torstai 20. kesäkuuta 2013

Sokerointi

Kävin eilen ekaa kertaa kokeilemassa sokerointia. Mulla on tosi herkkä iho bikiniraja-alueella, eikä se kestä sheivaamista. Päätin nyt siis lopulta kokeilla tota sokerointia.

Sokerointi on siis luonnonmukainen karvanpoistomenetelmä, jossa karvat poistetaan myötäkarvaan (toisin kuin vahauksessa). Kuuleman mukaan siinä pitäisi myös karvojen kasvaa takaisin pehmeämpinä. Yksi kaveri pelotteli mua, että se sattuu kauheesti, ja muutenkin vahaus- ja karvanpoistosysteemeistä on tullut aika kivulais kuva. Epilointia oon kokeillut sääriin ja se on aivan tuskallista. En todellakaan kykene siihen.

Kysyin siis varmuuden vuoksi sokeroinnin tekevältä kosmetologilta että haittaako jos huudan.

Mutta mitä ihmettä. Ei se ollut paha ollenkaan. Paljon, paljon helpompaa kuin epilointi. Se oli ihan ok. Olin tosi yllättynyt. Ja lisäksi se tehtiin myös ihan eri tavalla kun kuvittelin. Kuvittelin jotenkin, että jotain kuumaa, sulaa massaa levitetään karvojen päälle, annetaan massan kovettua ja sitten riuhtaistaan se kerralla irti. En tiedä tehdäänkö vahaus niin, en tosiaan tiedä, mutta jostain päähäni on juurtunut tuollainen ajatus. Lopulta toimenpide menikin niin, että kosmetologi otti supertahmeaa sokerimassaa muovihanskoin suojatuihin käsiinsä, pyöritteli siitä pallon ja tämän sokerimassapallon avulla poisti karvat pieni alue kerrallaan.

Tulipahan taas kokeiltua jotain uutta. Jos joku on miettinyt sokerointia mutta on ollut epäluuloinen kivun takia, niin epäilykset pois :) Ylhäältä ei satu lainkaan, alemmas mentäessä alkaa vähän nippaamaan mutta ei tosiaankaan ole sietämätön tuska. Mua peloteltiin ensin, etten pystyisi istumaankaan sen jälkeen. Mutta pöh, kun lähdin kauneushoitolasta en tuntenut enää yhtään mitään :)

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Olen rakastunut...

...Rock'n'swing -tansseihin!

Olen aloittanut viiden kerran alkeiskurssit fuskusta, buggista, boogie woogiesta ja lindy hopista Tampereen Swing Teamillä. Tällä hetkellä fusku ja bugg tuntuu kivoimmilta, mutta se johtuu osittain myös ehkä siitä että niitä on ollut jo kolme kertaa ja siinä ajassa on kerennyt jo vähän oppiakin jotain ja nyt viime kerralla päästiin välillä jo joraamaan sellasta kyytiä että juhuu! Lindy Hopin takia alunperin löysin noi tanssikurssit ja siinä mulla on kaksi kaveria myös mukana. Sitä on kuitenkin ollut vasta kerta, tai mä pääsin vasta tokalle kerralle siinä mukaan. Sen takia olin vähän pihalla siellä eikä se tietenkään siinä vaiheessa oo niin hauskaa. Mutta eiköhän sekin hauskaksi muutu kun vähän pääsee jyvälle.

Kursseilla on myös tosi nastat ohjaajat. Oon nyt ihan innoissani noista tansseista. Harmi vaan kun mulla ei ole paria, voi olla vaikeempi jatkaa harrastusta ilman paria. Mutta aion ehdottomasti jatkaa, haluun oppia lisää! Se on vaan niin mahtavaa kun pääsee oikeen vauhdilla svengaamaan ;) Toisaalta ilman paria olemisesta on se hyöty, että oon aika paljon päässyt ohjaajan kanssa sitten tanssimaan, ja se on parasta kun se osaa niin hyvin ja se vie mulle kaikkia ektrakuvioitakin välillä :)

Ja siellä tunneilla tanssitaan ihan älyttömän hyvään musiikkiin! Se nostaa fiilikset entistä korkeemmalle, etenkin kun tulee joku superlempparibiisi. Mun lemppareiksi on noussut mm. Gambling Man ja Bleeding Love. Loistavia fuskubiisejä. Noi on myös ainoot biisit jotka oon osannu jäljittää netistä, kun enhän mä melkein mitään niitä biisejä tiedä etukäteen mitä siellä soitetaan. Paitsi suomalaisii jotain tietysti, mutta ne ei iske muhun niin paljon. 

En malttais millään odottaa ens tunteja! Melkein viikko pitää kestää..