Kirja-arvosteluja:D

Kävin tänää kiropraktikolla. Oli vähän jänskää ku en oo koskaan ennen käyny. Luulin et se olis joku sellanen vanha ja kokenut mut se oliki ihan nuori jäppinen! Mutta tosi kiva ja hyvä. Huomasin heti vaikutusta käynnin jälkeen:)

Tenttiviikko lähestyy ikävästi, ens tiistaina mulla on kai eka tentti. Ei huvita, ylläri. Oon pihalla aika monesta aineesta, mun aktiivisesti aloittanut koululaisminäni on jo salaa vaihtanut lupaa kysymättä laiskuus-vaihteen päälle. Mikä käytännössä tarkottaa että olen käynyt vähän valikoivasti luennoilla, koulun alusta lähtien luennoilla käymistäni kuvaa sellanen negatiivinen lineaarinen kuvaaja.

Oon lukenut kirjoja! Nyt en muista kirjotinko niistä jo mut en muistaakseni. Tätini Eva suositteli mulle kaksi ensimmäistä:

Miika Nuosiainen: Vadelmavenepakolainen
Kertomus suomalaisesta miehestä, joka haluaa tulla ruotsalaiseksi. Menee yli, mut menee yli niin kovaa ja korkeelta et joissain kohissa oikeesti melkein nauraa ääneen.

Jan Echenoz tai miten ikinä kirjotetaakaa: Pitkä juoksu
Kertomus Emil Zatopekin tiestä olympiavoittajaksi. Lyhyt, helppolukuinen ja mielenkiintoinen. Todentuntuinen, rehellinen.

Leena Lehtolainen: Studio Näktergalen
Maria Kalliosta kertova ei-mtn-hajua-kuinka-mones rikosromaani. Hyvä, vaikka loppuratkaisu olikin arvattavissa aika pitkään. Kyllä dekkarit on aina mukavaa ja kevyttä lukemista.

Erlend Loe: Fakta om Finland
Alotin, en lukenu loppuu, ehkä vajaaseen puoleen väliin, tuntu vaan et nyt ei huvita, ja se tunne oli voimakas, todella voimakas, kuin raju tuuli, ja minä vihaan tuulta, kuinka paljon vihaankaan tuulta, varsinkin silloin kun se on kylmä, mutta ei, kyllä tuuli joskus on myös kiva, silloin kun on muuten kuuma ja se viilentää, mutta siis kyse oli huvittamisesta, on aika paljon asioita mitkä ei huvita, kuten siivous ja läksyjen teko, mutta silti ne pitää tehdä, ne ovat velvollisuuksia, ja ihmisellä on paljon velvollisuuksia, koko elämä on oikeastaan pelkkiä velvollisuuksia, ne kasaantuvat, mitä pidemmälle elät, sitä enemmän velvollisuuksia, ja mitä enemmän niitä suoritat, sitä enemmän niitä on edessä, mutta tosiaan, minulta jäi kirja kesken, koska olen vuosien aikana, joita minulla muuten on jo useita takana, lukua en kerro mutta voin sanoa että elämää olen jo nähnyt, niin siis vuosien aikana olen oppinut, ettei kannata käyttää aikaa turhaan, ei kannata, koska ei elämä jatku loputtomiin, kannattaa keskittyä tekemään asioita joista pitää, vaikka kyllä velvollisuudetkin pitää tehdä, ja niitähän oli paljon, eli ei taida olla muuta ratkaisua kuin koittaa opetella pitämään velvollisuuksista.

Toi kertoo jo aika paljon kirjasta. Siis se on kirjotettu tajunnanvirtana, yks virke saattaa kestää vaikka koko sivun mitan.  Aika raskaslukuinen juuri siksi, kun kappaleet tosi pitkiä eikä oo "hengähdystaukoja". Kirjalla on kyllä myös juoni, mutta se etenee erittäin hitaasti. Kirja siis kertoo jostai esitteen tekijästä ja kirjotettu tajunnanvirtana,

Se kirjoista, oliki jo pitkä aika ku oli viimeeks lukenu mtn. Mul on vaa sellai onkkelma, et sit ku alotan jonku hyvän kirjan, ni en pysty lopettaa ennen ku se on loppu. Tai siis kaikki muu mitä teen ni alitajuisesti koko ajan haluisin vaa jatkaa kirjaa. Kertoo mun kärsimättömästä luonteesta. Mut sit taas tulee aikoi et en lue pitkää aikaa.

Herkkukerho kukoistaa, meillä oli just leffailta maanantaina ja katottiin Perhosvaikutus. Aluks tuntu et olipa surkee, vitsin tyhmä loppu (nimim. *vain onnellinen loppu käy) mut kun on vähän miettiny sitä jälkeen päin, ni olihan se periaattees ihan hyväkin.

Mut eiköhän tää riitä tältä kertaa!