Mulla on erikoinen nimi. Olen Tuisku-Maria, mutta Tuiskuksi
on aina kutsuttu. Nykyään Tuisku ei ole enää niin harvinainen, mutta kyllä
edelleen törmään ihmisiin, jotka ei ole sitä nimeä koskaan kuulleet tai
tavanneet yhtään Tuiskua. Tuiskuhan voi myös olla sekä tytön että pojan nimi,
mutta tyttöinä Tuiskuja on kuitenkin snadisti enemmän, vaikka melko fifti-fiftillä
mennään. Tuisku on myös sukunimi, niin kuin kaikki varmasti tietää. Nerokkaat
kaverit keksii tän mahtavan vitsin, että mun kannattais mennä Antti Tuiskun
kanssa naimisiin, niin musta tulis Tuisku Tuisku! Hihii. Kaikki luulee olevansa
ekoja, jotka keksii sen, mutta voin kertoa, että oon kuullut sen jo aika monta
kertaa. Mut c´moon, miettikää ny oikeesti, mitä siitäkin tulis. Me kaks yhessä?
Olis aikamoinen peto irti..
Mä itse oon aina tykännyt mun nimestä. Jos jostakin en oo
tykännyt, niin mun sukunimeä oon aina vähän pitänyt outona. Joskus lapsena
olisin halunnut olla joku ihan tavallinen Järvinen tai Virtanen, enkä mikään
Jarva, mikä ei tarkoita mitään. Mut Tuisku etunimenä on mun mielestä kiva, enkä
haluaisi vaihtaa sitä mihinkään tavalliseen massanimeen, joita tulee vastaan
koko ajan. Jos joskus haluan tehdä esim. hakemuksessa tai muissa paperihommissa
selkeesti selväksi vastaanottajalle sukupuolen, niin sitten käytän koko nimeä
Tuisku-Maria. Ja välillä muutenkin oon siirtynyt käyttämään papereissa koko
nimeä, koska se on musta kaunis.
Mun sisaruksilla on myös erikoiset, samaan ”sarjaan”
kuuluvat nimet. Pyry-Petteri, Nuoska-Sakari ja Kuu-Katriina. Pyryhän on jo aika
tavallinen nimi nykyään, Nuoska taisi olla ensimmäinen lajiaan ja Kuu seitsemäs
Kuu Suomessa. Monet on kyselleet, mistä meidän nimet tulee. Satoiko silloin
lunta, kun synnyttiin? Ne ei liity sääoloihin, vaan ne on vaan äidin mielestä
olleet kauniita nimiä. Ja on meistä tullut nimien näköisiäkin.
Löysin tällasen vanhan lehtiartikkelin meidän nimistä Kodin
Kuvalehdestä vuodelta 1995 (23.3.1995). Oikeen söpön kuvan kera. Samassa
artikkelissa kerrotaan myös perheestä, jossa on kuusi poikaa ja ne on kaikki
nimetty Aku-ankka –hahmojen mukaan: Aku, Roope, Taavi, Mikki, Mortti ja Vertti.
Myös Käpy-nimistä naista haastatellaan lehdessä, ilmeisesti Suomen ensimmäinen
Käpy.
Miten vanhemmat sitten valitsee nimen? Miksi jotkut antaa
ihan supertavallisen nimen ja jotkut taas erikoisen? Yleensä erikoisilla
nimillä on ainakin hyvät perustelut tai niitä on mietitty pitkään. Joskus nimi
otetaan suvun vanhoilta sukupolvilta. Joskus se keksitään ihan itse. Tai sitten
se voi olla jo pitkään muhinut mielessä ja odottanut vaan lasta syntyväksi.
Oma nimi on tärkeä osa ihmisen identiteettiä. Useimmiten
nimet kuvaavat myös tosi hyvin ihmistä. Muokkaako nimi omistajastaan
kaltaisensa vai mukautuuko omistaja nimeensä? Vai olisiko sittenkin niin, että
ihminen on niin nimensä näköinen vain siksi, että me muut niin vahvasti
yhdistämme toisen kasvot ja nimen, jolloin nimeen mielissämme liittyy aina
tietynlaisia piirteitä?
Uusiin ihmisiin tutustuessa välillä tulee vastaan tilanne,
jolloin ajattelee jälkeenpäin, ettei tyyppi näytä yhtään nimeltään.
Tyypillisintä se on ehkä silloin, jos nimi on tyypillinen eri aikakaudelle kuin
omistajansa. Jos tänä päivänä tapaat vauvan nimeltä Riitta tai Seppo, teinitytön
nimeltään Hillevi tai vaarin nimeltä Santtu, se kummastuttaa. Toisaalta nimet
kiertää kehää, ja nyt sellaiset nimet, joita on itse tottunut kuulemaan vain
vanhoilla ihmisillä, ovat palaamassa takaisin muotiin. Juhani, Kalevi, Eino, Saima,
Sohvi ja Hilda alkavat olla taas lasten nimiä.
Mun mielestä nimet on mielenkiintoisia ja esimerkiksi nyt
sijaisuusuuksia tehdessä oon mielenkiinnolla kiinnittänyt huomiota erilaisiin
erikoisempiin nimiin. Tämän päivän ala-astesukupolvella on ihan eri nimikavalkaadi
kun mun ikäpolvella! Mieleen on painuneet muun muassa Aalto, Tristan, Seela,
Dessi, Ruut, Hilda, Aamu, Lootus, Rollo, Weeti, Lenni, Leimu, Loimu,
Tuulentyttö, Saimi, Saima, Elea, Kosti, Deea, Frea, Mico, Miko, Tyko, Hertta,
Martta, Hermanni, Iivari, Ippi, Nikanor, Misu… Koko ajan törmää uusiin nimiin!
Tai ei aina uusiin, eihän noistakaan kaikki ollut uusia, mutta ei myöskään
tyypillisiä mun ikäpolvelle.
Nimet on kyllä ihana maailma! Niitä on loputtomasti. Ja ne
mukautuu ajan kanssa sekä sen mukaan, millaisia ihmisiä niihin liittää. Joku
ennen tylsältä tuntunut nimi voi jossain vaiheessa muuttua ihanaksi, samoin
joku ihana tyyppi voi tuoda tunnetta johonkin nimeen. Toisaalta myös
toisinpäin. Jos tiedät vaan tyhmiä Christoja, niin koko nimi saa sun korvissa
huonon kalskeen.
Mitkä on teidän mielestä kivoja nimiä? Tai uusia
mielenkiintoisia, joihin ootte törmänneet?
