niin kuin Suomikin. Olo Espanjassa ei juurikaan muuta päivärytmiä ja -rutiineja. Ja nyt kun vielä asustan yksikseni, niin tämä on erittäinkin lähellä suomiarkea.

Uudet kuteet

Sevillassa ei oo sunnuntaisin kauheesti tekemistä - kaikki kaupat on kiinni. Vai onko sittenkään. Ei! Kiinakaupat on kuin onkin auki. Kinukkeja ei koske samat säännöt kun paikallisia. Tuli tehtyä kaverin kanssa rundia kiinakaupoissa.. Ja mukaan tarttui mm. ihanat beiget korkkarit, pari pitkähihasta, yks t-paita ja pari mekkoa. Mekkoja - kyllä. Taas. Oon vaan heikkona mekkoihin. Tarvitaan siis juhlia, tilaisuuksia että pääsen käyttämään niitä! Mekoista mulla ei ole kuvia, mutta molemmissa on vähän pitsikuvioo mutta eri tavalla, toinen on tumman sininen ja toine valkoinen. Ihania molemmat, ah <3 p="">

Paidoista mulla on todistusaineistoa. Ensimmäinen löytöni oli vaalea farkkupaita. Tosi letkee päällä!

Opettelin myös tekemään tollasen sivuranskiksen. Vautsi. Oon joskus ennenkin kokeillut - tuloksetta. Nyt jostain kumman syystä muutaman kokeilukerran jälkeen onnistuin. En tiiä onnistuisinko toista kertaa. Ehkä se harjottelulla vähän rutinoituis.

Löysin myös tällasen kiva tikrupaidan. Tosi kevyttä matskua, varmaan kiva kesällä.

Ja leopardikuvioo myös. Kuvassa myös mun uudet rakkauskorkkarit. Ne on tosi hyvät jalassa. Jotenkin jalkaterälle yllättävän tilavat, ei paina ollenkaan.

Tosin on ne kuitenkin sen verran korkeet, että en mä niitä ykkösvaihtoehtona pitäis jos tiedossa on paljon kävelyä. Viime perjantaina maratoonasin nimittäin niillä Hervannasta Kaukajärvelle, kun bussit ei kuljekaan viikonloppusin sitä reittiä hyvin enkä tietenkään hoksannut sitä. Ajattelin että heim nythän on oiva tilaisuus laittaa nää uudet kengät, kun meen bussilla sinne ja takas eikä tarvii juurikaan kävellä. Niin. Ai ei. Noh, kyllä se jäinen Lukonmäki korkkareilla oli ihan kokemuksen arvoinen elämys... ;)

Nyt voisinkin mennä sitten vaateostolakkoon.. Vaikka ei noi kalliita ollutkaan kiinakaupassa, mutta fakta on se, että mulla on nyt kyllä ihan riittävästi vaatteita. En tarvi lisää :)

Books

Kävin jo jokin aikaa sitten kirjastossa ja lainasin hetken mielijohteesta kiinnostavia kirjoja aika paljon.

Johda ihmistä - psykologiaa johtajille. Erittäin mielenkiintoinen aihe ja hyvin kirjoitettu kirja. Loppuun asti en kuitenkaan kerennyt lukea kun kirjasta oli varaus ja piti palauttaa. Mutta mieli tekis ostaa kirja jopa ittelle.

Muodin vuosikymmenet. Selailin, en lukenut, en ikinä saanut aikaiseksi.

Digifotokoulu. Liian teknisesti kirjotettu ja luotaantyöntävä jo sen takia. Kiinnostusta kuvaamiseen olisi, mutta ei nappaa kyllä tällä tyylillä.

Alastonvalokuvaus. Mietin eka et enhän mä tätä kehtaa laittaa, mut miksen. Ihminen on alasti kauneimmillaan ja myös haavoittuvaisimmillaan, siis erittäin kuvauksellinen. En ole ikinä alastonvalokuvausta kokeillut, mutta olis kyllä kiva joskus kokeillakin. Selailin ja luin sieltä täältä.

Digijärkkärikirja. Alotin lukemaan. Luin ehkä 10 sivua. Mut tekninen ja liian yksityiskohtainen lähestymistapa kyllä tässäkin tapauksessa teki touhun tylsäksi ja kesken jäi.

Kuvaa asenteella! Loistava kirja. Kiitos Kenneth Lehtinen. Tämä on toinen kirja, jota oikeasti harkitsen hankkivani itselleni jossain vaiheessa. Käytännönläheinen ja kiinnostava tapa lähestyä valokuvausta.

Minä, Mauri Kunnas. Alotin lukemaan, ja selailin vähän. Ehkä kaikista eniten hetken mielijohteesta lainattu kirja. Kukapa ei tykkäisi Koiramäen sankareista ja olisi siksi edes vähän kiinnostunut niiden luojasta? Mulla on toista vuotta itse asiassa jopa Mauri Kunnaksen Koiramäen kalenteri. Se on ihana.

Uppo-Nalle. Ah. Lapsuuden suosikki. Oli pakko lainata ja verestää muistoja. Luin alusta loppuun!

Plumfieldin pojat. Edelleen nuorten osastolta. Lainasin vaan jonkun ja otin mukaan Portugaliin matkalukemiseksi. Vähän kyllä harmitti kun huomasin sitten matkalla takakannesta, että kirja on jatkoa Pikku Miehiä -kirjalle, jota en ole lukenut. Aluksi oli myös vähän tylsä, ehkä siksi ettei tiennyt hahmoja entuudestaan, mutta kun leiriltä loppui vapaa-ajan tekeminen niin kyllähän se siitä sitten tuli ahmittua..

Minne pikkutyttöni katosi. Tää oli esillä jossain esittelyrekissä. Mua kiinnostaa toi aihe, mun mielestä on tosi surullista, miten nykyään lapsuus tuntuu aina vaan lyhenevän ja yhä nuoremmat tytöt alkaa meikkaamaan ja miettimään tosi paljon ulkonäköä. On säälittävää katsoa kun bussissa näkee tosi nuoria tyttöjä (ja kyllä vanhempiakin), jotka unohtaa selvästi itse elämisen, kun näkee oikein kuinka ne miettii koko ajan miltä ne näyttää. Ja peilaalee vielä neljän sekunnin välein bussin ikkunasta, että kaikki hiussuortuvat ja meikit on varmasti kohallaan. Mietityttää, että jos joskus itse on äiti, niin mitenköhän onnistuu kasvattamaan niin, ettei sitten omasta lapsesta tulisi sellanen ulkonäön orja. Mutta eipä ole kovin ajankohtainen murhe kyllä :) En lukenut kirjaa, ehkä vähän alkuinnostuksessa lueskelin alusta. 

Kuten näkyy, en lukenut suurtakaan osaa kirjoista. Silti oli kivaa lainata ja kierrellä kirjastossa ja tehdä löytöjä. Ja tulihan joku joukosta jopa luettua. Kirjastot on jees!

Joulun jälkimaininkeja

Joulu meni menojaan. Joulukortteja askarreltiin tänä vuonna parikin kertaa vähän yllättäen. Ekan kerran tuli isompi sato kun kävin kaverin luona kyläilemässä. Siellä oli käytettävissä vanha laulukirja, joka toimi materiaalina melekein joka kortissa.

Omat lempparit oli ehdottomasti nää eläinkortit. Todella simppelit, mutta silti tosi kivat. Laulukirjasta löyty tosi hauskoja eläinkuvia.

Toisen kerran askerteli mummokaverini luona. Hän sattui juuri olemaan askartelemassa joulukortteja ohjatussa joulukorttiaskartelupajassa kun menin moikkaamaan, ja samalla mäkin askartelin kortin. Siellä tehtiin valmiiden mallien mukaan ja kaikki osatkin oli pääsääntösesti aika valmiita. Helpoksi tehty askartelu.

Joulupaketit paketoin tänäkin vuonna ah niin hemaisevan kauniisiin sanomalehtiin. Ja lahjanaruna käytin paremman puutteessa videokasetin nauhaa. Sitä pysty kihartamaankin, vau.

Nyt kävin viime perjantaina kaverini kanssa Tallinnassa Karnaluksissa, eli aivan mahtavassa käsityötarvikekaupassa. Sieltä tuli haalittua lankoja aikas paljon.. Nyt on jo yhet tumput menossa, sitten olisi tarkoituksena uusia amigurumeja taas väsäillä pitkästä aikaa, kunhan tumput valmistuu.

Itsenäisyyspäivänä käytiin metsästämässä kaverin kanssa itsenäisyyspäivän lyhtykulkuetta, mutta missattiin se. Päädyttiin sitten vaan kiertelemään Kalevan hautausmaalla. Lumiset puut ja kynttilälyhdyt haudoilla teki hautausmaasta todella kauniin.