Maaailman paras DJ

Ootteko koskaan huomannu kuinka kaikki DJ:t on ihan kusipäitä? Noin niinku kevyesti sanottuna ja komeasti yleistettynä. Se korpee ihan mielettömästi kun on mieletön tanssifiilis ja DJ soittaa paskaa musaa. Mut se miks ne kusipäitä johtuu siitä, että ne kuvittelee olevansa niin hyviä, että niiden valitsemat biisit on parhaita. Ja ne kuvittelee olevansa jotenkin siistejä tai edistyksellisiä kun ne soittaa jotain a) tuntemattomia miksauksia tai b) jotain vielä kaikille tanssilattian ympärillä hyvää biiisiä odottaville tuntematonta biisiä joka on niiden oma uus ja ah niiin nerokas biisilöytö. Ja kun menee toivomaan jotain oikeesti kansa-sekoo-kaikki-ryntää-tanssii-biisiä niin ne lupailee poliitikkomaisia tyhjiä lupauksia tai sit vastentahtosesti suostuu soittaa sen, mutta vasta kolmenkymmenen niiden omavalitseman haista-paska-biisin jälkeen.

Miksi? Eikö yökerhoon tulla tanssimaan? Kyllä. Musahan on niin kovalla ettei siellä voi jutella. Jäljelle jää juominen ja tanssiminen, joista tanssiminen on paljon kivempaa ja huimasti halvempaa. Miksi sitten ei voi soittaa sellasia biisejä, että porukka menee tanssimaan? Tanssijoiden määrä tanssilattialla toimii mittarina sille, kuinka hyvänä dj:nä ihmiset kyseistä musiikkikopin haltijaa pitää. Eikö dj voi esim. ymmärtää siitä mitään, että niin kauan kuin se ei soita Veran ja Tuiskun toivomaa Tacata-biisiä tanssilattia on tyhjillään, ja kun vihdoin viimein niiden kolmenkymmenen turhan biisin jälkeen Tacatan ensimmäiset nuotit kajahtelee ilmoille, porukka suorastaan hyökkää tanssimaan?

Yllättävää oli, että "tapasin" samalla reissulla eri iltana myös maailman parhaimman DJ:n. Kaikki, siis ihan kaikki tähän astiset dj:t on ollu edellä kuvatun kaltasia pässejä, mutta nyt jostain maanraosta oli putkahtanu yks taivaanlahja. Kaveri ei soittanu koko illan aikana YHTÄÄN huonoa biisiä. Miettikää. Miten on hemmetti mahdollista? Ei yhtään huonoa biisiä. Mä sanoisin että todennäkösyys sille on abouttiarallaa olematon, ehkä yks kymmenestä miljardista. Nyt harmittaa että en käyny selvittää sen kaverin nimeä, olis ollu ihan kiva tietää kuka se maailman paras dj sitten oli.

Duo-lippu ja internet-yhteys

Varasimpa netistä eilen VR:n sivulta hianon yhdistelmälipun. Aloin kirjottaa lähtöpaikaksi Lohjaa, ja järjestelmä ehdotti heti Lohja linja-autoasema. Valkkasin tietysti sen ja kirjotin menohalujen kohteeksi kotikoloni Tampereen. Reittiehdotukseksi tuli bussi Lohjalta Kamppiin ja juna puolisen tuntia bussin saapumisen jälkeen rautatieasemalta Tampereelle. Hintaan 21,50. Kai siihen joku alennuskin siis sisältyy. Tulostin lipun (tai no, Kisakallion kiltti respatäti tulosti) ja leirin loputtua äskettäin aloitin paluumatkani.

Näytin lippuani bussikuskille, joka kysyi heti onko mulla Duo-lippu. Kerroin kuskille totuudenmukasesti ettei mulla oo mitään käryä, en ollut moisesta kuullukaan. Kuski veti kakkulat silmille ja tarkasteli hetken lippua ja totesti että kyllä, tämä on Duo-lippu. Seuraavaksi kaivettiin sitten laukusta ohjetta Duo-lippuja varten, sillä Duo-lippu on niin uusi juttu, että kyseinen kuski ei ollut vielä kertaakaan törmännyt sellaiseen. Tää yhdistelmälippu on siis ihan uus juttu ja täytyy sanoa että suosittelen. Tosi kätsyä kun ei tarvi ettiä sopivaa reittiä kahdelta eri nettisivulta ja pohtia mitkä vuorot menis hyvin yhteen. Ja alennustakin saa kai vähän. Bussissa kiinnitin heti huomiota Duo-lipun mainokseen.

Ootteko huomannu muuten, että aina kun oppii jotain uutta, jonkun asian tai sanan, niin tosi nopeesti siihen törmää. Ja sit voi mielessään ajatella kuinka hyvä on kun tietää jutun;) Ja aina sitä ihmettelee et miten siihen sattuki törmäämään just sen oppimsen jälkeen eikä sitä ennen. Faktahan taitaa kyllä olla se, että jos on esim. joku vieras sana, siihen ei todennäkösesti normaalisti kiinnitä huomiota ohimenevissä tilanteissa. Mut sit jos se on just opittu ja tuoreessa muistissa ni sen bongaa.

Mutta palataanpa vielä matkustukseen. Täällä on internet-yhteys! Junassa siis. Aika hienoo. Okei ei kai tää oo mikään supererikoisuus nykyään, mut mulle se on kun yleensä matkustelen lähijunilla, jotka on mun kukkarolle ystävällisimmät junat J

EM-kisat takana

Onpa taas aika vierähtänyt viime kerrasta ku kirjottelin. Oon ollu aika busy melontatouhuissa, kesäkuu meni valmistautuessa melonnan nuorten EM-kisoihin, joissa meloin neliköllä 500m Ennin, Pauliinan ja Minnan kanssa sekä yksiköllä 200m. A-finaalipaikkoja ei irronnut kovista yrityksistä huolimatta. Yksiköllä pääsin B-finaaliin, jossa alisuoriuduin reilusti surkean radan ansiosta. Inhottava sivutuuli teki kisaoloista epätasaset kilpailijoille, pienet radat oli parhaita ja meikäläisen arpaonnella kisattiin sitten seiskaradalla. Välieräveto oli multa kuitenkin hyvä, jos jotain positiivista kisoista haetaan. Ja samoin nelikön vedot oli hyviä ehjiä vetoja, ei vaan riittänyt finaaliin.

Asuttiin hienos hotellis ja kelit oli hyvät. Ja kisojen päätteeks oli tietysti loppupippalot, jotka pidettiin kisapaikalla. Vuoden parhaat bileet, niinku yleensä;) samanhenkisessä seurassa. Melonnoista ei tietysti mulla oo mitään kuvia, mutta kisajärjestäjä oli pistäny jakoon loppubanketin mahtikuvia.. miten ihmees mä olin oikee niin moneen kuvaan joutunu?? Tai miten mun peppu oli ängenny niin moneen kuvaan..? Mulla ensitestauksessa Mallorcalta ostettu pinkki mekko. Poseerataan kuvassa ihanan hollantilaisen hymytytön, Rowdyn kanssa :)

Näin kivaa meillä oli!

EM-kisojen jälkeen oli SM-kisat, ja nyt onkin sitten kaikki kauden tärkeet kisat ohi.  Nyt katse kohti tulevaa. Sitä ennen kuitenkin extempore treenileiri Lohjalla olympiamelojien kanssa ja sitten viikonloppuna Veran kanssa Ruotsiin, hyvin ansaittu matka:) Jess. En oo muuten ikinä ennen käyny Tukholmassa!