Kirsti Lonka kirjoittaa kolumnissaan Diginatiiveja ja digisiirtolaisia
siitä, miten nykynuorten eli diginatiivien arki on erilaista kuin ennen, ja
kuinka tämän tulisi näkyä koulussa. Kolumni alkaa autenttisella kuvauksella
äidistä ja tämän teini-ikäisestä tyttärestä, joka makoilee sängyssä pläräten
tablettia. Kuva maalautuu tuttuna näkynä jokaisen lukijan verkkokalvolle, ja
saa lukijan hymähtämään itsekseen nykyajalle niin stereotypisestä tilanteesta. Kolumni
on todella kivasti kirjoitettu ja se ikään kuin tempaisee lukijan mukaansa. Kolumnissa
herätellään ihmisiä tajuamaan, että diginatiiveiksi syntyneet ihmiset ovat
tottuneet aivan erilaisiin työskentelytapoihin, kuin aiempi sukupolvi. Vaikka
käytös saattaa aiempaa sukupolvea kummastuttaa, niin yhtä lailla diginatiivien
näkökulmasta on kummallista, jos heille laitetaan koulussa kynä käteen ja
pyydetään tekemään muistiinpanoja paperille. He ovat tottuneet toimimaan ja
oppimaan eri tavalla. Kolumnin kirjoittaja Kirsti Lonka on mukana
pitkittäistutkimuksessa, jossa eri-ikäisiä nuoria seurataan ja tutkitaan usean
vuoden ajan.
Longan kirjoitus on itsellenikin (alun perin hiukan mediakapinalliselle
tyypille) se viimeinen herätys tämän päivän nuorten maailmankuvaan. Se on
erilainen. Oppiminen pitää järjestää niin, että siinä hyödynnetään tämän päivän
nuorten maailmaa ja heidän taitojaan. Ehkä tämän oivallus onkin tämän kurssin
paras oppimiskokemukseni. Luin myös kurssin aikana muun muassa sellaisen
artikkelin, jossa kerrottiin liikunnan opettajan hyödyntävän ”selfiekuvia”
kannustimena liikkumaan. Opettaja kertoi antaneensa tehtäväksi ottaa selfie
tietyissä paikoissa, ja oppilaat olivat innoissaan lähteneet toteuttamaan
tehtävää ja samalla huomaamattaan kävivät lenkillä. Myös jostain kuulin kurssin
aikana idean, että esim. kuvistunnilla nykypäivänä voisi ihan hyvin olla
enemmän valokuvausta ja nimenomaan kännykkäkameralla, koska se on tätä päivää.
Opetella ottamaan hyviä kuvia kännykällä. Tosi herätteleviä ja kivoja ideoita,
jotka saivat minutkin innostumaan siitä, kuinka kivoilla tavoilla nykyajan
nuorten maailman luonnollisia asioita voi mukaan opetukseen.
Viime luennolla luennoitsija haastoi miettimään, onko pääsy Internetiin
nykyään ihmisoikeus. Vaikea kysymys. Mielestäni periaatteessa kyllä, kaikilla
pitäisi olla oikeus käyttää Internetiä. Se on kuitenkin eri asia, onko kaikilla
siihen konkreettisesti mahdollisuus. On selvää, ettei kaikkien ihmisten
saatavilla ole laitetta, jolla Internetiin pääsee.
Uskoisin, että tulevissa opinnoissani digitaalinen media tulee olemaan
paljon läsnä. Enimmäkseen tietysti sosiaalisen median kautta, sillä meillä on
somessa aktiivisia erikokoisia oman alan opiskelijaryhmiä, jotka mahdollistavat
vertaisoppimisen ja yhdessä opiskelun.
