Hunajapomelo

Kävin alkuviikosta Cittarissa ruokaostoksilla. Fiilistelin superisoa valikoimaa, kun yleensä käyn lähi ässässä. Vaikka S-marketkin on kyllä tosi jees pikku-Salen jälkeen, niin kyllä Prisma ja Cittari on ihan omaa luokkaansa. Ostin sitten heräteostoksena hunajapomelon, ajattelin että kuulostaapa herkulliselta. Tossa pari päivää sitten ajattelin sen välipalaksi popsia ja halkaisin.

Ja se oli joku sitrushedelmä! Mitä ihmettä. Ei menny ihan nappiin välipalasuunnitelma.. Mä aattelin et se olis joku kiva meloonin tapanen, näytti niin meloonilta ja hunajainen nimikin toi meloonin mieleen. Oli kalliskin, taisin joutua pulittaan 2,5e. No, käytin ainakin 1/15 verran sitä sitten lohen maustamiseen sitruunan sijaan, Opin ainakin mikä on hunajapomelo. Ei tarvii toista kertaa ostaa.

Mää tein Sevilla-infopaketin!

Huhhahhei ja jippii. Sain vihdoinkin hypermedian harkkatyön palautettua. Neljä päivää myöhässä, kylläkin. Mutta sain onneks luvallista lisäaikaa kun kysyin, koska en vaan saanut sitä valmiiksi ajoissa. Oli niin paljon ongelmia joita en vaan osannu ratkasta. Ja joissa kaikkitietävä jumalani Googlekaan ei voinut mua auttaa. Nyt vierähti kivi sydämeltä, kun sain lopulta ongelmat ratkastua ja työn palautettua.

Aiheena oli toteuttaa nettisivu tietyin vaatimuksin vapaavalintaisesta aiheesta. Suurin osa teki omat kotisivut, mut mua ei houkutellu tehä sellasta tarinointia itestäni tuntemattomien arvostelijoiden luettavaks, tarinoin täällä sen minkä tarinoin :) Sitten näin, että jollain oli aiheena Lontoon matka ja keksin, että mähän voisin tehdä sen sivun Sevillasta mun näkökulmasta. Siellä kun on enemmän kun kerran tullu käytyä. Ja siitä oli loppupelissä aika hauska kirjotella.

Jos kiinnostaa vilkasta, niin pääset kurkkaamaan sivua tästä. Yksi ongelma siihen vielä jäi (ainakin) ja se on että jos sivua zoomaa pienemmäksi niin gallerianäkymä menee pieleen, ne kuvat ei pysy 3x3 -asetelmassa. Mutta ei voi mitään, ei saa zoomailla pienemmäks sit! Ja oikeastaan en edelleenkään tiedä näkyykö se yhtään samanlaisena muilla koneilla erikokoisilla näytöillä, mutta toivon parasta. Mulla se näkyy nyt ainakin suht fiksun näköisenä. Tai no, sen näköisenä miksikä yritin sitä saada.

Ylistän

Nyt on pakko ylistää verkkokauppa.com:ia huippunopeen toimituksen vuoksi. Niinkin pikkunen juttu kun toimitusaika voi vaikuttaa asiakkaan mielipiteeseen tosi paljon. Tänään kotiin tullessa huomasin että postiluukusta oli kilahtanu lattialle verkkokauppa.comin toimitus ja musta tuntuu että tilasin sieltä vasta eilen! No, tosi asiassa se tais olla jo eilisen eilen eli toissapäivänä siis suomeksi kun tilasin, mut toimitus oli niin nopsaa että ohoi! 

Sitten on pakko myös vähän dissata samaista verkkokauppaa ettei mee liian ylistämiseks. Kyseisestä pistecomista tulee varmaan vähintään kerran viikossa hullun paksu värimainoslehti (en btw tajuu miten voi oikeesti olla kannattavaa mainostaa NIIN paljon) ja sitä selaillessani oon törmänny mitä urpoimpiin tuotteisiin. Aloin joku aika sitten "keräilemään" verkkokauppa.comin urpoja tuotteita. Siis niitä mainoksia, älä luule et juoksen heti ostamaan ne ja säilytän urpokokoelmaa peräkaapissani ja välillä kun kukaan ei näe alan leikkimään kokoelman helmillä. Siis en. Katsokaa ja himoitkaa näitä tekniikan huipentumia:

Planeettaprojektori! Tätä ilman et tule toimeen. Heijasta tähtitaivas kattoosi niin ei tarvitse tähtikaipuun iskiessä kävellä illalla ulos ihanan virkistävään yöilmaan niitä ihailemaan. Voit ihailla niitä kotisohvaltasi!

Tähtiin kyllästyessäsi voit alkaa muurahaisfarmariksi! Unelma-ammatti. Toim. huom. muurahaiset eivät sisälly pakkaukseen!

Mikset ostaisi lapsellesi (tai itsellesi) leikki-imuria? Mua ainakin alkaa heti imuroituttamaan kun katson tota. Kuka lapsi oikeesti himoitsee imurointia? Ja jos himoitsee, imuroikoon samantien oikeella imurilla ni siitä on jotain hyötyäki. 

Tää vois olla tälle aamu-uniselle otukselle aika hyvä (tai sit ei). Herätyskello, joka on muotoiltu niin, että soidessaan sen putoaa lattialle ja alkaa vimmatusti pyörimään edes takasin ja lopulta nouset sammuttamaan sen kun et kestä sen älämölöä. Kyllä olisin ylpeä insinööri jos olisin tämän keksinnön keksinyt. Ainut huono puoli vois olla vaikka että mun kämppis varmaan mm. rakastais tota laitetta. Koska muahan ei tollaset laitteet määräile. Nytkin jätän kännykän aina alas että olis muka pakko nousta sammuttamaan se, ja silti en nouse. Koska tiedän et kohta se lopettaa ja menee automaattisesti torkulle. 

Viimeisenä muttei fiksuimpana esittelen uuden, loistavan, kasattavan, aurinkovoimalla toimivan heinäsirkan!

Tätä laitetta yhteiskuntamme on odottanut. Ja katsokaa hintaa! Halvalla lähtee. Mikset siis laajentaisi farmarintutkintoasi muurahaisista myös heinäsirkkojen puolelle?

Tässä siis viisi pakollista hankintaa tulevalla tilikaudelle. Ja himon iskiessä ei tarvi oottaa kauan - toimitus on todella nopea!

Kuvakurssin satoa

Edellisessä postauksessa jo kerroin henkilökuvauskurssista, jolle osallistuin. Se oli aivan huippu kurssi ja sopi mulle täytellisesti, koska se kesti vaan kolme kertaa. Eli ei tarvinnut siis sitoutua mihinkään pitkäksi aikaa. Kolmas kerta oli kokoontuminen kuvien katselun merkeissä, jokainen oli valinnut itsekuvaamistaan parhaat ja ihailtiin niitä yhessä. Sitten ohjaaja jakoi vielä paperiversiot studiokuvista ja levitettiin ne pöydille ja ihailtiin niitäkin.

Tässä jotain ihania kuvia kurssilta. Seuraavat kuvat on kuvannut kuvausparini Kati Penttinen.

Nämä kuvat oli siis Kati Penttisen käsialaa, upeita otoksia. Mikäs siinä on kuvattana ollessa kun on ihan huippu kuvaaja :) Alun kuvat oli siis mun ja Katin kaupunkikierrokselta ja lopussa oli muutama studio-olosuhteissa räpsästy kuva. Seuraavat kuvat ovat kurssiohjaaja Mauri Pennasen kädenjälkeä kurssin toiselta päivältä, jolloin reviteltiin erilaisten teemojen merkeissä. Mielettömin teema oli rokkiteema, johon sain mun kämppikseltä nahkatakin ja koruja lainaan. Rokkimeikki oli kyllä aikas haastava kun ei tuo tyyppi oo ihan sitä ominta mua.. ja samoin rokkiposeeraaminen oli vaikeeta, miten naama pitää laittaa että se olis rock? :D Heh. Ilmeet oli tosi vaikeita ja käsimerkitkin on ihan kohillaan.. Rokkiteeman lisäksi oli sporttiteema ja juhlateema sekä enkelin siivet, joilla saatiin melkoisia Michelangelon enkelikuvia aikaseksi. Mielestäni kaikista studiokuvista oli ehdottomasti kivoimpia ryhmäkuvat. Kattokaa nyt noita ryhmäkuvia, eli siis noita missä on kaks tai kolme tyyppiä, ne on vaan ihan parhaita <3 p="p">

Valokuvaushupia parhaimmillaan! Ens vuonna uudestaan? Jäi vielä teemoja hampaankoloon..

Henkilökuvaus -minikurssi

Osallistuin tänä viikonloppuna henkilökuvaus-kurssille. Täytyy sanoa, että itse asiassa en oppinut juuri yhtään käyttämään lisää kameraani, mutta oli kyllä sitäkin hauskempaa! Kurssille osallistui kymmenen tyyppiä, joista en tuntenut etukäteen ketään. Mua kiinnostaisi opetella valokuvausta enemmänkin, mutta tää kurssi sopi parhaiten mun kalenteriin, koska se on niin lyhyt eikä sido pitkäksi aikaa.

Lauantain sessiossa jakauduttiin pareihin ja mentiin sitten parin kanssa pihalle kiertelemään ja ottamaan kuvia toisistamme. Mun pari oli tuleva lehtikuvaus-opiskelija, ja oli kiinnostunut enemmän valokuvaamisesta kuin kameran toisella puolella olemisesta, joten mä olin siis valokuvattavana aika paljon. Otin kuitenkin myös ihan hyvän määrän hänestä kuvia, meillä oli hyvä parin tunnin kuvausrundi. Valitettavasti en päässyt opettelemaan kameran käyttöä yhtään, koska ohjaaja ei osannut käyttää mun kameraa ja sanoi siksi, että kuvaisin vaan sillä automaatilla tuon lauantain. No, se olikin ehkä hauskempaa niin, ei mennyt keskittyminen tekniseen puoleen vaan pystyi täysillä panostamaan sommitteluun. Tosin tulokset olisi tietysti voineet olleet parempia fiksummilla ja taitavilla manuaalisäädöillä jos sellasia olis osannu. Keli oli kuitenkin jos ei nyt suoraan aurinkoinen niin ainakin valoisa ja sopi siten hyvin myös automaattivaihteella kuvaukselle.

Tänään sunnuntaina meillä oli studio-sessio, jossa otettiin kuvia eri teemojen mukaan luokkahuoneeseen rakennetussa "studiossa". Pääasiassa ohjaaja otti kuvia meistä kurssilaisista ja poseeraaminen teemojen mukaan oli ihan älyttömän hauskaa! Alussa oli tarkoitus myös omilla kameroilla kokeilla kuvausta studiossa, mutta mun kamera ei jostain syystä totellut mitään sääntöjä eikä ohjaaja osannut sitä käyttää, joten päädyin sitten kuvaamaan parini kameralla hänestä kuvia. Eli en tosiaan oman kameran käyttöä oppinut kurssilla, mutta tulipahan ainakin hienoja kuvia ja hulluttelua teemoilla :D Ootan jo innolla että pääsisin näkemään päivän kuvasaldon. Meillä oli mm. urheilijateema, juhlateema, enkeliteema ja rokkiteema. Eipä tainnut muita itseasiassa ollakaan. Tai siis noihin itse osallistuin. Lisäksi oli vesilätäkköteema ja valo&varjo-teema, joihin en osallistunut. Olisi tietysti ollut huippua osallistua kaikkiin ja tehdä sitä paljon pidempään kuin mitä tehtiin, mutta ei vaan kerennyt.

Ensi lauantaina tarkastellaan kuvasatoa yhdessä. En malta odottaa!

Omien elämiemme supermallit

Tää postaus tulee aika myöhässä mut tulee kuitenki! Oon muka ollu veri bisi.. niihän sitä aina sanotaan, vaik silti on aikaa tehä kaikke turhaa. No enivei, asiaan. Mentiin Veran kanssa Tukholmaan heinäkuun lopulla ja yövyttiin siellä mun melkein-sukulaisilla. Oli aivan ihana reissu! Mun uudet sukulaiset, joita en ollu siis ennen tavannu, oli loistotyyppejä. Käytiin mm. niiden mökillä BBQ-partyissä, jossa tais olla mukana jopa 8 eri kansallisuutta.. Oli tosi mielenkiintosta ku pitkän pöydän ääressä istuskeltiin ja jossain vaihees Veran kaa tajuttiin, että meiän toisella puolella puhuttiin ruotsii ja toisella englantii, ja niiden toisella puolella espanjaa. Ja me siinä välissä suomea. Kunnon kielikylpylä siis. 

Yksi Tukholman reissun kohokohdista oli valokuvaussessio, johon mentiin. Ensin meiät meikattii ja sit ihan oikee valokuvaaja otti meistä kuvia. Kui helmee! Ja kerrankin tuli makeita kuvia. Sillä on oikeesti merkitystä siis millasilla vehkeillä kuvaa.. Eihän se tietenkään ilmasta huvia ollut, mutta meidän mielestä se oli kyllä sen arvoista. Vietimme siis päivän (tai hetken) teemalla ”my day as a supermodel”. Tai niinku Seppälä asian ilmaisee, olimme oman elämämme supermalleja. Poseerasimme ahkerasti ja tässä on kuvasadon parhaimmistoa. Kiitokset kuuluvat loistavalle, insipiroivalle valokuvaajalle ja mukaville meikkaajaneideille!

Ei ihan evridei-luukki... Mutta on se kiva kun sentään joskus hehkuu ;)

Päin pieltä

Tekis mieli alkaa vihata maanantaipäiviä. Tänään on pieleen menny mm. kaikki. Listataanpa ihan vaikka sen vuoks että voin entistä enemmän kieriä vitutuksen määrässä.

1. Myöhästyin bussista. Eikun ei vielä. Sitä ennen: Piti herätä liian aikaisin.
2. Nyt se bussista myähästymine
3. Myöhässä koululla
4. Ryhmätyö edisty h-i-t-a-a-s-t-i.
5. Kun se vihdoin oli valmis, kaveri klikkas jotain älä-ikinä-osu-tähän-nappia ja työ katos.
6. Sitä työtä ei löytyny.
7. IT-Helpdeskillä oli sitten juuri kun kerranki olis apua tarvinnu ni sadan vuoden jono uusia pieniä nörtti-to-be-oppilaita hakemassa tunnuksia koulun koneelle
8. Olin väsynyt, nälkäinen, stressaantunu ja valmiiks huonolla päällä
9. Päivän ehkä ainoa hyvä uutinen oli se, että lopulta ihana päivänpelastaja IT-helpdeskin jumala taikoi työmme takaisin hyperkyperbittiavaruudesta
10. Algoritmimatikan tentti oli helevetin vaikee enkä osannu yhtään tehtävää kunnolla. Ja harjotustentissä olin osannu tyylii kaikki. Miks vitussa niiden piti mennä noin päin??? Olisin mieluummin kussu harkkatentin ku oikeen tentin.
11. Yksi tällä hetkellä surullisen epävarma läheinen otus perhepiiristäni petti mun luottamuksen ja aiheutti aivan turhaa, surullista ja typerää raivon, pettymyksen ja epäuskon tunteiden sekamelskaa kotimatkalla.
12. Kukaan kelle koitin soittaa ei vastannu puhelimeen. Se on jo tarpeeks ärsyttävää ettei yks tyyppi vastaa (sillä kaikkienhan pitäisi aina ja ikuisesti ja koko ajan olla puhelimen ääressä, siis asia mitä totta puhuen itse vastustan, hmmh, vähän mä oon ristiriitanen) ni sit jos vielä monta ei vastaa ni siinähän se vitutus vaan nousee potenssien potensseihin ja exponentiaaliseen nousuun..
13. Nyt mun pitää vielä kirjottaa joku vitun essee, stna.
14. Mua myös vituttaa se että oon kirjottanu vittu tai vitutus niin monta kertaa tähän tekstiin.

HUOMENNA EI VOI OLLA NÄIN HUONO PÄIVÄ. EI VAAN VOI.

Maailman parasta pizzaa!

Naminaminami! Tein pizzaa ja siitä tuli ihan hullun hyvää. En oo koskaan ennen tehny yhtä hyvää pizzaa. Kattokaa!

Tässä ohje. Pohja täältä.

Sitten täytteeksi

- 400g jauhelihaa

- pieni sipuli

- 1 valkosipulin kynsi

- 0,5 dl ruokakermaa

- Rainbow vihreitä viipaloituja oliiveja

- Fetajuustoa (tais olla vielä halvinta, ehkä jotain x-traa?)

- juustoraastetta (x-tra)

- paseerattua tomaattia

- mustapippuria

- pizzamaustetta

- jauhelihamaustetta

- suolaa

Eli siis, ruskistin sipulit ja sitten jauhelihan. Joukkoon kerma ja mausteita oman maun mukaan eli täysin arvauksella ja fiiliksen mukaan. Pizzapohjan päälle sitten mukavasti kostukkeeksi paseerattua tomaattia, siihen päälle jauhelihaseos ja pilkotut fetat sekä oliivislaissit, oman maun mukaan. Ja päälle sitten arviolta 150-200g juustoraastetta. 250 asteessa 12 minuuttia ja sit vaan vesi kielellä odottelin et se viilenis sen verran että pystyy maistamaan. Ja khyl tuli hyvvää! Ja oli nopeekin tehä, ehkä about 15-20 minsaa meni valmistukseen (siis siihen että sai sen uuniin) kun en jaksanu enkä kerennyt odottaa mitään taikinan turpoilua. Ihan turhaa;)

Postin tuo, postin tuo, postin tuo Pate jokaisen luo...

Eilen tuli postia, kolme kirjekuorta. JA JOKA IKISESSÄ OLI LASKU. Semmonen kiva tonnin laskunippu kerralla, auts. Arvatkaa vaa vihasinko postia verisesti sinä hetkenä.

Tänään tuli kans postia. Kaks kirjekuorta. Toisessa tuli mulle uus ihana napakoru.

Tollanen. Oon himoinnu tollasta jo pitkään, olikohan Milkalla sen tyylinen ja ihastuin siihen. Oon kiertäny kauppoja eikä missään oo ollu! Sit kurkkasin netin avaraan napakorutaivaaseen, ja eikös vaan löytynykki. Ei toi aivan täydellinen oo, kun siinä ei oo tossa pikkupallurasessa timanttia, mut almost. Riittävän ihana ja halpa tilattavaksi. Korumaailma.fi, 11.90e. 

Toinen posti oli vakuutuksesta korvauspäätös rikkoutuneesta kamerasta ja ilmoitus, että mun tilille oli maksettu siitä melkein 700e. Joka oli vieläpä vähän enemmän kuin miä olin pyytänyt. Arvatkaa vaan rakastinko postia sinä hetkenä! 

Uus napakoru on jo käytössä. Se on ihana, mutta en silti tiiä onko mitään niin outoa tunnetta kun oman navan kattominen napakorun vaihdon jälkeen. Se vaan näyttää niiin oudolta, kun on tottunu johonkin muuhun. Ihan eri asia kun vaikka korvisten tai jonkun muun korun vaihto. Se on vähän niinku osa mun kroppaa olis muuttunu.

Päätettäväksi ja selvitettäväksi nyt jää, kuinka paljon kameran korjaus maksaisi ja siis päädynkö korjaamaan sen vai ostamaan tuolla vakuutusrahalla uuden. Hmm. En vielä osaa sanoa. Tosi hyviä kuvia tolla mun kameralla voi vieläkin ottaa, mutta periaatteessa pelkästään automaattiasetus on käytettävissä. Sillä mä oon melkein aina tähän asti kyllä kuvannutkin, mutta nyt on itse asiassa alkanut kiinnostaa oppia kuvaamaan ihan oikeesti, tai siis oppia oikeesti käyttämään kameraa vähän paremmin. Tähän asti oon vaan luottanu automaattiasetuksiin ja omaan esteettiseen kuvanrajausnäkemykseeni.

Sain tänään muuten koulussa shokikseni kuulla kaamean järkytyksen. Mä oon käymässä nyt algoritmimatikan kesäkurssia, ja olin varautunut siihen, että tällä viikolla on ekat harkat. Tänään me niitä laskettiinkin tyttöporukalla luentojen jälkeen, ei kyllä kauheesti (lue: ei yhtään) edistytty siitä mihin olin kotona päässy, mikä ei ollu ihan kauheen pitkälle. Noo, on siitä kai nyt 4 tai 5 tehtävää laskettu kymmenestä. Mutta siis se järkytys. Tällä viikolla onki kuulemma vielä ton ykkösharkan lisäksi lauantaina harkat nro 2, 3 ja 4. SIIS MITÄ??? Yks harkka tuottaa jo ihan tarpeeks paljon päänvaivaa ja tappelua, miten voi olla edes SALLITTUA pitää noin monet harkat samalla viikolla? Kakskin olis jo liikaa, ni entä sitte neljät! Se on niin paljon että ei ees lohduta se, että luennoitsija on sympaattinen, hauska ja ikäisekseen aika kivakroppanen. Olen siis toisin sanoen suhteellisen rakastunut siihen ja kiroan sitä miksei se vois olla vaik vähän ees nuorempi. 

Opin muuten tänää sellasen faktatiedon, että professoreita on vaan yks per laitos ja kaikki muut on luennoitsijoita tms., jotka tietysti varmaan usein on tohtoreita tai jotain vastaavaa. Mut olennaista oli se, että mä luulin että kaikki luennoitsijat on proffia ja oonki aina puhunu täällä ja muuallakin proffista, vaikka näköjään ne onki ollu luennoitsijoita jota oon tarkottanu.