Kävin jo jokin aikaa sitten kirjastossa ja lainasin hetken mielijohteesta kiinnostavia kirjoja aika paljon.
Johda ihmistä - psykologiaa johtajille. Erittäin mielenkiintoinen aihe ja hyvin kirjoitettu kirja. Loppuun asti en kuitenkaan kerennyt lukea kun kirjasta oli varaus ja piti palauttaa. Mutta mieli tekis ostaa kirja jopa ittelle.
Muodin vuosikymmenet. Selailin, en lukenut, en ikinä saanut aikaiseksi.
Digifotokoulu. Liian teknisesti kirjotettu ja luotaantyöntävä jo sen takia. Kiinnostusta kuvaamiseen olisi, mutta ei nappaa kyllä tällä tyylillä.
Alastonvalokuvaus. Mietin eka et enhän mä tätä kehtaa laittaa, mut miksen. Ihminen on alasti kauneimmillaan ja myös haavoittuvaisimmillaan, siis erittäin kuvauksellinen. En ole ikinä alastonvalokuvausta kokeillut, mutta olis kyllä kiva joskus kokeillakin. Selailin ja luin sieltä täältä.
Digijärkkärikirja. Alotin lukemaan. Luin ehkä 10 sivua. Mut tekninen ja liian yksityiskohtainen lähestymistapa kyllä tässäkin tapauksessa teki touhun tylsäksi ja kesken jäi.
Kuvaa asenteella! Loistava kirja. Kiitos Kenneth Lehtinen. Tämä on toinen kirja, jota oikeasti harkitsen hankkivani itselleni jossain vaiheessa. Käytännönläheinen ja kiinnostava tapa lähestyä valokuvausta.
Minä, Mauri Kunnas. Alotin lukemaan, ja selailin vähän. Ehkä kaikista eniten hetken mielijohteesta lainattu kirja. Kukapa ei tykkäisi Koiramäen sankareista ja olisi siksi edes vähän kiinnostunut niiden luojasta? Mulla on toista vuotta itse asiassa jopa Mauri Kunnaksen Koiramäen kalenteri. Se on ihana.
Uppo-Nalle. Ah. Lapsuuden suosikki. Oli pakko lainata ja verestää muistoja. Luin alusta loppuun!
Plumfieldin pojat. Edelleen nuorten osastolta. Lainasin vaan jonkun ja otin mukaan Portugaliin matkalukemiseksi. Vähän kyllä harmitti kun huomasin sitten matkalla takakannesta, että kirja on jatkoa Pikku Miehiä -kirjalle, jota en ole lukenut. Aluksi oli myös vähän tylsä, ehkä siksi ettei tiennyt hahmoja entuudestaan, mutta kun leiriltä loppui vapaa-ajan tekeminen niin kyllähän se siitä sitten tuli ahmittua..
Minne pikkutyttöni katosi. Tää oli esillä jossain esittelyrekissä. Mua kiinnostaa toi aihe, mun mielestä on tosi surullista, miten nykyään lapsuus tuntuu aina vaan lyhenevän ja yhä nuoremmat tytöt alkaa meikkaamaan ja miettimään tosi paljon ulkonäköä. On säälittävää katsoa kun bussissa näkee tosi nuoria tyttöjä (ja kyllä vanhempiakin), jotka unohtaa selvästi itse elämisen, kun näkee oikein kuinka ne miettii koko ajan miltä ne näyttää. Ja peilaalee vielä neljän sekunnin välein bussin ikkunasta, että kaikki hiussuortuvat ja meikit on varmasti kohallaan. Mietityttää, että jos joskus itse on äiti, niin mitenköhän onnistuu kasvattamaan niin, ettei sitten omasta lapsesta tulisi sellanen ulkonäön orja. Mutta eipä ole kovin ajankohtainen murhe kyllä :) En lukenut kirjaa, ehkä vähän alkuinnostuksessa lueskelin alusta.
Kuten näkyy, en lukenut suurtakaan osaa kirjoista. Silti oli kivaa lainata ja kierrellä kirjastossa ja tehdä löytöjä. Ja tulihan joku joukosta jopa luettua. Kirjastot on jees!
