Kuulumisia:
Plussaa
- Ohjelmoinnin harkkatehtävä läpi, woww!
- Oon käyny ny pari kertaa sirkukses ja on ollu kivaa! Tää on hyvä alottelu tähän jos nyt pikkuhiljaa pääsis ehkä vihdoin takas reenaavien joukkoon??
- Oon nähny Heliä ja Sailaa ja oli toosikiva nähä pitkästä aikaa:)
- Olin siis viikon maalla ja rempattii iha hulluna ja tulos on salaisuus mut siitä tuli hieno ja Riittakin soitti nyt löydettyään tämän yllärin että oli tosihieno!
- Jakso on about puoles välis jo, ja strajon harkkatehtävist kaks kolmest tehty! (siitä tuliki mielee et vois käydä tarkistaa onks menny läpi..)
Miinusta
- Selkä vähä kipee
- niskat iha jumis
- iltapalatarpeet loppu
- ja enpä taida nyt keksiä muuta joten aika hyvin menee:)
Sirkukses meil oli viimeeks ilma-akrobatiaa ja vaik se oli mielenkiintost ni se ei ollu nii kivaa ku oletin siks, et se sattu niin julmetusti. Kai sitä jalat tottus siihe, mut äh, enempi kiinnostaa ihan maa-akro:D ja monet muutki siel kyllästy sit siihe ilma-akroo ja lopus tehtii pikkuporukal vaa kaikkee ryhmäakroo. Jee:)
Ja OHO meen huomenna päiväks melojien suunnitteluleirille! Whaaaat? Siis se on jo huomen vitsi vähän kivaa en yhtää tajunnu et se on nii pian:D
Ja ps. mulle on tullu uus apulantakausi (edellinen oli siis joskus öhm Hanie millo? joskus ala-asteella?), viksuimmat tajus ehkä jo otsikosta. Niil on vaan niiin hyvii asennebiisei!
perjantai 24. syyskuuta 2010
perjantai 10. syyskuuta 2010
Yök.
Aargh. Tein (tai yritin) eilen aamulla kaurapuuroa. Mikropuuroa, kuten yleensä. Siinä unenpöppörössä sitten unohin laittaa veden mukaan ja huomasin koko jutun vasta kun mikro piippas ottamaan valmiina. Vastaan leijaili melkoisen vahva käryn tuoksu, kun kaurahiutaleet saivat 2 minuutin ajan kyytiä mikrossa. Hei olen Tuisku ja osaan tehdä kaurapuuroa.
Hyi.
Oli muuten työ saada haju pois kämpästä, kesti varmaan vuorokauden.
Oli muuten työ saada haju pois kämpästä, kesti varmaan vuorokauden.
keskiviikko 8. syyskuuta 2010
Viipuri & the odd day
Viipurin matka oli ja meni. Oli hyvä reissu, meitä olikin jopa kaheksan nuorisoosastoon lukeutuvaa sukulaista mukana. Meno matkalla ensin pikkukierros Säkkijärvellä sukujuurilla ennen itse Viipuriin menemistä. Viipuri oli ihan ok paikka, ehkä vähän odotin jotain hienompaa. Ostospaikka se ei tod ollu, vaatekauppoja sai kyllä hakea. Mikä sinäänsä tällä budjetilla oli ihan hyväkin. Luulin myös, että siellä olis halpaa, siis halvempaa ku Suomes ainaki, mut ehei. Oikeestaan vaan alkoholi oli halvempaa.
Kuuluisa pyöreä torni tuli nähtyä, samoin Talikkalan markkinat. Ketään ei ryöstetty, ainoostaan bussikuski yritti koko ajan ryöstää mua:D Se oli ihan hassu tyyppi. Siis aluks se vaikutti ihan jurolta ja örgmörgurh-tyypiltä mut sit matkan mittaan se alkoki heittää kaikkee iha kummaa läppää ja oli se tosi reilukin, autto mua ja Hanskaa ihan kaiken varalta vähän tullissaki, että saatiin tuliaispullot tuotua Suomeen.
Paras paikka, tai siis missä oli mitään kiinnostavaa ostosmielessä oli kauppahalli, josta mun kaveri olikin vinkannu mulle etukäteen. Sieltä ostin itelleni matkamuistoks pienen maatuskan, jossa on viis maatuskaa sisällä:) Sit ostin aivan ihanan rakkaus-kaulahuivin, siis rakkautta ensisilmäyksellä. Ja rakastuin palavasti myös yhteen ihanaan astiastoon, ja ajattelin että joskus vielä tuun sen ostamaan sieltä. Mutta HV sitten päättikin lopulta ostaa sen mulle etukäteisjoululahjaks. Ah, se on ehkä paras joululahja kaikista <3 Niiiiin ihana. Tässä on kuvat, mut en tosiaan oo panostanu laatuun tai asetteluun, en jaksanu. Nopeet räpsäykset.
Pitäis näköjään pyyhkiä pölyt:D
Rakastan tätä värimaailmaa.
Kuin myös tässä, nam ja ah <3 Nyt vaan sit mun luokse teelle!
Hih, sitten päästäänkin mun omituiseen eiliseen päivään.. Mulla oli vikat luennot venäjää. Tuntien jälkeen ajattelin mainita proffalle, että olin käyny Viipurissa, ja et olin vähän pettyny et ne viipurilaiset ei ollu kauheen ystävällisiä, koska se oli ite aina sanonu kuinka ystävällisiä venäläiset on. No, juteltiin hetki viipurilaisista, sit se kysy et mites mun kesä meni. Se siis tietää et melon. No, sanoin vaan et en melonu ku oon ylikunnos. Sit se kysy et mitä mä tarkotan sillä ja selitin. Sit sille tuli sellai "mä tiedän syyn"-ilme naamalle ja kysy saako se kysyy multa tosi pahan kysymyksen. Ihmettelin mut "joo-o". "Ootko sinkku?". "Joo-o". "Siinäpä se. Hanki itsellesi mies. Kehosi viestittää että siltä puuttuu jotain". Ja eikä se jääny tähän. Sit me vaan jatkettiin juttua ja se pyys mut sen toimistoon ettei ihan siinä puoliks käytävällä puhuttais ja avauduin sille kaikesta ja mua nauratti koko tilanne koko ajan samaa aikaa, se oli niin koomista et mä istun tuolissa opettajan toimistossa ja keskustelen miehistä! Ha:D Normaalisti siellä ei olla ja jos ollaan ni tyylii jossai kuulustelussa:DD ghiii, naureskelin ja ihmettelin koko juttua vielä puolet kotimatkasta.
Ja sit se loppupuoli kotimatkasta oli toinen päivän epätavallisuus. Mua vastaan tuli iso, naamasta vähän Ransun (Pikkukakkonen) näkönen koira, vapaana, mutta sillä oli vetovaljaiden kroppaosa. Se tuli suoraan mun luokse juosten, ja rapsutin sitä vähn päästä rauhan merkiks. Se lyöttäyty mun seuraan. Sit vähän perästä tuli lasten rattaita työntävä pariskunta. Ajattelin et se oli niiden, mut sit ne vaan käveli ohi. Ja se koissu seuras mua koko matkan, kattelin koko ajan ympärille mahdollista omistajaa hakien, turhaan. Sit ku menin Juvankadun yli mun piti oikeesti jopa ottaa siitä koirasta kiinni, koska se tomppeli meinas juosta bussin alle. Sit toisella puolella katua päästin tietty irti, mähän näyttäisin melki koiravarkaalta muuten jos omistaja sattuiskin ilmaantumaan jostain. Sit koissu juoksi tien toiselle puolelle bussipysäkille jonkun tytön luo. Se oli onneks koiraystävällinen tyttö, mut ei se senkään ollu. Koissu onneks jäi sitten siihen pyskälle ja pääsin livahtamaan kotiin, en tiiä mitä olisin muuten tehny. Mulla oli kiire, olin menossa kaupunkiin, en olis voinu ottaa sitä meillekään. Ja Mirka on allerginenkin. Sit ku menin bussille ni se oli vieläki siellä sen tytön kaa, ja se tyttö alko olee jo vähä tuskanen, silläki olis ollu kiire. Se sai just silloin jonkun eläinyhdistyksen kiinni puhelimella, mutta ne pääs vasta kahen tunnin päästä hakeen. Mun bussi tuli silloin, joten en tiiä miten tarina päätty.
Oli kyllä aikamoinen päivä:D
Kuuluisa pyöreä torni tuli nähtyä, samoin Talikkalan markkinat. Ketään ei ryöstetty, ainoostaan bussikuski yritti koko ajan ryöstää mua:D Se oli ihan hassu tyyppi. Siis aluks se vaikutti ihan jurolta ja örgmörgurh-tyypiltä mut sit matkan mittaan se alkoki heittää kaikkee iha kummaa läppää ja oli se tosi reilukin, autto mua ja Hanskaa ihan kaiken varalta vähän tullissaki, että saatiin tuliaispullot tuotua Suomeen.
Paras paikka, tai siis missä oli mitään kiinnostavaa ostosmielessä oli kauppahalli, josta mun kaveri olikin vinkannu mulle etukäteen. Sieltä ostin itelleni matkamuistoks pienen maatuskan, jossa on viis maatuskaa sisällä:) Sit ostin aivan ihanan rakkaus-kaulahuivin, siis rakkautta ensisilmäyksellä. Ja rakastuin palavasti myös yhteen ihanaan astiastoon, ja ajattelin että joskus vielä tuun sen ostamaan sieltä. Mutta HV sitten päättikin lopulta ostaa sen mulle etukäteisjoululahjaks. Ah, se on ehkä paras joululahja kaikista <3 Niiiiin ihana. Tässä on kuvat, mut en tosiaan oo panostanu laatuun tai asetteluun, en jaksanu. Nopeet räpsäykset.
Pitäis näköjään pyyhkiä pölyt:D
Rakastan tätä värimaailmaa.
Kuin myös tässä, nam ja ah <3 Nyt vaan sit mun luokse teelle!
Hih, sitten päästäänkin mun omituiseen eiliseen päivään.. Mulla oli vikat luennot venäjää. Tuntien jälkeen ajattelin mainita proffalle, että olin käyny Viipurissa, ja et olin vähän pettyny et ne viipurilaiset ei ollu kauheen ystävällisiä, koska se oli ite aina sanonu kuinka ystävällisiä venäläiset on. No, juteltiin hetki viipurilaisista, sit se kysy et mites mun kesä meni. Se siis tietää et melon. No, sanoin vaan et en melonu ku oon ylikunnos. Sit se kysy et mitä mä tarkotan sillä ja selitin. Sit sille tuli sellai "mä tiedän syyn"-ilme naamalle ja kysy saako se kysyy multa tosi pahan kysymyksen. Ihmettelin mut "joo-o". "Ootko sinkku?". "Joo-o". "Siinäpä se. Hanki itsellesi mies. Kehosi viestittää että siltä puuttuu jotain". Ja eikä se jääny tähän. Sit me vaan jatkettiin juttua ja se pyys mut sen toimistoon ettei ihan siinä puoliks käytävällä puhuttais ja avauduin sille kaikesta ja mua nauratti koko tilanne koko ajan samaa aikaa, se oli niin koomista et mä istun tuolissa opettajan toimistossa ja keskustelen miehistä! Ha:D Normaalisti siellä ei olla ja jos ollaan ni tyylii jossai kuulustelussa:DD ghiii, naureskelin ja ihmettelin koko juttua vielä puolet kotimatkasta.
Ja sit se loppupuoli kotimatkasta oli toinen päivän epätavallisuus. Mua vastaan tuli iso, naamasta vähän Ransun (Pikkukakkonen) näkönen koira, vapaana, mutta sillä oli vetovaljaiden kroppaosa. Se tuli suoraan mun luokse juosten, ja rapsutin sitä vähn päästä rauhan merkiks. Se lyöttäyty mun seuraan. Sit vähän perästä tuli lasten rattaita työntävä pariskunta. Ajattelin et se oli niiden, mut sit ne vaan käveli ohi. Ja se koissu seuras mua koko matkan, kattelin koko ajan ympärille mahdollista omistajaa hakien, turhaan. Sit ku menin Juvankadun yli mun piti oikeesti jopa ottaa siitä koirasta kiinni, koska se tomppeli meinas juosta bussin alle. Sit toisella puolella katua päästin tietty irti, mähän näyttäisin melki koiravarkaalta muuten jos omistaja sattuiskin ilmaantumaan jostain. Sit koissu juoksi tien toiselle puolelle bussipysäkille jonkun tytön luo. Se oli onneks koiraystävällinen tyttö, mut ei se senkään ollu. Koissu onneks jäi sitten siihen pyskälle ja pääsin livahtamaan kotiin, en tiiä mitä olisin muuten tehny. Mulla oli kiire, olin menossa kaupunkiin, en olis voinu ottaa sitä meillekään. Ja Mirka on allerginenkin. Sit ku menin bussille ni se oli vieläki siellä sen tytön kaa, ja se tyttö alko olee jo vähä tuskanen, silläki olis ollu kiire. Se sai just silloin jonkun eläinyhdistyksen kiinni puhelimella, mutta ne pääs vasta kahen tunnin päästä hakeen. Mun bussi tuli silloin, joten en tiiä miten tarina päätty.
Oli kyllä aikamoinen päivä:D
perjantai 3. syyskuuta 2010
Я поеду завтра в Руссию
Tää päivä alko aika huonosti: tein mikropuuroa ja ku otin lautasen ni se poltti mua niin paljon et se putos mun kädest ja riksräkspoks vaan hieno Elovena-lautaseni meni pirstaleiksi ja puuro makasi matolla. Blaah. Onneksi leivoin eilen tryffeleitä ni pystyin lohduttaumaan:D Mut söin eka mun elämäni ekaa onnistunutta ruisleipää. Oli taas kyllä onkkelmia tekovaiheessa, mut kun vaan urhoollisesti taistelin ni sieltähän ne leivät sitte synty ja tuli aika ruisleivän näkösiäkin ja mikä ihmeellisintä: Ne ei jääny raa'aks sisältä. Vähän aikaa kesti ennen ku löysin ton merkin. Sit tajusin et sehän on vanha tuttu hipsu! (matikan tietokoneharkat) Varmaan veri intrestink.
Mutmut heii ne mun lohdutustryffelit ei ollutkaan mitä tahansa tryffeleitä. Vaan. Ne olikin outoja CURRYTRYFFELEITÄ. Ootkos kuullu ennen tai maistanu? Ne on outoudestaan huolimatta aika hyviä. Voittaa sata-nolla ainakin ne mun ekat praliinit (en oikeesti tiiä mitä eroo on sanoilla praliini, tryffeli ja konvehti, mut mikäs tässä sanoilla leikkiessä, kun nimissä ne oli tollai). Tai no eihän nekää pahoja ollu mut noi currytryffelit on kiehtovan hyviä. Ja tuli vähän hienompiaki jo. Kuva on kyllä suht huono.
Ja ette ikinä arvaaaa minne meeen huomennaaa?!? VENÄJÄLLE. Viipuriin. Otsikko ainakin yrittää siis tarkoittaa että menen Venäjälle huomenna. Mennään sukuseuran kanssa:D En tunne sieltä moniakaan mut Nuoskan ja Hanien ja Elnan:) Se on jo riittävästi loistavaa seuraa. Ja tuleehan sinne myös Hessunder ja Riitta! Ja muutamat muut myös tiedän. Se on aika edullinen yhden yön reissu, koska sukuseura tukee nuoria. Muuten en olis kyllä varmaan menny, koska on kuiteski sen verran tiukka rahatilanne nyt.
Ja mitä kouluun tulee, oon ollu nyt ekan viikon aika ahkera. Oon tsempannu. Oon jopa tehnyt ekan 'harkkatyön' valmiiksi. Ja SE on saavutus. Ja oon jo alottanu matikan harkkoja. Ja kaiken lisäksi oon tsempannu luennoilla ja ollut aika vastaanottavainen. Kuulostaa hienolta toi adjektiivi. Siis oon oikeesti yrittäny keskittyy ja kuunnella. Ja pitää silmät auki:D JA oon myös onnistunu aika hyvin. Toistaiseksi. Mut oon myös todennut seuraavat asiat:
- Espanjan kielioppi ei ollut ihan niin helppoa ku mitä kuvittelin JA oon jonku verran jäljessä niitä muita, mikä sinäänsä ei oo kauhee ylläri ku en tosiaan oo sitä kakkoskurssii käyny enkä ykköstäkää kokonaan
- Venäjä tuntuu melkeimpä kieliopillisesti helpommalta ku espanja, mut hitto ku siel on ne kaikki sijamuodot ni se tekee siitä pirun vaikeeta
- Plus oon unohtanu venäjästä kaiken jonka opin keväällä, я не понимаю по-русски tai whatever
- Ohjelmoinnissa oon jopa niin hyvä että en osaa edes käynnistää sitä ohjelmointiohjelmaa. (muuten olen kyllä vielä ymmärtänyt tähän mennessä luentojen asiat kohtuu hyvin, huom kaks luentoa takana)
- Strategisessa johtamisessa eli lyhemmin strajossa on muuten aika lihaksikas nuorimies proffana
- TN-laskennan proffan miehekkyys väheni huomattavasti kun se avasi suunsa
Sellasta tällä erää, kohta lähen Lahteen. Huomenna kyyti lähtee kohti Kouvolaa KELLO 5.30, nam:D Nyt adiós!
Mutmut heii ne mun lohdutustryffelit ei ollutkaan mitä tahansa tryffeleitä. Vaan. Ne olikin outoja CURRYTRYFFELEITÄ. Ootkos kuullu ennen tai maistanu? Ne on outoudestaan huolimatta aika hyviä. Voittaa sata-nolla ainakin ne mun ekat praliinit (en oikeesti tiiä mitä eroo on sanoilla praliini, tryffeli ja konvehti, mut mikäs tässä sanoilla leikkiessä, kun nimissä ne oli tollai). Tai no eihän nekää pahoja ollu mut noi currytryffelit on kiehtovan hyviä. Ja tuli vähän hienompiaki jo. Kuva on kyllä suht huono.
Ja ette ikinä arvaaaa minne meeen huomennaaa?!? VENÄJÄLLE. Viipuriin. Otsikko ainakin yrittää siis tarkoittaa että menen Venäjälle huomenna. Mennään sukuseuran kanssa:D En tunne sieltä moniakaan mut Nuoskan ja Hanien ja Elnan:) Se on jo riittävästi loistavaa seuraa. Ja tuleehan sinne myös Hessunder ja Riitta! Ja muutamat muut myös tiedän. Se on aika edullinen yhden yön reissu, koska sukuseura tukee nuoria. Muuten en olis kyllä varmaan menny, koska on kuiteski sen verran tiukka rahatilanne nyt.
Ja mitä kouluun tulee, oon ollu nyt ekan viikon aika ahkera. Oon tsempannu. Oon jopa tehnyt ekan 'harkkatyön' valmiiksi. Ja SE on saavutus. Ja oon jo alottanu matikan harkkoja. Ja kaiken lisäksi oon tsempannu luennoilla ja ollut aika vastaanottavainen. Kuulostaa hienolta toi adjektiivi. Siis oon oikeesti yrittäny keskittyy ja kuunnella. Ja pitää silmät auki:D JA oon myös onnistunu aika hyvin. Toistaiseksi. Mut oon myös todennut seuraavat asiat:
- Espanjan kielioppi ei ollut ihan niin helppoa ku mitä kuvittelin JA oon jonku verran jäljessä niitä muita, mikä sinäänsä ei oo kauhee ylläri ku en tosiaan oo sitä kakkoskurssii käyny enkä ykköstäkää kokonaan
- Venäjä tuntuu melkeimpä kieliopillisesti helpommalta ku espanja, mut hitto ku siel on ne kaikki sijamuodot ni se tekee siitä pirun vaikeeta
- Plus oon unohtanu venäjästä kaiken jonka opin keväällä, я не понимаю по-русски tai whatever
- Ohjelmoinnissa oon jopa niin hyvä että en osaa edes käynnistää sitä ohjelmointiohjelmaa. (muuten olen kyllä vielä ymmärtänyt tähän mennessä luentojen asiat kohtuu hyvin, huom kaks luentoa takana)
- Strategisessa johtamisessa eli lyhemmin strajossa on muuten aika lihaksikas nuorimies proffana
- TN-laskennan proffan miehekkyys väheni huomattavasti kun se avasi suunsa
Sellasta tällä erää, kohta lähen Lahteen. Huomenna kyyti lähtee kohti Kouvolaa KELLO 5.30, nam:D Nyt adiós!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)