Kirja-arvosteluja:D

Kävin tänää kiropraktikolla. Oli vähän jänskää ku en oo koskaan ennen käyny. Luulin et se olis joku sellanen vanha ja kokenut mut se oliki ihan nuori jäppinen! Mutta tosi kiva ja hyvä. Huomasin heti vaikutusta käynnin jälkeen:)

Tenttiviikko lähestyy ikävästi, ens tiistaina mulla on kai eka tentti. Ei huvita, ylläri. Oon pihalla aika monesta aineesta, mun aktiivisesti aloittanut koululaisminäni on jo salaa vaihtanut lupaa kysymättä laiskuus-vaihteen päälle. Mikä käytännössä tarkottaa että olen käynyt vähän valikoivasti luennoilla, koulun alusta lähtien luennoilla käymistäni kuvaa sellanen negatiivinen lineaarinen kuvaaja.

Oon lukenut kirjoja! Nyt en muista kirjotinko niistä jo mut en muistaakseni. Tätini Eva suositteli mulle kaksi ensimmäistä:

Miika Nuosiainen: Vadelmavenepakolainen
Kertomus suomalaisesta miehestä, joka haluaa tulla ruotsalaiseksi. Menee yli, mut menee yli niin kovaa ja korkeelta et joissain kohissa oikeesti melkein nauraa ääneen.

Jan Echenoz tai miten ikinä kirjotetaakaa: Pitkä juoksu
Kertomus Emil Zatopekin tiestä olympiavoittajaksi. Lyhyt, helppolukuinen ja mielenkiintoinen. Todentuntuinen, rehellinen.

Leena Lehtolainen: Studio Näktergalen
Maria Kalliosta kertova ei-mtn-hajua-kuinka-mones rikosromaani. Hyvä, vaikka loppuratkaisu olikin arvattavissa aika pitkään. Kyllä dekkarit on aina mukavaa ja kevyttä lukemista.

Erlend Loe: Fakta om Finland
Alotin, en lukenu loppuu, ehkä vajaaseen puoleen väliin, tuntu vaan et nyt ei huvita, ja se tunne oli voimakas, todella voimakas, kuin raju tuuli, ja minä vihaan tuulta, kuinka paljon vihaankaan tuulta, varsinkin silloin kun se on kylmä, mutta ei, kyllä tuuli joskus on myös kiva, silloin kun on muuten kuuma ja se viilentää, mutta siis kyse oli huvittamisesta, on aika paljon asioita mitkä ei huvita, kuten siivous ja läksyjen teko, mutta silti ne pitää tehdä, ne ovat velvollisuuksia, ja ihmisellä on paljon velvollisuuksia, koko elämä on oikeastaan pelkkiä velvollisuuksia, ne kasaantuvat, mitä pidemmälle elät, sitä enemmän velvollisuuksia, ja mitä enemmän niitä suoritat, sitä enemmän niitä on edessä, mutta tosiaan, minulta jäi kirja kesken, koska olen vuosien aikana, joita minulla muuten on jo useita takana, lukua en kerro mutta voin sanoa että elämää olen jo nähnyt, niin siis vuosien aikana olen oppinut, ettei kannata käyttää aikaa turhaan, ei kannata, koska ei elämä jatku loputtomiin, kannattaa keskittyä tekemään asioita joista pitää, vaikka kyllä velvollisuudetkin pitää tehdä, ja niitähän oli paljon, eli ei taida olla muuta ratkaisua kuin koittaa opetella pitämään velvollisuuksista.

Toi kertoo jo aika paljon kirjasta. Siis se on kirjotettu tajunnanvirtana, yks virke saattaa kestää vaikka koko sivun mitan.  Aika raskaslukuinen juuri siksi, kun kappaleet tosi pitkiä eikä oo "hengähdystaukoja". Kirjalla on kyllä myös juoni, mutta se etenee erittäin hitaasti. Kirja siis kertoo jostai esitteen tekijästä ja kirjotettu tajunnanvirtana,

Se kirjoista, oliki jo pitkä aika ku oli viimeeks lukenu mtn. Mul on vaa sellai onkkelma, et sit ku alotan jonku hyvän kirjan, ni en pysty lopettaa ennen ku se on loppu. Tai siis kaikki muu mitä teen ni alitajuisesti koko ajan haluisin vaa jatkaa kirjaa. Kertoo mun kärsimättömästä luonteesta. Mut sit taas tulee aikoi et en lue pitkää aikaa.

Herkkukerho kukoistaa, meillä oli just leffailta maanantaina ja katottiin Perhosvaikutus. Aluks tuntu et olipa surkee, vitsin tyhmä loppu (nimim. *vain onnellinen loppu käy) mut kun on vähän miettiny sitä jälkeen päin, ni olihan se periaattees ihan hyväkin.

Mut eiköhän tää riitä tältä kertaa!

Jiihaaa!

Mä oon päässy pari kertaa käymään jo urheilemassa:) First beat -mittaukset parin viikon takaa on vielä purkamatta, mutta oon nyt on ekaa kertaa ylikunnon puhkeamisen jälkeen fiilis tuntunu niin hyvältä että oon ihan sen perusteella uskaltautunu muutamia kertoja lenkille. Ihan lyhyelle, näin pitkän tauon jälkeen ei parane hötkyillä alotuksen kanssa. Ja tänään kävin ekaa kertaa varmaan about 4 kuukauteen (!!) puntilla. I can promise that I´m not able to get up tomorrow. Oon tärissy koko päivän:D Vaiks tein ihan vaan kevyen tunnustelupuntin. Vitsi oon tullu heikoks! Mut eiköhä se palaudu pikkuhiljaa jos ja kun tässä vähitellen pääsee palaileen takas ruutiniurille.

Kouluun kuuluu töitä,töitä,harkkatöitä,harkkatöitä ja vielä vähän töitä. Blaah, ei kyl olis kyenny yhtää enempii kurssei suorittaa. Ja kielet on niin vaikeita! Oon NIIN pihalla.

Mua houkuttais kauheesti tehä suurshoppingreissu Kalevan Prismaan, mutkumutku, olis vaan vähä käshii eka:D Kävin tänään siellä uteliaisuuskierroksella, hyvin lyhyellä (olin sisäl ehkä 3 min) ku mul oli kauhee kiire. Mut khyl mä viel joku kerta meen sinne. KUN mulla on jopa nyt kk-kortti. Mietin täs just et mähän voisin (jos olis aikaa) nii vaa hurruutella ympäriinsä eri busseilla ja vähän tutustuu Tampereesee enemmänki ku vaan Hervannan ja Annalan alueesee joihi mun tuntemus tällä hetkellä aika tarkkaa rajottuu.

Mua on myös iskeny taas kässäkärpänen, ja oon alotellu yhtä kivaa juttuu.. En sano ku jos se onnistuu ni siit tulee yhelle mun sisarukselle joululahja.

Mut hei arvatkaa mitä nyt tuli mieleen yks tosi hassu juttu! Kävin tänää osallistumas yhelle TTY:n akrokurssille, kävin kattoo vähä millast on (oli kivaa!) mut siis se juttu on et siellä oli yks tyttö jonka nimi on myös Tuisku!! NEVER happened before. Oikeesti, ja oli niin outoo, koko aja jos se ohjaaja sano jotai sille toiselle Tuiskulle ni heti käänsin päätä. Niin hassuu:D Ja kaikenlisäks seki Tuisku on tutalla, niinku mäki, mut se on jo dippavaihees.

Mut aah mä kestä ees ajatella kuinka kipeet mun kaikki paikat on huomenna.. Se on samaa aikaa vähän kivaa ja ihan kamalaa:D